Göteborgissa Volvo Pentan kupeessa majaileva Humphree on erikoistunut interceptorien eli patoefektiin perustuvien ja pystysuunnassa liikkuvien trimmilevyjärjestelmien sekä evävakaajien osaajaksi. Ensin mainituissa yksi Humphreen pääasiakkaista on Volvo Penta, jonka BTS-trimmijärjestelmä on pitkälti Humphreen käsialaa.
Korkean teknologia järjestelmät Humphree markkinoi kuitenkin itse. Niihin kuuluu trimmilevyjärjestelmän Active Ride Control -ajonvakautusautomatiikka sekä FIN-evävakaimet.
Humphreen ajonvakautusvaihtoehdot sisältävät peräpeiliin asennettavat interceptor-tyyppiset trimmilaipat sekä pohjanläpi asennettavat evävakauttimet. Ne toimivat yhdessä tai erikseen.
Nopeus perustana
Active Ride Control on älykäs ohjelma, jolla boostattuna Humphreen trimmilevyjärjestelmästä tulee ajonvakautusjärjestelmä.
Sen perustan muodostaa tehokas sähkömoottori, minkä ansiosta trimmilaippojen liike on äärimmäisen nopeaa ja portaatonta. Täyden 50 millimetrin liikeradan laippa liikahtaa 0,7 sekunnissa. Liikenopeus on siis 70 mm sekunnissa.
Viiden sentin liikerata on pystysuunnassa liikkuvaksi laipaksi suuri, mikä tarkoittaa tehokkuutta. Mitä enemmän laippa työntyy ulos sitä enemmän se tuottaa veneen asentoa korjaavaa nostetta. Tarvittaessa Humphreellä on myös malli, jossa laipan liikerata on 75 millimetriä.
Huviveneisiin tarkoitettuna X-sarjan laippoja on saatavilla neljää eri kokoa, leveydeltään 30, 45, 60 tai 75 senttiä. Perusasennus syntyy yhdestä parista valittua kokoa, mutta tarpeen mukaan pareja voi olla kaksi tai useampiakin.
Kotelon päädystä erottuva laippa voi työntyä ulos mallista riippuen 50 tai jopa 75 mm. Työn tekevä sähkömoottori jää peräpeilin sisäpuolelle.
Liikenopeus ja iso liikerata muodostavat hyvän perustan, jos sitä pystytään hyödyntämään. Tässä kohtaa esiin astuu älykäs automatiikka. Humphreen keskusyksikköön (Ride Control Unit, RCU) kuuluu liikkeitä, suuntia ja kiihtyvyyksiä mittaavia antureita ja gyroskooppi sekä edistykselliset algoritmit omaava softa. Sen ansiosta Humphree pystyy tarjoamaan jotain, mitä muille ei vielä ole.
Yksinkertaisimmillaan trimmilevyautomatiikka osaa korjata automaattisesti vain veneen kuormasta tai tuulesta johtuvan kallistuman. Vähän edistyneemmät haistelevat myös veneen pitkittäisbalanssia eli trimmaavat tarvittaessa keulaa alas tai ylös. Humphreellä näitä automatiikan alkeita kutsutaan nimillä Auto List Control ja Auto Trim Control.
Seuraava askel on Coordinated Turn Control eli kaarrosavustin. Toiminto tehostaa laippoja säätämällä veneen kääntymistä pitäen kuitenkin kallistumisen kurissa ja liikkeet stabiileina.
Automatiikan älykkäin taso on Active Ride Control eli aktiivinen ajonvakautus. Siinä järjestelmä työskentelee jatkuvasti ajon aikana, kompensoiden ja korjaten nopeasti veneen liikkeitä.
Hallintapaneeli kaikilla interceptor-herkuilla: Auto Trim, Auto List, Coordinated Turn ja Active Ride. Näyttö kertoo graafisesti ja numeroin laippojen asennon sekä veneen trimmin, kallistuman ja ruorikulman.
Toimii
Totalvene on päässyt kokeilemaan Activea useissa eri veneissä ja erilaisissa olosuhteissa. Viime vuonna Göteborgin vesillä luonnon aallokkoa ei ollut, mutta aallonmuodostuksesta vastasi 20-metrinen Azimut 68 S. Active-järjestelmän kokeiluveneinä toimivat muun muassa Targa 37 ja Nord West 420.
Keinotekoisessa aallokossakin järjestelmän toimivuuden huomasi hyvin. Esimerkiksi Targa kallistui peräaalloissa keikkuessa Active-toiminto kytkettynä aivan oleellisesti vähemmän kuin ilman sitä. Siinä missä takit ja tavarat putosivat penkeiltä ja pöydiltä, pysyivät ne Active kytkettynä paikallaan.
Targa ottaa tuntumaa 20-metrisen Azimutin peräaaltoon. Vesi roiskuu, mutta Targan kyyti on Active Ride kytkettynä tasaista.
IPS-vetolaitteilla varustettu, mutta pituuteensa nähden vanhanaikaisen kapea Nord West puolestaan toimi hyvänä esimerkkinä järjestelmän muista eduista. Korkeana yläohjaamoveneenä se kallistuisi jyrkissä ja vauhdikkaissa kaarroksissa reilusti, joten IPS-vetolaitteiden kääntymiskulmaa on rajoitettu. Se puolestaan aiheuttaa melko laajan kääntösäteen. Kaarrosavustin kytkettynä kääntösäde pienenee selvästi, ilman että vene kallistuu yhtään enemmän.
Tänä vuonna Humphreen järjestelmiä päästiin kokeilemaan Mallorcalla, ja testipäiväksi sattui vieläpä kunnon keli. Ajettavana oli muun muassa Fairline Targa 48, jonka keulasta pullea runko on suunniteltu melko pitkälti sisätilavolyymin ehdoilla. Lisäksi Fairline 48 kulkee monen ensimmäisen sukupolven IPS-veneen tavoin keula melko pystyssä.
Kun yhtälöön lisätään puolitoistametrinen aallokko, ei Fairlinen ajo- ja matkustusmukavuus oikein vastannut muutoin hienon veneen tasoa. Tässäkin tapauksessa Humphreen järjestelmä osoittautui eteväksi, tehden veneestä paremman. Se päälle kytkettynä Fairline kohtasi aallot paremmassa kulmassa, vakaammin ja mukavammin. Vaikutus alkaa tuntua noin 10–12 solmun nopeudesta ylöspäin.
Fairline Targa 48 ei kohtuullisen sujuvasta ulkomuodostaan huolimatta ollut ihan kotonaan Mallorcan aallokossa. Active Ride paransi ajo- ja matkustusmukavuutta.
Mutta on Humphreen järjestelmässä muutama huomioon otettava huonompi puolikin. Ensimmäinen on se, että vaikka Active-toiminto tasaa veneen kulkua pääasiassa luomalla nostetta veneen toiselle sivulle, painaa se myös keulaa paikoin voimakkaastikin alas. Käytännössä venettä siis pakotetaan pysymään tiukemmin vedessä ja halkomaan aaltoja.
Varsinkin isommassa aallokossa se tarkoittaa enemmän roiskeita. Esimerkiksi Targassa ja Fairlinessa tuulilasinpyyhkimille oli käyttöä eikä edes Nord Westin yläohjaamossa pysytty koko päivää kuivana roiskeilta.
Active Ride painaa kulkua vakauttaessaa veneen keulaa tiukemmin veteen. Se lisää monessa tilanteessa roiskeiden määrää.
Toinen huono puoli on hinta. X-sarjan levyihin perustason automatiikan (Auto List ja Auto Trim) saa noin 5 000 eurolla. Softan päivittäminen kaarrosavustimella nostaa hintaa 2 00 eurolla ja herkullisimmalla Active Ride Controlilla vielä 7 000 eurolla. Kokonaisuuden hinnaksi tulee siis noin 15 000 euroa.
Humphreen mukaan X-sarja sopii alkaen 25-jalkaisiin veneisiin, mutta hinta pitänee huolen siitä, että pääkohderyhmä lienee pikemminkin 40-jalkaiset ja sitä suuremmat jahdit. Niissäkään trimmilaippoihin perustuva Active-järjestelmä ei pysty vakauttamaan liikkeitä veneen ollessa paikallaan tai hiljaisessa vauhdissa. Siihen tarvitaan evät.
Evät avuksi
Humphree on ajatellut myös pohjan läpi asennettavat evävakaimet uusiksi, sillä Göteborgin miesten mielestä myös evävakainten tehokkuudessa niiden liikenopeus on oleellisesti esimerkiksi muotoilua tärkeämpää. Kun vene alkaa aallon vaikutuksesta kallistua, on evän reagoitava nopeasti ja liikutettava niin paljon vettä, että voima riittää kompensoimaan aallon aiheuttaman kallistuman.
Humphreen Fin-evävakain kääntyy voimakkaan sähkömoottorin toimesta tarvittaessa 90 astetta sekunnissa. Evien liikerata on täydet 360 astetta. Hiilikuiturakenteinen evä on kevyt ja muotoiltu siten, ettei se haittaa veneen ajo-ominaisuuksia edes liukunopeuksilla.
Humphreen evä kääntyy jopa 90 astetta sekunnissa. Hiilikuituinen evä on kooltaan puolen ja neliön välissä ja painaa noin 20 kiloa. Rungon sisäpuolelle tuleva sähkömoottori painaa hieman yli 100 kiloa.
Älykkään ohjausteknologian ja liikenopeuden ansiosta Fin-evät voivat olla toiminnassa myös liukunopeuksilla, jolloin ne osaltaan toimivat kuten Active-trimmijärjestelmä: vakauttavat veneen kulkua myös ajossa. Active- ja Fin-järjestelmät yhdistämällä Humphree pystyykin tarjoamaan vakautusta sekä paikallaan oleviin että liikkuviin veneisiin.
Fin-eviä asennetaan veneeseen yleensä yksi pari, tyypillisesti noin rungon vesilinjapituuden puoliväliin, tai vähän sen etupuolelle. Isoimmissa jahdeissa eväpareja voi olla kaksikin. Eviä on valittavana neljän kokoisina neliön ja puolen välissä.
Vakautusevien asennus onnistuu trimmijärjestelmien tavoin myös jälkikäteen. Sitä varten runkoon tehdään 42 sentin asennusreikä. Sen kohdalta veneen sisäpuolelta pitää löytyä sähkömoottorille halkaisijaltaan 50 sentin ja korkeudeltaan noin 30 sentin asennuspaikka. Paikka löytyy yleensä kaapista tai vuoteen alta.
Päiväsaikaista oleskelua evien toiminnasta kuuluva ääni ei häiritse, mutta yöaikaan sähkömoottorin toiminnan ja evän pyyhkäisyn voi varmasti kuulla. Mutta kuten lämmittimen polttoainepumpun naksutukseen, siihen voinee myös tottua. Illaksi ja yöksi tosin usein myös tyyntyy, joten evät voi kytkeä pois päältä tai hiljaisimmalle.
Evien keinunnanvaimennuksen tehokkuuden voi valita kolmesta voimakkuudesta sopivaksi.
Kokeilua varten evät oli asennettu Göteborgissa aallontekokokeneena toimineeseen Azimut 68:aan ja Palmassa Sunseeker Manhanttan 63:een. Etenkin Mallorcan olosuhteissa evävakaimet pääsivät loistamaan, leikaten uppoumanopeuksilla Sunseekerin keinunnasta suurimman osan pois. Asian voi todeta myös oheiselta videolta.
Evävakauttimilla on mahdollista parantaa oleellisesti monen vanhemmankin moottorijahdin kulku- ja asumismukavuutta.
Niin sen tietysti täytyy ollakin, sillä kyseiseen veneeseen evävakaimien asennus maksoi noin 120 000 euroa. Varsinaisen järjestelmän hinta on noin tasaraha, loput ovat tapauskohtaisia asennuskuluja.
