Max 68 LC (2024–)– Saariston kantava voima

Kevythytillä varustettu katamaraanirunkoinen Max 68 LC ilahduttaa valtavalla kuljetuskapasiteetillaan ja yllättää pehmeillä ajo-ominaisuuksillaan.

Moottorit alas, keularamppi ylös ja kevyellä pintakaasulla rauhallisesti pakittaen ulos. Kevythytillinen Max 68 LC irtoaa muitta mutkitta rannasta ja lipuu hallitusti syvemmille vesille. Katamaraanirunko tekee veneestä vakaan jo ensimetreistä alkaen, ja verrattuna saman kokoluokan yksirunkoveneisiin Max 68:n kannella liikkuminen on poikkeuksellisen huoletonta. Kulkemisen ja kuljettamisen esteettömyyttä edesauttaa myös 160 senttiä leveä keularamppi sekä rungon molemmin puolin sijaitseviat portit kaiteissa. Kuormaa voi ottaa kyytiin kahden henkilön miehistöllä 2 050 kiloa.

Max on vuonna 2020 perustettu kotimainen merkki, jonka veneet perustuvat Alpo Boatsin suunnittelemiin ja rakentamiin työveneisiin. Max 68 on raumalaisveistämön ensimmäinen kokoluokka ammattikäytön ohella myös huvivenemarkkinoille suunnatussa Max-sarjassa. Mallinimi tulee veneen runkopituudesta, joka on 6,8 metriä, kokonaispituuden ollessa 7,4 metriä ja leveyden 2,5 metriä. Painoa veneellä on noin 1 360 kiloa ilman moottoreita ja kahdella 115 hevosvoiman Suzukilla noin 1 960 kiloa.

Teippauksista ja pehmusteista huolimatta Maxin 68:n työläistausta käy selvästi ilmi sen ulkoisesta olemuksesta: kokonaisuus on varsin karskin oloinen, eikä tuhteja hitsaussaumoja ole edes pyritty peittämään. Äijämäisyys on todennäköisesti sekä pakon sanelemaa että tietoinen valinta. Moni työkaluksi naamioitu huvivene on menestynyt hyvin viime vuosina – luulisi siis, että konsepti toimii myös toisin päin.

Max 68 LC – Ei havaittavaa liukukynnystä

Niemenkärjen takana avautuu avoimempi selkä, jonka terävä aallokko näyttää juuri sopivan viheliäiseltä Max 68:n testaamiseen. Ennen sitä on kuitenkin oivallinen hetki painaa kaasukahvat kaakkoon ja selvittää, kuinka kovaa vene kulkee.

Kahdet Suzukit murahtavat vaimeasti, kun kierroksia lisää. Liukukynnystä ei juurikaan ole – tai ainakaan sellaista ei kulkuasennossa huomaa. Eikä ponttooneissa niin suurta pohjapintaa olekaan, joille vene voisi sen suuremmin nousta. Palteilla varustettujen ponttoonien V-pohjat ovat terävät, keulassa jopa 34-asteiset.

Juuri tämä syvä ja terävä V-kulma varmistaa, että Max 68 halkaisee aallot pehmeästi, ilman kolinaa tai epämiellyttäviä tärähdyksiä. Vauhdin kasvaessa vakaa runko tuntuu imeytyvän veteen, luoden ajamisesta luotettavaa ja miellyttävää myös hieman kovemmassa kelissä. Matkanteko tuntuu vakaalta ja turvalliselta, juuri niin kuin hyvän saaristoveneen kuuluukin.

Huippunopeudeksi saavutetaan kahden henkilön kuormalla liki 35 solmua. Toki Max 68 kulkee taloudellisemmin ja hiljaisemmin 23–24 solmun matkanopeudella, jolloin polttoaineenkulutus on kahdelta koneelta yhteensä mukiinmenevät 1,5 litraa maililla.

Max 68 LC – Komea kukonpyrstö

Peräaaltojen väliin piirtyy korkea kukonpyrstö, joka ei katoa, vaikka moottoreita kuinka trimmaisi. Vesisuihku johtuu kahden koneen ja katamaraanirakenteen yhdistelmästä, eikä siitä pääse eroon kuin ostamalla kahden moottorin sijaan yksi.

Yhden koneen asennus vaikuttaa kuitenkin epäedullisesti nopeuteen ja ajo-ominaisuuksiin. Ilmiön selitys on hydrodynaaminen: kun veneessä on kaksi moottoria, yksi kummankin ponttoonin takana, vesi virtaa vapaasti katamaraanin keskitunnelin läpi ilman suurempia pyörteitä. Yhden keskelle asennetun koneen eteen pitää asentaa auran muotoinen metallikappale, joka ikään kuin korvaa puuttuvan pohjan. Keinotekoinen ratkaisu luo ylimääräisen vastuksen ja estää optimaalisen virtauksen, mikä hidastaa veneen kulkua ja lisää polttoaineen kulutusta. Kaksi moottoria on parempi vaihtoehto myös siksi, että yhden moottorin piiputtaessa, matkaa voi huoletta jatkaa toisella.

Jos kukonpyrstö näyttää hassulta, sama pätee myös veneen hieman keulivaan kulkuasentoon. Tähänkin on syynsä: vene ja sen koneet on suunniteltu ja säädetty raskasta kuljetusta varten. Kahden hengen kuormalla meno näyttää takapainoiselta, mutta tilanne muuttuu kun keulakannelle lastaa mönkkärin, saunan kivijalan muuraustarvikkeet tai keskikokoisen juhannusjuhlaan tarvittavat elintarvikkeet ja eliksiirit. Toki veneeseen mahtuu myös tarvittaessa iso joukko ihmisiä.

Max 68 LC – Ilman sivuseiniä

Light Cabin (LC) eli kevythytti, on käytännössä ohjaushytti ilman sivuseiniä. Täältä löytyy istumapaikat neljälle, kaksi edessä ja kaksi takana – aivan kuten autossa.

Kevythytin etu on tietenkin hyvä liikkuvuus. Kun istuimen päässä olevan käsinojan nostaa, pääsee helposti sujahtamaan sivukannelle, josta on mukava jatkaa keulaan tai perään. Esteetöntä liikkumista arvostavat erityisesti kalastajat, saariston huoltojoukot – ja miksipä eivät myös saaristossa viihtyvät ikäihmiset.

Vaikka iso tuulilasi suojaa hyvin, on matkustamo eittämättä hieman paljas sivutuulilla. Pitkiä kausia ajaville ja vilukissoille on kuitenkin luvassa lämpimiä uutisia – Max lanseeraa umpinaisella ohjaushytillä varustetun 68:n Naantalin uivilla venemessuilla toukokuun lopussa.

Jos hytin neljä paikkaa eivät riitä koko karonkalle, saa etukannelle lisävarusteena pirttipöytämallisen ratkaisun, joka koostuu itse pöydän lisäksi kahdesta modulaarisesta istuinlaatikosta. Laatikot toimittavat tuplavirkaa säilytystiloina. Veneen pituussuunnassa asennetun pöydän ympärille mahtuu heittämällä pienyrityksen koko varastoporukan lisäksi satunnainen johtoportaan edustaja luomaan me-henkeä. Vene on rekisteröity 14 hengelle mutta suositeltu henkilömäärä on 10.

Max 68 LC – Kallistumista ja karusellia

Maisema vilisee ohi, ja vesistö aukeaa. Kohta saadaan varmuus siitä, onko 68 susi vai lammas. Loiva manööveri styyrpuuriin ja vene lähtee kallistumaan – tosin “väärään” suuntaan. Siinä missä yksirunkoiset veneet kallistuvat kaarteissa luontevasti sisäänpäin, katamaraanirunkoisessa veneessä keskipakovoima kallistaa alusta päinvastaiseen suuntaan.

Ilmiö on sama kuin autoissa ja moottoripyörissä: auto pyrkii puskemaan kaarteissa ulospäin, kun taas moottoripyörä kallistuu sisäänpäin. Mutta ei hätää, tämä oli etukäteen tiedossa – sama ilmiö toistuu 68:n pikkuveikassa 48:ssa, joka koeajettiin aiemmin. Jyrkemmässä mutkittelussa on syytä trimmata moottorit alas, jotta myös ylämäkeen joutuva potkuri pysyy reilusti pinnan alla.

Nyt edetään matkavauhtia avoimella selällä, noin metrisessä aallokossa. Kelistä huolimatta vene lipuu edelleen pehmeästi aaltojen yli. Vaikka pärskeet painavat vettä tuulilasiin, pysyy tunnelma ohjaamossa kuivana ja mukavana. Katamaraanin leveys ja vakaus tekevät matkanteosta rentoa myös pidemmillä siirtymillä. Max 68 LC on selvästi suunniteltu miellyttävään matkantekoon, olosuhteista riippumatta.

Max 68 LC on säästänyt vekkuleimman ominaisuutensa koeajon loppuhuipennukseksi. Moottoreiden toisistaan etäällä olevan asennuksen ansiosta veneen saa pyöräytettyä käytännössä lähes paikallaan oman akselinsa ympäri. Riittää, että toista kaukohallintalaitetta käyttää hieman eteenpäin ja toista saman verran taaksepäin, ja Max 68 pyörähtää siististi kuin karuselli. Tämä ominaisuus on tietysti erittäin hyödyllinen ahtaissa satamissa ja kapeissa lahdenpoukamissa.

Max 68 LC – Ja mitä maksaa?

Kahdella 115 hevosvoimaisella Suzukilla varustettuna Max 68:n lähtöhinta on karvan alle satasen, eli 97 000 euroa. Jos katsoo pärjäävänsä yhdellä koneella, saa varautua pulittamaan 77 000 euroa. Vakiovarusteista voidaan mainita säädettävät kuppipenkit edessä, Raymarinen Axiom 9" -karttaplotteri kaiulla, jonka voi päivittää 12”:seksi 1990 eurolla, sekä elämää helpottavat kulkuportit molemmilla laidoilla.

Mielenkiintoisia lisävarusteita ovat ainakin erikokoiset istuinlaatikot, joiden pituus vaihtelee 100–180 senttiin, ja joiden hinnat alkavat 700 eurosta kappale. Myös koeajoveneessä ollut säilytyslaatikko pöytälevyllä lienee kiinnostava, ainakin suurempia ryhmiä kuskaaville. Pöytiä on kahden kokoisia, 140 ja 160 senttiä, ja ne maksavat 1 330 ja 1 440 euroa. Pitkiä kausia ajaville on tarjolla sivupressut kevythyttiin, jotka keventävät kukkaroa 2 500 euron edestä, ja niiden kylkeen 4 kW:n lämmitin 2 400 eurolla. Keularampin sähköistys onnistuu hintaan 2 080 euroa.

www.maxveneet.fi

• Teksti ja kuvat: Fredrik Eriksson