Isot Busterit ovat olleet myyntimenestys, jota muut venevalmistajat ovat haastaneet mutta eivät ole pystyneet ohittamaan. Seitsemän metristen avoveneiden luokassa Magnum on ollut markkinajohtaja käytännössä vuodesta toiseen kaikilla päämarkkina-alueillaan eli Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Aiempien sukupolvien Magnumeita on myyty kaikkiaan yli 5 000 kappaletta.
Edellisen sukupolven Magnumista sikisi myös tavallista jykevämpiä, tehokkaampia ja nopeampia erikoismalleja, etunenässä SuperMagnum ja Magnum M5. Uuden sukupolven SuperMagnum korvaa ne molemmat.
Ulkomitoiltaan uudet Magnumit ovat kasvaneet selvästi. Perus-Magnumilla on nyt mittaa 7,2 metriä eli 30 senttiä edeltäjää enemmän. SuperMagnum on kasvanut vielä enemmän, sillä se on nyt tasan puoli metriä vakioversiota pidempi. Aiemmin tavallisen ja SuperMagnumin mittaero oli puolet pienempi eli 25 sentin luokkaa.
Kokonaisleveys on kasvanut aiempaa sukupolveen verrattuna 10 sentillä, mutta sisätiloihin eroa on saatu rakennettua enemmän. Uusi runko on vesilinjassa 30 senttiä leveämpi ja laidat entistä pystymmät, joten sisäleveyteen on saatu 20 senttiä lisää.
Pohja on paitsi leveämpi, myös asteen entistä syvempi. Pohjakulma perässä on uusissa Magnumeissa 21 astetta. Molemmissa uusissa rungoissa on nousulistat, jotka aiemmista SuperMagnumeista ja M5:sta puuttuivat.
Sisäpuolella yleisilme on entistä rouheampi, sillä alumiinilla on sisustuksessa entistä isompi rooli. Turkki, sohvien rungot muodostavat istuinlaatikot sekä pulpettien jalustat ovat nyt jo perus-Magnumissa alumiinia.
Uusien Magnumien muotoiluun on haettu selvää sukunäköä Buster-malliston lippulaivaan, Phantomiin. Se näkyy etenkin pulpettien ja voimakkaasti kallistettujen tuulilasien muotoilussa. Tuulilasi on kuitenkin korkea, joten pinta-alaltaan ikkunaruudut ovat poikkeuksellisen suuria. Sen myötä pulpettien ja tuulilasien kokonaisuus ottaa melkoisesti tilaa veneen pituussuunnassa.
Keulan avotila on molemmissa versioissa samoissa mitoissa, mutta varustuksessa on eroa. Magnumin keulassa on oikeastaan vain askelmat, kun SuperMagnumissa on paapuurin laitapenkki ja keulatuhdon istuinpehmuste vakiona. Samat kalusteet saa Magnumiinkin lisävarusteena.
Tuulilasin avattava keskiruutu on kookas, eikä sellaisena aivan kevyimpiä käytettäviä, mitä ruudun täysi 180 asteen liikerata vielä korostaa. Ruudun pystyyn auki-asentoon lukitseva ja liikerataa pienentävä kitkajousi olisi tässä tapauksessa ollut ihan pätevä lisä varustukseen. Ikkunaruudun vetimenä toimiva lukituskahva on onneksi kiitettävän kookas, joten siitä saa hyvän otteen.
Magnumin ja SuperMagnumin puolen metrin pituusero realisoituu kokonaisuudessaan taka-avotilassa. Lyhyemmässä Magnumissakaan ei tunnu ahtaalta, mutta SuperMagnumin tilat ovat kerrassaan hulppeat. Eroja syntyy senttien lisäksi keulan tavoin myös kalustuksesta.
Magnumissa on vakiona poikittainen peräpenkki, jolle mahtuu istumaan kolme tai neljäkin rinnakkain. Istuinpehmusteet kuuluvat lisävarusteisiin, kuten myös peräpenkin u-sohvan muotoon laajentavat laitapenkit.
SuperMagnumissa seurallisempi u-sohva pehmusteineen on vakiovaruste ja samaan hintaan sen puolisen metriä isompi. Pöydän ja aurinkotason saa lisävarusteena molempiin, tosin jälkimmäinen vaatii Magnumissa myös u-sohvan muodostaviin laitapenkkeihin investoinnin.
Satamapeite ja ajokuomu ovat molemmissa Magnumeissa lisävarusteita. Ajokuomun kuomutalli on kuitenkin aina vakiona. Kuomutallin avaamiseen ja kuomun kaarien pystyttämiseen liittyy jossain määrin vanhanaikaisesti melko paljon ylimääräistä näpertelyä: pehmusteiden kanssa joutuu vekslaamaan sekä kuomun kaaria liu'uttamaan ja kiristämään kiskoissaan edestakaisin.
Kuomutallin rakenteesta johtuen myös kulku avotilasta uimatasoille edellyttää kapuamista peräsohvan selkänojan ja siihen integroidun kuomutallin yli. Kulkemisen kannalta on sujuvampia ratkaisujakin, mutta toisaalta joka puolelta korkeiden laitojen suojassa olevasta avotilasta ei sen enempää tavarat kuin pienemmät matkustajatkaan eksy tai putoa vahingossa ulos.
Säilytystilojen määrä on jo perusmallissa vähintäänkin kohtuullisen hyvä, mutta kasvaa lisävarusteena hankittavien tai SuperMagnumiin vakiona kuuluvien istuinlaatikoiden myötä huomattavasti.
Ohjaamoon asettuu sekä kuski että repsikka jouhevan mukavasti. Jo vakiopenkit ovat kelvolliset ja varustettu jousitetuilla jaloilla. SuperMagnumiin saa noin 5 000 euron lisäpanostuksella X-Craftin iskunvaimennuksella varustetut erikoispulkat. Etenkin offshore-istuma-asento on niissä erinomainen, mutta jousitus tuntui koeajoveneessä turhan pomputtavalta.
Ohjaamon ergonomia on hiukan tavanomaisesta poikkeava, mutta sinänsä hyvin toimiva: vasemmalla kädellä ohjataan ja säädetään joystick-mallista trimmilevyjen käyttökytkintä; oikealla kaasutetaan, trimmataan konetta sekä painellaan tarvittaessa kojelaudan oikeaan reunaan kaukohallintalaitteen eteen tuodun kytkinpaneelin nappuloita.
Kookas, 16-tuumainen Q-älynäyttö kuuluu molempien Magnumien vakiovarustukseen. Kaiuttimet ja vahvistimen sisältävä audiopaketti maksaa Magnumiin ekstraa mutta on vakio Superissa. Q-monitoiminäyttöä voi täydentää molemmissa kaikuluotaimella, kalakaiulla ja aisilla, mutta tutkaa siihen ei vieläkään saa integroitua.
Magnumin moottorivaihtoehdot alkavat 150-hevosvoimasta ja päättyvät 225:een. Skaala on siis käytännössä ennallaan. SuperMagnumin moottorivaihtoehdot alkavat siitä mihin Magnumin päättyy, ja jatkuvat aina 350-hevosvoimaiseen V8:siin saakka. Moottorit tulevat luonnollisesti Yamahalta, joka on nykyisin myös Busterin omistaja.
Uutuudet kokeiltiin suurimmilla konevaihtoehdoilla, joka tarkoittaa odotusten mukaisen ylenpalttista suorituskykyä. Käytännössä edeltäjiä suuremmat ja raskaammat uutuudet yltävät edeltäjien suorituskykyyn, vaikka moottoritehot eivät ole kasvaneet.
Kulutukselle etenkin kilot ovat kuitenkin myrkkyä, ja vertailuluvut jäävät pääsääntöisesti desilitran tai pari heikommiksi. Lievää janoisuuden kasvua kompensoidaan selvästi entistä kookkaammilla polttoainetankeilla, joten toimintasäde tankillisella on selvästi aiempaa suurempi.
Ajettavuudeltaan jo perus-Magnumissa on ison veneen tuntu. Laidat ovat korkeat ja tuulilasi valtava, joten ohjaamossa istutaan korostuneen tuntuisesti "sisällä" vaikka avoveneessä ja taivasalla ollaankin.
Kojelauta on nykytyyliin korkea, mutta sen ja tuulilasin yläreunan väliin jää silti riittävä katselualue, eikä näkyvyydessä ole valittamista. Viimansuoja on avoveneeksi erinomainen ja ajoasento on mukava: jalat saa tuettua kojelaudan alla olevalle jalkatuelle ja kaasukäden kyynärnojalle.
Runko ottaa isommat aallot sulavasti, mutta hissukseen alle 25 solmun liukunopeuden edetessä pienempi aallokko kopsuttaa ja tärisyttää varsin voimakkaasti nousulistoitettua runkoa yllättävän selvästi. Vauhtia ei silti kannata himmailla, vaan päinvastoin. Kulku paranee kun vauhti kasvaa.
Magnum on maksimitehoillakin tarkka mutta yllätyksetön ajettava. Se kulkee vauhdikkaista kaarroksista läpi kuin kiskoilla, eikä tunnu epävakaalta edes 47 solmun huippunopeudessa ylös trimmattuna.
125 hevosvoimaa tehokkaampi SuperMagnum tuntuu samalta vielä yli 50 solmun nopeudessa, vaikka ison V8:n potku tuo kokonaisuuteen oman kuumottavan fiiliksen. Tehoa on ja se tuntuu. Kuitenkin vasta viimeisten solmujen kutittelu 55 solmun nopeudessa alkaa vaatia erityistä tarkkuutta trimmin ja ohjauksen kanssa.
Tehoa ja vauhtia on joka tapauksessa jo sen verran, ettei SuperMagnumia kannata ihan joka aaltoon työntää urkuauki, ja kaasun käyttöön sekä trimmiasentoon tulee kiinnittää enemmän huomiota. Edeltävän V8:lla varustetun Magnum M5:n tavoin räikeän ylitehoiseksi uutta SuperMagnumia ei kuitenkaan voi luonnehtia, sillä voimavarat ovat paremmin hyödynnettävissä.
Hintakehitys on täydellisestä uusiutumisesta ja kasvaneista mitoista huolimatta ollut hyvin maltillista, sillä pyynnit ovat käytännössä edeltäjien tasolla. Jos vertailu kohdistuu vanhaan M5:teen, on uusi SuperMagnum listahinnoiltaan jopa edullisempi.
Isojen alumiini-bowriderien luokassa Yamahalla on pullat hyvin uunissa, sillä Magnumien pääkilpailijat ovat niin ikään Yamaha-leiriin kuuluvat Yamarin Cross 75 BR sekä Finnmaster Husky -sarjan R8-versiot. Selvästi kovempaa hintapainetta etenkin perus-Magnumille tulee varmasti antamaan Vene 18 Båt -messuilla helmikuussa Magnumien tavoin ensiesiteltävät Falcon BR 8 ja UMS Tuna 750 DC, jotka molemmat niputetaan Mercuryn perämoottoreilla varustetuiksi paketeiksi.
