Noin viisimetriset pulpettiveneet ovat selvästi Suomen suosituin rekisteröintivaateen ylittävien moottoriveneiden luokka. Sitä hallitsevat kaikkien tuntemat ja myydyimmät kotimaiset venemerkit, kuten Buster, Silver, Faster, Terhi, Suvi ja Yamarin. Niiden lisäksi apajilla on tukku vähän tuntemattomampia toimijoita, kuten Keuruulta ponnistava Alutroll.
Täysalumiiniveneitä valmistava Alutroll on profiloitunut etenkin mittatilauskalaveneiden tekijäksi, mutta pari vuotta sitten lanseerattu 410 Snapper oli askel kohti monikäyttöveneiden sarjatuotannon suuntaan. Viime vuonna esitelty 500 Megasnapper jatkaa samalla tiellä. Kalastus on siinäkin pääprioriteetti ja orgaaninen osa kokonaisuuttaa, mutta Megasnapperilla pitäisi hoitua muutkin ajot siinä kuin tutummilla mökkivenemerkeillä.
Alutrollin ja Tohatsun tiivistynyt yhteistyö tekee ainakin moottorivalinnan helpoksi, sillä vaihtoehtoja on vain yksi: 60-hevosvoimainen Tohatsu. Valinnassa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, sillä Tohatsun omaa suunnittelua ja tuotantoa oleva MFS60 on teholuokassaan pirteä, taloudellinen ja kevyt.
Moottorin sijaan pähkittävää löytyy tarjolla olevista tilaratkaisuista. Megasnapperin saa neljänä versiona, jotka ovat peräpenkiltä ajettavat yhden tai kahden laitapulpetin SC ja DSC, keskipulpetilla ja paripenkillä varustettu CC sekä laitapulpeteilla ja ohjaamon erillisistuimilla varustettu, koeajoon saatu DC. Suurinta suosiota voi povata CC- ja DC-versioille, vaikkakin niiden hintaero on varsin suolainen 1 700 euroa (CC:n eduksi).
Aivan vastaavaa valinnanvaraa kilpailevat merkit eivät tarjoa. 60-hevosvoimaisista ja alumiinirunkoisista pääkilpailijoista Busterilla on peräpenkiltä ajettavat, yhdellä ja kahdella laitapulpetilla varustetut L1 ja L2 sekä kuppipenkillinen Lx. Silveriltä löytyvät puolestaan Foxin Avant- ja BR-versiot, mutta muista valtavirran merkeistä Faster (keskipulpetillinen 495 XC), Falcon (peräpenkiltä ajettava BRs 4) ja Cross (49 Bow Rider) luottavat yhteen hevoseen.
Alutroll 500 Megasnapper – Kalastus kärkenä
Megasnapperin kalaveneperimä näkyy ja tuntuu etenkin keulassa, joka on karsittu turhista kaiteista ja varustettu kiinteällä heittokalastustasolla. Korotettu taso käy myös keulapenkistä ja kätkee sisäänsä suuret, tuuletetut säilytystilat.
Keulan kautta kulkeminen käy luontevasti, vaikkei keulakaidetta olekaan. Selkeälle keulatasolle on hyvä astua, kunhan tasapaino pitää. Vakauden puolesta sille ei ole estettä, sillä Megasnapperin keula kantaa isonkin miehen ja myös sivuttaisvakaus on erinomaisen hyvä.
Keulatasoon normaalisti kuuluva köysilaatikko on uhrattu keulamoottorin asennusvalmiudelle, mistä kielii myös keulalaipiossa olevat manusluukut. Leveisiin varalaitoihin on integroitu molemmin puolin kolmet vapatelineet.
Keulan kalastuskeskus on kuitenkin vasta puolet etuavotilasta, sillä korotetun tason jatkeena on tavanomainen syvennetty avotila, jonka muoto lähentelee neliötä. Tilaa on hyvin sekä touhuamiseen että tavarankuljetukseen.
Pulpettien väli on helppokulkuisen leveä, ja tuulilaseja kehystävät jykevät kaidesarjat. Bowrider-tyylistä väliovea ei ole, mutta ajokumuun kuuluvan pressuoven saa myös erikseen hankittavana lisävarusteena. Ilman sitä ohjaamon viimansuoja jää melko vaatimattomaksi.
Takana on selvästi keulaa tiiviimpi tunnelma. Lattiapinta-ala on kortilla ja esimerkiksi polvitila ohjaamon erillisistuimien takana on niukan puoleinen. Kovin avaria eivät näiltä osin ole toki verrokitkaan.
Peräpenkkinä toimii uretaaniverhottu alumiiniarkku ilman selkänojaa. Heittokalastus tapahtuu luontevimmin peräpenkillä seisten, kuten on tarkoitettukin. Maihin, maista tai vedestä kulku perästä on hankalaa, sitä ei ole huomioitu oikein mitenkään. Pienet köysilokerot ja kokonaismäärän kymmeneen nostavat neljä vapatelinettä sen sijaan löytyvät.
Peräpenkin alla on tavanomaiseen tapaan akkulokero ja säilytystilaa, joka ei Megasnapperissa ulotu turkin alapuolelle. Megasnapperissa ei ole kiinteää polttoainesäiliötä, joten irtotankki ottaa osan tilasta. Sen lisäksi kannen alle mahtuu täysi selkäreppu ja jonkin verran pienempää tarpeistoa.
Alutroll 500 Megasnapper – Vakaasti suoraan
Megasnapperin ohjauspulpetti on melko korostuneen kapea, joten vähät mittarit ja kytkimet jäävät ratin kehän taakse. Karttaplotterille – ja tässä tapauksessa kalastuselektroniikalle – on asennustilaa kojelaudan päällä ja kaiteissa. Uppoasennuspaikkaa ei ole.
Kojelaudan yläreunassa on virtapistoke, joten kännykkää saisi ladattua, jos se vaan pysyisi jossain. Ohjauspulpetissa päälipintaa ei jostain syystä ole muotoiltu reunalliseksi kuten apukuskin pulpetissa.
Istumamukavuus on säädettävän kuppipenkin myötä kunnossa, mutta ergonomia vaatii hiukan tottumista. Ratti on keskilinjasta inauksen vasemmalla ja melko pystyyn asennettu kaasukahva enemmän edessä kuin sivulla, joten kädet ovat melko sumpussa. Silti etenkin kaasukäsi ja vartalon oikea reuna saavat sivulta aika surutta ajoviimaa.
Uppoumanopeuksilla ajaminen sujuu eleettömästi, mikä ei ole mitenkään itsestään selvää, koska monilla liukuvarunkoisilla veneillä on taipumus kiemurrella. Megasnapperia kiemurtelu ei vaivaa, vaan se pitää suuntansa hyvin.
Liukuunnousu ei ole näillä tehoilla räjähtävää, mutta riittävän suoritusvarmaa. Suorituskyky jää kuitenkin pienoiseksi pettymykseksi. Huippunopeudeksi mitattiin 26,9 solmua, mikä ei riitä teho- ja kokoluokan kärkeen. Kuinka oleellista absoluuttinen huippunopeus sitten on, jääköön jokaisen harkittavaksi.
Käytännössä Megasnapperin suorituskyky on aivan riittävää. Luonteva matkanopeusalue alkaa noin 18 solmusta ja yltää 24 solmuun. Tällöin moottorin käyntinopeus asettuu 4–5 000 kierrokseen minuutissa.
Liukunopeuksillakin liikuttaessa Megasnapperin huomattavain ominaisuus on vakaus. Se ei paljoa kallistele edes tiukemmissa mutkissa. Kovin räväköitä mutkista ei tule muutenkaan, sillä potkurin kaarrospito on heikko.
Megasnapper kulkee lähtökohtaisesti varsin pitkällä vesilinjalla. Kulkua keventääkseen moottorin joutuu trimmaamaan aivan potkurin pidon salliman trimmauslaueen ylärajalle. Siltikin keulan ylöstrimmausvaraa jää kaipaamaan vähän lisää.
Tyynen koeajopäivän ja vähäisen muun vesiliikenteen takia kokemukset aallokkoajo-ominaisuuksista jäivät tällä kertaa vain itseaiheutettuihin peräaaltojen varaan. Ne eivät Megasnapperille ongelmia aiheuttaneet ja pahemmassakin aallokossa sillä varmasti pärjää, mutta pieniä viitteitä oli silti havaittavissa siitä, ettei Megasnapperin pullean täyteläinen keulamuoto ole ehkä se kaikkein sulavin ja kuivin aaltojen halkoja.
Alutroll 500 Megasnapper – Jykevää tekoa
Laatuvaikutelmaltaan Megasnapper on jämäkkä ja tukeva vene, jolle on uskottavaa povata pitkää käyttöikää. Suunnittelu ja rakennus on tehty huolella.
Kalastuskäytön priorisointi ei Megasnapperin tapauksessa hävitä veneen monikäyttöistä perusluonnetta, mutta verottaa ainakin jonkin verran retki- ja yhteysveneilyn mukavuutta. Lähinnä kyse on valinnoista ja kompromisseista: Megasanpperin tuplapulpettiversiossa ei ole esimerkiksi ohjaamon ja matkustamon viimansuojaa parantavaa väliovea tai peräpenkin selkänojaa ja pehmusteita.
Vakio- ja lisävarustelista on yleiskäyttöä ajatellen ehkä rajallinen, eikä Alutroll tarjoa joihinkin kilpailijoihin vakioituja arvokkaampia varusteita, kuten karttaplotteria, kuomua tai hydrauliohjausta. Toisaalta piensarjavalmistajana Alutroll venyy Megasnapperinkin kokoluokassa valtamerkkejä laajempaan lisävarustelistan ulkopuoliseen kustomoitavuuteen, jos sellaiselle on tarvetta ja halua.
Megasnapperin hinnat asettuvat edellä mainittujen viisimetristen, alumiinirunkoisten ja 60-hevosvoimaisten venemallien tavoin 30 000 euron tuntumaan. Alutrollin tapauksessa keskipulpetillinen CC-malli vaikuttaisi tarjoavan parhaan vastineen rahalle, sillä välioveton DC-tuplapulpettiversio ei tarjoa oleellisesti parempaa viimansuojaa saati mukavuutta.
Alutroll 500 Megasnapper on varteen otettava vaihtoehto, kun hakusessa on kompakti mutta jykevä kalavene, joka sopii myös muuhun mökkikäyttöön. Yhteys- ja huviajelua ajatellen mukana olevien kompromissien suuruus ja merkittävyys ovat pitkälti maku- ja mieltymysasioita.
