Vaikka Puolassa valmistetaan vuosittain pitkälti yli 20 000 venettä, ei suuri yleisö tunne sen veneteollisuutta mitenkään erityisen hyvin. Ehkäpä juuri huonon tunnettuuden takia Puolassa valmistetut veneet eivät aina saa ansaitsemaansa arvostusta. Silti esimerkiksi tunnetuimpiin puolalaisiin venemerkkeihin kuuluvat Galeon ja Sunreef ovat vähintäänkin samalla viivalla englantilaisten, italialaisten ja ranskalaisten premium-luokan kilpailijoiden kanssa.
Messujen suurin vene oli Sunreefin 80-jalkainen katamaraanirunkoinen moottorijahti. Sunreefin telakka on naapurissa Gdanskissa. Muun muassa espanjalaistähdet Fernando Alonso ja Rafael Nadal kuuluvat puolalaisveistämön asiakaskuntaan.
Pienemmissä moottoriveneissä muun muassa yhdysvaltalaiset Sea Ray ja Bayliner, norjalaiset Windy, Askeladden, Nordkapp ja Cormate, ruotsalaiset Nimbus ja Uttern, suomalaiset Yamarin, Axopar ja XO sekä ranskalaiset Beneteau ja Jeanneau ovat tunnettuja ja arvostettuja venemerkkejä. Silti nimet Slepsk, Balt, Parker, Model Art, Mirage, Markos, Delphia ja Ostroda Yachts eivät sano juuri kenellekään mitään. Ne ovat puolalaisia venevalmistajia, joiden tehtailta valtaosa edellä mainittujen venemerkkien Euroopassa myytävistä malleista tehdään.
Kahden tunnetuimman brändin ja tärkeimpien sopimusvalmistajien lisäksi Puolassa on runsaasti pienempiä venevalmistajia. Joukossa on sekä muiden venemerkkien sopimusvalmistajia että omalla tuotemerkillä operoivia veistämöitä. Moni tekee molempia.
Sadan veneen uiva
Puolan suurin uiva venenäyttely Polboat Yachting Festival järjestetttiin tänä vuonna neljättä kertaa. Sen ajankohta osuu suomalaiseen lomasesonkiin sopivasti heinäkuun loppuun. Tapahtumana se ei ehkä ole siinä määrin suuri, että messuille kannattaisi suunnata varta vasten, mutta veneistä kiinnostuneen, Puolassa vierailevan lomalaisen päiväretkeksi se sopii mainiosti.
Tapahtumapaikkana on Gdynia ja sen moderni Marine Yacht Park -huvivenesatama. Ainakin tänä vuonna samaan aikaan Gdyniassa vietettiin toistakin veneilytapahtumaa, kuukauden mittaista Gdynia Sailing Days -purjehdusfestivaalia.
Gdyniaan pääsee Suomesta helpoimmin lentämällä joko Helsingistä tai Turusta Gdanskiin, josta Gdyniaan on noin 40 kilometriä. Väliin mahtuu Sopot, ja kokonaisuutena kaupunkikolmikko muodostaa yhden lomakohteen, jota paikalliset kuvaavat seuraavasti: Gdyniassa tehdään työt, Gdanskissa katsastetaan nähtävyydet ja Sopotissa biletetään.
Galeon oli messuilla mukana viiden 40–64-jalkaisen mallin voimin, kuvassa kolme pienintä eli 400 Fly, 440 Fly ja 470 Sky.
Polboat Yachting Festival eli Gdanskin uiva venenäyttely on ilmainen kutsuvierastapahtuma. Käytännössä se tarkoittaa, että satama-alueelle on vapaa pääsy, mutta laitureille ja sitä myötä veneisiin pääsy edellyttää ranneketta, joita näytteilleasettajat jakavat maaosastoillaan auliisti. Jos ei halua kääntyä minkään näytteilleasettajan puoleen ja altistaa itseään myyjille, saa rannekkeen myös tapahtuman järjestävän Puolan veneteollisuusyhdistyksen Polboatin näyttelytoimistosta tai rekisteröitymällä yhdistyksen nettisivuilla.
Tänä vuonna esillä oli 105 venettä. Vertailun vuoksi Helsingin Uiva Flytande -venemessuilla näytteillä oli noin 300 venettä. Venevalikoimaltaan ja -tarjonnaltaan Gdynian uiva poikkeaa kuitenkin mielenkiintoisella tavalla kotimaisesta tarjonnasta.
Ensinnäkin Puolassa messuilla esiteltävät veneet ovat kooltaan selvästi suurempia kuin Suomessa. Erityisesti erityyppisiä matkamoottoriveneitä on esillä runsaslukuisemmin kuin Suomessa. Silmämääräisesti arvioituna suurin osa messuveneistä osui 8–12 metrin kokoluokkaan. Sitä pienempiä ja suurempia veneitä oli suunnilleen yhtä paljon.
Finnmaster Boatsin jälleenmyyjä oli tuonut paikalle koko Finnmasterin merkkivalikoiman. Kuvassa Grandezza 28 OC, Finnmaster T9 ja Husky R7.
Valtaosa näyttelyveneistä oli luonnollisesti puolalaisten venemerkkien tuotoksia. Uutuuksia esittelivät muun muassa sellaiset meillä tuntemattomat suuruudet kuin Cobrey, Northman, Stillo, Techno, Canna, Vulcan ja O’Boats. Muun maalaisista venemerkeistä messuilla nähtiin ainakin slovenialainen Alfastreet, saksalaiset Bavaria ja Hanse, italialainen Cranchi, itävaltalainen Frauscher, ranskalaiset Jeanneau ja Lagoon, kyproslainen Karnic, ruotsalainen Nimbus, tanskalainen Rand ja suomalainen Saxdor. Suomalaisista merkeistä näkyvimmin paikalla oli kuitenkin Finnmaster, peräti seitsemän mallin voimin.
Polboat Yachting Festivaleilla messuveneitä on myös mahdollista koeajaa, mikä on uivaan venemessutapahtumaan hyvin sopiva lisä, jonka soisi kotiutuvan Suomeenkin. Me ehdimme ottaa maistiaiset neljästä veneestä.
Parker 100 Sorrento
Yksi Polboat Yachting Festivalin maailman ensi-illoista oli Parker 100 Sorrento. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa se tullaan tuntemaan paremmin nimellä Askeladden C97. Se on liki kymmenmetrinen ”maxi-daycruiser”, jonka kekseliäs tilaratkaisu tarjoaa monipuolisesti ulko- ja sisätiloja sekä päiväretkille että pidemmille lomamatkoille.
Parkerin syvennetyllä keulakannella on muodikas kolmen loikoiltava selkänojallinen divaani. Sen lisäksi kulkutilaa on hyvin, askellus paapuurin laidalla olevalle tuulilasin aukeavalle ruudulle on sujuvaa. Keulakannelta laskeudutaan tuulilasin kiinteän yläkarmin ali parin porrasaskelman verran alas ohjaamon, matkustamon ja oleskelutilan sekä pentterin muodostamaan tilakokonaisuuteen, jotta kattaa avattava haitarikatto ja täyskorkeat sivulasit. Perä on avoin, mutta sen saa suljettua helposti B-pilarien luukkujen takaa esiin vedettävällä verhomaisella peräkuomulla.
Ohjaamo ja pentteri on asemoitu tavanomaiseen ja pienemmistä Parkereista (ja Askeladdeneista) tutulla tavalla styyrpuurin laidalle. Paapuurin puoli on valjastettu kokonaisuudessaan valtavalle U-sohvalle, jonka molemmissa päädyissä on taittuvat eli niin sanotut heittoselkänojat. Etupäätyyn syntyy selkänojan suuntaan vaihtamalla kasvot ajosuuntaan istuttava paikka kartturille, perään puolestaan laajempi aurinkotaso.
Sisätilojen yllätys on erillinen takakajuutta, jonne laskeudutaan aurinkotason päädystä avautuvasta luukusta. Aurinkotason ja U-sohvan alle on saatu sijoitettua huomattavan hyvän kokoinen kajuutta, jossa on pitkittäin paapuurin laidalle asemoitu parivuode ja runsaasti kaappitilaa. Keulakajuutta on tutulla paikallaan ja pitää sisällään parivuoteen lisäksi erillisen toiletin.
Kahdella portaalla varustettu runko on vauhdikas, moottoriksi suositellaan perämoottoria tai kahta, yhteisteholtaan 400–600 hevosvoimaa. Messuvene oli varustettu kahdella 250-hevosvoimaisella Suzukilla. Suomessa Askeladdenit tavataan varustaa maahantuojan toimesta joko Mercuryn tai Yamahan moottoreilla.
Messuvene oli ensimmäinen valmistunut yksilö, eikä sille ollut vielä ehditty ajamalla hakea optimaalisia moottorien asennuskorkeuksia ja potkureita, mutta näilläkin eväillä yllettiin perheveneelle varmasti riittävään 44 solmun huippunopeuteen. Vaikka suoranopeus on kova, ei suorituskyky kuitenkaan tuntunut mitenkään erityisen räväkältä. Liukuun vene nousi varmasti mutta melko verkkaisesti ja kaarroksissa vauhti hidastui huomattavasti ja uloskiihdytys otti aikaa. Osuvammalla potkurivalinnalla kiihtyvyyttä ja kaasuun reagoivuutta voitanee huippunopeuden kohtuullisella kustannuksella optimoida.
Pikaisen koeajolenkin perusteella ajo-ominaisuudet ovat vakuuttavat. Runko halkoo aaltoja miellyttävästi ja vene etenee vakaasti ja yllätyksettömästi myös korkeissa nopeuksissa ja vauhdikkaissa kaarroksissa. Kulkuasento säilyy kohtuullisen luontevana vielä 20 solmun tuntumassakin, mutta parhaimmillaan Parker oli pikemminkin 25–35 solmun alueella, jolloin kulutus huiteli 3,2–3,3 litran meripeninkulmakohtaisissa lukemissa. Matkustusmukavuutta verotti eniten melko voimakas vesisumun imeytyminen matkustamoon.
Suomessa Parkeria ei siis nähdä, vaan tänne saadaan hieman prameammaksi verhoiltu ja runsaasti vakiovarusteltu Askeladden C97. Sen Suomi-hinnat alkavat 364 000 eurosta, jolloin pakettiin kuuluu yksi Mercuryn 400-hevosvoimainen V10 Verado.
Northman 1050 Trawler
Monien puolalaisveistämöiden tavoin vuonna 1995 perustettu Northman hallitsee sekä purje- että moottoriveneet ja aloitti toimintansa sopimusvalmistajana. Oman Maxus-purjevenemerkin se lanseerasi vuonna 2007 ja ensimmäisen oman moottorivenemerkin Nexuksen vuonna 2012. Vuonna 2018 lanseerattu Northman-moottorivenemerkki on varattu isommille matkaveneille. Maxus-purjeveneitä myytiin aikoinaan muutaman vuoden ajan Suomessakin, mutta tällä hetkellä Northmanin tuotteilla ei ole Suomessa maahantuojaa.
Gdynian uivassa venenäyttelyssä ensiesittelynsä saanut Northman 1050 Trawler on 9,8 metriä pitkänä ja 3,4 metriä leveänä kolmipäisen moottorivenemalliston keskimmäinen. Se on uppoumarunkoinen tai parhaimmillaankin vähän väkipakolla puoliliukuva matkavene, jonka voisi hyvin kuvitella sopivan myös Suomen vesille.
Moottorivaihtoehtojen tehoskaala on laaja, mutta merkkinä suositaan Yanmaria ja tyyppinä on aina akselivetoinen ja dieseliä polttava sisämoottori. Tehoskaala on 57–320 hevosvoimaa, joista alle 150 hevosvoimain tehoilla liikutaan tukevasti uppoumanopeuksilla. Toisessa päässä pitäisi valmistajan ilmoituksen mukaan yltää jopa 20 solmun huippunopeuteen, mutta koeajolla 320-hevosvoimaisella Yanmarin V8-dieselillä varustettu messuvene jäi 15 solmuun.
Yli 10 solmun nopeuksilla aallonmuodostus on varsin massiivista, mikä kertoo, ettei meno ole taloudellisimmillaan. Käyttötaloudellisuuden kannalta järkevin vaihtoehto on tyytyä uppoumanopeuksiin, mihin riittää pienempi konekin.
Tilojen osalta Northamnilla on ainakin kaksi ässää hihassaan. Toinen niistä on hulppean kokoinen keulakajuutta, joka on kuin suoraan 50-jalkaisesta jahdista konsanaan. Keulakajuutan lisäksi majoituskannelta löytyy kolmen vuodepaikan keskikajuutta sekä erillisellä suihkukomerolla varustettu toiletti.
Sisäohjaamo ja sen jatkeena oleva täydellinen pentteri sekä kansisalonki muodostavat taka-avotilan kanssa samalla lattiatasolla olevan yhtenäisen oleskelutilan, kun styyrpuurin laidalle niputtuva nelilohkoinen takaseinä avataan kokonaisuudessaan. Parilla lisäpalalla koko paapuurin laidan ja perän saa muodostettua yhtenäiseksi sohvaksi, jonka pituus täytyy olla kymmenmetristen veneiden maailmanennätys.
Kokonaisuuden kruunaa avattavien laitojen tuoma muunneltavuus: uimatasoksi auki taittuva peräpeili mahdollistaa kiskoille asennetun takasohvan liu’uttamisen aivan uimatason takareunaan saakka ja styyrpuurin laidalle aukeaa toinen uima- ja kulkuportti. Sivukannet ovat sikäli epäsymmetriset, että styyrpuurin laita on ohjaamon sivuliukuoven tasalle saakka avotilan ja salongin turkin kanssa samalla korkeudella. Paapuurin sivukansikin on käyttökelpoisen leveä ja hyvin kaiteilla turvattu, mutta varalaidan korkeudella.
Myös keulakannella mahtuu hyvin kulkemaan ja maihinnousu on turvattu Suomeen sopivasti ankannokalla, portailla ja kaiteilla. Loikoilua varten keulakannelle saa selkänojalliset aurinkopatjat. Ulko-oleskelutilaa löytyy lisäksi yläkannelta, jonne noustaan keulakannelta tuulilasin ulkopuolella olevia tikapuita. Loikoilupatjojen lisäksi yläkannelle saa lisävarusteena ulko-ohjauspisteen.
Northman 1050 Trawlerin verottomat tehdashinnat vakiovarustein alkavat alle 200 000 eurosta, mutta asianmukainen lisävarustelu ja Suomen alv nostavat reaalihinnan 300 000 euron tuntumaan. Poikkeuksellisen asuttavasta kymmenmetrisestä matkamoottoriveneestä se on tänä päivänä ihan sopuhinta, ja luulisi herättävän kiinnostusta myös Suomessa. Esimerkiksi Saimaan tai Saaristomeren lomaveneeksi Northman voisi olla mitä mainioin.
Stillo 8.0 DC
Myös Stillo Yachts kuuluu niihin pienempiin puolalaisiin venevalmistajiin, joiden juuret ovat sopimusvalmistuksessa. Omalle Stillo-merkille on tähän saakka tehty lähinnä sisävesimatkailuun tarkoitettuja malleja, joista viimeisin on Stillo 30.
Gdyniassa esitelty Stillo 8.0 DC hyppää tyystin toiseen genreen, mutta mitään erityisen uutta ja ihmeellistä se ei daycruiserien luokkaan tuo. Pikemminkin mieleen tulee oitis Jeanneaun muutaman vuoden takainen Cap Camarat 7.5 DC.
Ulkonäön lisäksi myös tilaratkaisu toistaa Cap Camaratin hyvät ja huonot puolet lähes sellaisenaan. Keulakajuuttaan on saatu mahtumaan tavanomaisen V-vuoteen lisäksi pukeutumispenkki, erillinen toiletti ja avotilan alle poikittainen pistopunkka, mutta paikoittaiselta ahtauden tunteelta on vaikea välttyä. Käytännön erikoisuuksiakin löytyy: esimerkiksi pukeutumispenkki on epäkäytännöllisen matala, vessan verho ripustettu niin ylös ettei se peitä ikkunaa ja wc-istuimella istutaan polvitilan puutteessa lähes poikittain.
Avotilassa on tilava U-sohva, jonka molemmissa päädyissä on muunneltavuutta lisäävät heittoselkänojat. Kuski istuu asiallisesti erillisellä kuppipenkillä, mutta ainakin kartturin paikalle kaipaisi kiinnipitokahvoja. Vapaata turkkipinta-alaa on riittävästi sujuvaan avotilan läpiliikkumiseen, samoin kulkuyhteydet sekä keulakannelle että poikkeuksellisen korkealla olevilla uimatasoille ovat kunnossa.
Keulassa maihin kulkua helpottaa massiivinen ankannokka ja hyvät kaiteet. Niiden tarve onkin ilmeinen, kun silmäilee itse keulakannen muotoa. Toinen yksityiskohta, jossa on hieman jälkipaikkailun makua, on sivuikkunoiden alareunan suoran profiilin sovitus perää kohti alas viettävään kanteen puupalojen avulla.
Messuveneeseen oli asennettu 300-hevosvoimainen Suzuki, joka tarjosi yli 40 solmun kyydin. Pikaisen koeajon perusteella rungon ominaisuudet ovat kaikin puolin asialliset ja rakenne jämäkkä. Poikkeuksellisen tummaksi sävytetty tuulilasi ei pilvisessä ja sateisessa säässä ole mitenkään edukseen.
Kokonaisuudessa Stillon valtiksi jää hintakilpailukyky, vaikka mistään markkinat räjäyttävästä hintapommista ei olekaan kysymys. Kokoa euroille on kuitenkin tarjolla: messuveneen Suomi-hinnaksi muodostuisi noin 90 000 euroa, mikä tänäpäivänä vastaa pikemminkin seitsemän kuin kahdeksanmetristen daycruiserien yleistä hintatasoa.
O’Boats 550
O’boats on tyystin uusi venemerkki ja 550 sen ensimmäinen malli. Merkin taustalla on erilaisten alumiinituotteiden valmistukseen erikoistunut yritys, joka toisin sanoen laajentaa tuotevalikoimaansa veneisiin.
O’boats 550 piilottaa tosin alumiinirakenteensa hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Muodot, pintojen suoruus ja sileys sekä maalauksen viimeistely ovat kuin superjahtitasoa, edes hitsisaumoja ei kokonaisuudesta erotu.
Tilaratkaisu on veikeä ja alle kuuden metrin kokoluokka huomioiden poikkeuksellinen. Keulan tilava V-sohva esiintyy melko yleisesti etenkin hollantilaistyyppisissä sloep-kanavaveneissä, mutta sen lisäksi O’boatsiin on saatu mahtumaan ohjauspulpetin taakse kaksi heittoselkänojalla varustettua paripenkkiä ja niiden väliin vielä pöytäkin. Niistä muodostuu tarpeen mukaan neljän hengen ajosuuntaan istuttava matkustamo, neljän hengen pöydän ääressä kasvokkain istuttava oleskeluryhmä tai parin hengen perän suuntaan avautuva loikoilutaso.
Vaikka perä kantaa hyvin ja veneen liukukynnys on suhteellisen matalalla 12 solmun tuntumassa, on messuveneen 70-hevosvoimainen Yamaha liukuun nousun kanssa kovilla, kun kyydissä on viisi aikuista. Liukuun kuitenkin päästään, kun kaksi viidestä asettuu pulpetin eteen keulasohvan päätyihin. Huippunopeudeksi valmistaja lupaa parhaimmillaan 25 solmua, mutta kokeillulla kuormalla jäätiin 22–24 solmuun. Ajo-ominaisuuksien puolesta ei ole moitittavaa, ja koeajon perusteella O’boats sietäisi varmasti paljon enemmänkin hevosvoimia. Moottorivaihtoehtoja löytyykin aina Yamahan yli 115-hevosvoimaiseen V Maxiin saakka.
Maltillisten nopeuksien koeajolla meno on korostuneen mukavaa, sillä jäykän tuntuinen ja keulasta terävä alumiinirunko halkoo aaltoja huomattavan pehmeästi ja huomaamattoman hiljaisesti. Vesillä olo on O’boatsilla sivistyneen nautittavaa, kuvaan sopisi hyvin esimerkiksi eväskori ja pullo kuplivaa. Antimia voikin sitten nautiskella rennommin keulasohvalla loikoillen tai muodollisemmin tyylikkään puupöydän ääressä istuen.
Koeajokunnossa ja muun muassa jääkaapilla ja automaattisilla Zipwake-trimmeillä varustettuna O’boatsin hinta on 75 000 euron luokkaa. Koeajon jälkeen on vähän vaikeuksia päättää, onko se paljon vai vähän. Kuusimetrisiä avoveneitä saa huomattavasti halvemmallakin, mutta silloin ollaan kaukana O’boatsin varustelusta ja viimeistelystä. Toisaalta se näyttää ja tuntuu superjahdin kustomoidulta tenderiltä, ja sellaiseksi O’boats on taas suorastaan naurettavan halpa.
Canna One
Canna One on retrotyylinen täyssähkövene, jossa on samanlaista ja tarkoituksellista erikoisuuden henkeä kuin yllä esitellyssä O’boatsissa. Se ei ehkä ole aivan sattumaa, sillä molemmat veneet ovat saman Intuition Yachts -suunnittelutoimiston käsialaa, ja venemerkkien perustajat ovat veljekset.
Siro, alle kaksi metriä leveä ja 5,5 metriä pitkä Canna One on tehty lujitemuovista vähän 50- ja 60-luvun puisten runabout-tyyppisten veneiden hengessä. Toteutus on hyvin viimeistelty ja tyylikäs, ehkäpä muutamaa pientä muotoseikkaa ja epäkäytännöllisyyttä lukuun ottamatta.
Esimerkiksi veneeseen nousu (tai tässä tapauksessa pikemminkin laskeutuminen) on retromuodoista johtuen melko hankalaa, eikä muuta vaihtoehtoa oikein ole kuin astua suoraan beigen värisille keinonahkapenkeille. Toisaalta kun veneeseen on päässyt, siellä on oikein mukava istua rennosti ”luu ulkona”.
Kuskin paikka on isokokoiselle vähän ahdas mutta muutoin ihan asiallisen mukava. Lakattuun puukojelautaan upotetut nykyaikaiset mittarit rikkovat hiukan muuten aika autenttista retrohenkeä. Matkustamon ylle saa nostettua biminin suojaamaan säältä.
Tekniikkavaihtoehtoja on paljon. Sähkömoottori voi olla teholtaan mitä tahansa viiden ja viidenkymmenen kilowatin väliltä. Voimansiirto tapahtuu perinteisen akselivedon tai messuveneessä olleen Rim Drive -kehävetolaitteen kautta. Akkuvaihtoehdot ovat kapasiteetiltaan 10, 30 tai 40 kilowattituntia.
Messuvene oli varustettu 200 astetta kääntyvällä 15 kilowatin Rim Drive -podilla, mikä teki sen käsiteltävyydestä veikeän. Käytännössä vene pyöri rattia kääntämällä paikallaan.
Sähkömoottori ja voimansiirto toimivat miellyttävän hiljaisesti, silloin kun toimivat. Toisinaan yllättävästi kesken ajon eivät, minkä jälkeen uudelleen käynnistys vaati muun vesiliikenteen lähestyessä kylmäävän puolen minuutin uudelleenkäynnistyksen. Messuvenettä vaivannut yksilövika on luonnollisesti sittemmin korjattu.
Ajaminen Canna Onella on hauskaa, vaikka vauhdin hurma ei ole suuri: huippunopeudeksi saatiin 12,5 solmua. Kulkumukavuus vaikutti sikäli hyvältä, että ainakaan maltilliset liukunopeudet tuskin tuottavat Cannalle ongelmia.
Sähköveneiden nurjapuoli on hinta, eikä Cannakaan tee siihen poikkeusta. Sen verottomat tehdashinnat alkavat 60 000 eurosta, joten verot, lisävarusteet ja tehokkaampi sähkötekniikka nostavat Suomi-hinnat nopeasti lähemmäs 100 000 euroa, mikä on jo melko tuntuva summa pienestä päiväristeilijästä.
