Arronet 20’5 Surprise (2019–)– Saaristolaisten suosima yhteysvene uudistui

Ruotsalainen Arronet on saaristolaisten yhteysvenesuosikki, eikä syyttä. 20-jalkainen hyttimalli on uudistunut hiljaiseen Surprise-sukupolveen.

Heti ensivilkaisulla on selvää, ettei Arronetit hienostele. Ne ovat jopa korostuneen tymäkästi rakennettuja ja tarkoitettu puhtaasti yhteysajoon. Retkimukavuuksien sijaan pääpointtina on mukavasti sujahtava siirtymä.

Matkustusmukavuus onkin ykkösluokkaa. Oleellisin asia on hytin sisällä vallitseva hämmästyttävä hiljaisuus. Siihen on päästy tiiviisti sulkeutuvilla ovilla, liimalaseilla ja tärkeimpänä hytin ja rungon eristämisellä toisistaan. Välissä on kumipuslia ja elastinen kumisauma. Niiden ansiosta hyttiin ei välity juurikaan moottorin melua eikä runkoääniä.

Rakenteen ansiosta 20’5 Surprisen hytissä melutaso jää 25 solmun tasanopeudessa vain 65 desibeliin. Se on yli 10 desibeliä vähemmän kuin pääkilpailijoissa eli ero on kerrassaan merkittävä.

Hytti on sisutettu tummanpuhuvasti, eikä karun ulkonäön perusteella arvaisi kuinka mukavasti. Seinät ja katto on verhoiltu kauttaaltaan ja istuimien osanahkaverhous on tyylikäs ja laadukkaan tuntuinen. Tilaa riittää kuudelle.

Pitkittäiset laitapenkit voi yhdistää takareunastaan keskikäytävälle taittuvilla tasoilla u-sohvaksi, mutta se tukkii melko tehokkaasti takaoven käytön. Testiveneessä oli protyyppivarusteena mielenkiintoinen idea, ohjaamon erillisituimien väliin keskikäytävälle kiepsahtava laitapenkki.

Ilman penkkikikkailuja hytin läpikuljettavuus toimii hyvin. Etuoven mukana aukeaa osa kattoa, joten etuovesta pystyy astelemaan lähes selkä suorana, eikä takaovikaan ole liian pieni.

Taka-avotila on minimaalinen. Ylimääräistä tilaa harrastamiseen ei ole, mutta köysihommat sujuvat turvallisesti laitojen sisällä. Uimatasot kävisivät askelmiksi, mutta peräkulmien epäkäytännöllinen muotoilu tekee avotilasta uimatasolle tai toiseen suuntaan kulkemisen lähes mahdottomaksi. Omituinen virhe yhteysveneessä, jossa kulkuyhteyksien sujuvuus on tärkeysasteikossa korkealla.

Keulan avotila on huomattavasti takatilaa suurempi. Käytännössä se on kuitenkin lähinnä läpikulkutila, ellei kuljetettavana ole isompaa kuormaa. Kulkuyhteydet keulassa ovat sujuvat. Sivukannet ovat kapeat, mutta tarvittaessa nippa nappa kuljettavissa.

Ohjaamon erillisistuimissa on vakiona kyynärnojat ja jousitus. Mukavuus on kunnossa myös päähallintalaitteiden ergonomian kannalta: ratti, kaasukahva, trimmilevyjen ohjain, karttaplotteri ja tuulilasinpyyhkimien kytkimet ovat sormenpäiden ulottuvilla. Ainoan huomautuksen saa moottorin monitoimimittarin näytön luettavuus ja näpräiltävyys.

Näkyvyys on etenkin etuviistoon poikkeuksellisen hyvä, sillä tuulilasin ja sivulasin välissä ei ole perinteistä a-pilaria. Sen sijaan kulma on muodostettu kahdella liimamassasaumalla. Näkyvyyden säilymisestä huolehtii poikkeukselliset kolme tuulilasinpyyhintä. Etuovessa olevassakin ikkunaruudussa on siis omansa.

Kokeiluun saatu vene oli varustettu kolmesta moottorivaihtoehdosta tehokkaimmalla eli 200-hevosvoimaisella Suzukilla. Valinta voi kohdistua yhtä hyvin myös pienempiin vaihtoehtoihin, niidenkin tehot varmasti riittävät.

200-heppaisella saavutettiin 38,5 solmun huippunopeus. Taloudellisimmaksi liukunopeusalueeksi mitattiin 20–26 solmua, jolloin kulutukseksi muodostui tasan litra meripeninkulmalla. 30 solmussa kulutus nousee 1,2 litraan ja 35 solmussa jo 1,5 litraa meripeninkulmalla. Melutaso ei nouse huippunopeudellakaan kuin 74 desibeliin. Yksikään saman kokoinen keskihyttivenekilpailija ei taida päästä yhtä alhaiseen lukemaan edes parhaalla marssinopeudella.

Alkukiihdytyksessä Arronetissa erottuu selkeä ja melko laaja, viiden solmun liukukynnysalue (7–12 solmua), joka kuitenkin ylittyy varsin reippaasti. Täydellä kuormalla kynnys varmasti korostuu, koska hytti ja kaikki matkustuspaikat ovat perässä.

Liukuun nousun jälkeen ajotuntuma on kuitenkin tasapainoinen. Arronet reagoi trimmeihin selkeän loogisesta ja ohjautuu tarkasti. Vauhdikkaissa kaarroksissa rungon pito ei ole erityisen hyvä, mikä aiheuttaa ylimääräistä keinuntaa ja vaapuntaa, ääritilanteissa vähän äkäisempiäkin liikkeitä.

Normiajossa kaarrokset taittuvat kuitenkin siististi ja aallot ylittyvä pehmeästi, eikä mukavuudessa ole moitittavaa. Kyyti on kokoluokka huomioiden herraskaista.

Arronetin mallistossa 20’5 Surprise on toiseksi pienin ohjaushyttivene ja pienin äänieristetty Surprise-versio. Sen alapuolella on alle kuusimetrisen, noin 50 000 euron hintaluokkaan asettuva 18 C ja yläpuolella vähän yli seitsemänmetrinen 23’5 Surprise, jonka hinta hipoo 100 000 euroa.

Noin 70 000 euron hinnallaan 20’5 Surprise on vähän kalliimpi kuin useimmat 6,5-metriset keskihyttiveneen, mutta Arronetin tapauksessa rahalle on tarjolla paljon vastinetta. Hiljaisuus- ja mukavuuskärkeä täydentää yhteysajoon räätälöity, poikkeuksellisen kattava vakiovarustus.

Ajo-ominaisuudet ovat aallokossakin mukavat. Liukukynnys on kuitenkin vanhanaikaisen iso.

Hiljaisen hytin salaisuus on hytin eristäminen rungosta kumisaumalla.

Ajoasento on mukava ja tärkeimmät hallintalaitteet vaivatta sormenpäiden ulottuvilla. Ratin urakkanuppiin tykästyy nopeasti.

Keulassa on toimivat kulkuyhteydet.

Taka-avotila on pieni kaukalo. Tavaroiden kuljettamiseen ja turvalliseen kiinnittymisien hoitamiseen se ajaa asiansa.

Tuuli- ja sivulasin yhdistävä a-pilari on korvattu kahdella liimamassasaumalla.

Arronet sijoittaa ohjaushytin melko taakse. Ison keula-avotilan vastapainoksi taka-avotila on minimaalinen.

Harjakatto antaa seisomakorkeutta sinne minne sitä tarvitaan eli keskikäytävälle. Etuoven mukana aukeaa pala katon lippaa ja itse kattoa.

Keulapenkissä on kumipäällyste ja säilytystila köysille ja lepuuttimille.

Kookas liukukattoluukku on käsikäyttöinen ja sellaisena varmatoiminen.

Testiveneeseen oli kehitetty kokeilumielessä mekanismi, joilla takapenkin voi kiepsauttaa ohjaamon erillisistuimien väliin käytävälle.

Laitasohvat tarjoavat matkustuspaikat neljälle aikuiselle.

Ohjaamo on onnistunut kokonaisuus. Näkyvyys etuviistoon on ikkunan liimamassasaumarakenteen ansiosta poikkeuksellisen hyvä. Istuimessa on vakiovarusteena jousitus.

Tehokkaimmalla, 200-hevosvoimaisella moottorivaihtoehdolla suorituskyky on kunnossa ja kulutus kohtuullista. Parempi rungon pito rauhoittaisi ääritilanteiden ja vauhdikkaimpien kaarroksien käytöstä.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund