Salone Nautico Genova: Tuccoli T250 Capraia Cala Rossa– Italiaa retro- ja jenkkivivahteella
Tuccoli T250 Capraia liikkuu suositussa kokoluokassa vähän omalaatuisin eväin.
Livornon kupeessa Collesalvettissa veneitä valmistava Tuccoli Marine kuuluu kansainvälisesti melko näkymättömiin italialaisvenemerkkeihin, joita muuten riittää. Retro- ja jenkkivivahtein muotoiltu ja punarunkoisena Cala Rossa -versiona Genovan venemessuilla ensiesitelty T250 Capraia onnistuu kuitenkin herättämään huomion.
Se osuu kooltaan ylikierroksilla käyvään kahdeksanmetristen perämoottoriveneiden luokkaan, jossa juuri nyt tohistaan ehkä eniten erilaisten seikkailullisten T-top-veneiden ympärillä. Yleensä niitä yhdistää porraspohjarunko ja pystyn ”kirveskeulan” ilmentämä eurooppalaislähtöinen modernismi. T250 Capraian lähtökohdat ovat erilaiset. Sen retrovivahtavassa muotoilu lainaa Atlantin toiselta puolelta ja monikäyttöisyys perustaa seikkailullisuuden sijaan kalastettavuuteen, jolle on esteettömän taka-avotilan, ympärikuljettavan kannen ja varustuksen (muun muassa vavoille on sekä pysty- että vaakatelineitä sekä saalis- ja syöttikaloille sumput) puolesta edellytykset olemassa.
Rungossa on perinteinen muuttuvakulmainen V-pohja ilman portaita ja avomerikalaveneiden tapaan melko voimakkaasti ylöspäin noustessa levenevät laidat keulassa. Keula on myös perää korkeampi, joten perää kohti laskevaan parraslinjaan muodostuu perinteinen ”valaanselkä”. Runkomuodon lisäksi myös keskipulpetin, täyskorkeiden tuuli- ja sivulasien ja T-topin designissa on selviä vaikutteita Pohjois-Amerikan kalaveneistä.
Tuccolin viimeistely ei tosin ainakaan kiireellä messuille valmistuneen yksilön perusteella ole Boston Whalerin tai Scoutin luokkaa, mutta ei sen varsinaisesti eurooppalaiskilpailijoiden kesken hävetäkään tarvitse.
Kalastuksen lisäksi Capraiassa on eväitä myös retkiveneilyyn. Kalastuksen lomassa on lekotella keulan aurinkotasolla ja kahvipaussia varten taka-avotilasta löytyy klaffipenkki- ja -pöytä sekä pentteritaso. Pulpetin ja keulakannen alle jää puolestaan yllättävänkin kookas kajuutta, johon tosin kuljetaan pulpetin styyrpuurin sivulla olevasta ahtaasta ovesta. Varustukseen kuuluu V-vuode, minikokoinen vesi-wc, pesuallas ja kaappitilaa sekä pikkutavaroille että kylmätuotteille. Viimeistely stiplaa siellä, minne katse luontevasti hakeutuu eli ikkunoissa, joiden ympärillä verhoilu on kuprulla ja tiivisteet makkaralla.
Koska kajuuttaan kuljetaan sivulta on keksipulpetin kojelautanäkymä eheä. Ohjaamon ergonomia voisi olla pikkuparannuksin parampikin, mutta sinänsä mitään halyttävää ei ole pielessä. Moottori on ripustettu jenkkityyliin yhtenäisen uimatason takareunaan, mikä käytännössä tarkoittaa pitkää, runkoon integroitua bracketia eli moottoritelinettä. Sen myötä perän uimatasolla on hyvin tilaa liikkua, mutta moottori ulottuu metrin verran veneen perälaudan taakse, tehden perästä veneeseen loikkaamisen ilman lankonkilautaa haastavaksi.
Tuccolin moottoripartnerina on Suzuki, jonka valikoimasta T250 Capraian perään voi valita 250-, 300- tai 350-hevosvoimaisen koneen. Messuveneen verottomaksi tehdashinnaksi ilman konetta ilmoitettiin vajaat 90 000 euroa, joten verolliset pakettihinnat osuvat 150 000 euron huudeille.
