Uusimpaan Swift Trawler -sukupolveen kuuluu viimeisimmän 41-jalkaisen lisäksi 30-, 35- ja 47-jalkaiset mallit. Edeltävään sukupolveen nähden niiden muodot ovat sulavammat, muttei silti turhan linjakkaat. Tietty trawler-henkisyys on tarkoituksella tallella.
Perusidea on maksimoida tilat, joten Swift Trawlerit ovat leveitä ja korkeita. Nopeus ei ole niin tärkeää, siksi puoliliukuva runkotyyppi käy hyvin. ST41:n saa joko yläohjaamolla tai ilman. Koeajossa on Fly, joka on reilut 30 000 euroa Sedania kalliimpi. Suomessa alituskorkeus ei ole kovin kriittistä, joten yläohjaamollinen versio lienee kiinnostavampi.
ST41:n flybridge on tilava. Kuskin penkille, paapuurin kulmasohvalle ja styyrpuurin suoralle sohvalle mahtuu hyvin levittäytymään kuudesta kahdeksaan aikuista, vaikka yläkannen takaosa on jätetty irtokalusteita ja kenties nosturia ja apuvenettäkin ajatellen tyhjäksi. Istumakorkeus ja -mukavuus ovat yllättävän hyviä, ja molempien sohvien etupäätyyn saa muodostettua heittoselkänojan avulla istumapaikat ajosuuntaan.
Ohjaamon erillisistuin jää sohvien päätypaikkojen keskelle, ja ergonomia on verraten hyvä. Keskelle sijoitettu kuskin paikka on paremmassa suojassa ajoviimalta kuin laidalla oleva, joskaan ST41:n nopeudet eivät ylipäätään ole sitä luokkaa, että ajoviimasta olisi ainakaan kesäkeleissä isoksi ongelmaksi.
Pentterilipasto on asemoitu u-sohvan taakse, joten sen äärellä mahtuu touhuamaan hyvin ilman että kulkuväylälle muodostuu tukosta. Pesuallas on iso, mutta laskutilaa on olemattomasti, jos varustukseen on ruksinut mukaan sähkögrillin.
Yläkannelle johtaa kiinteiden portaiden sijaan tikkaat, joiden kulkeminen on melko tarkkaa puuhaa. Pääkannella liikkuminen on sen sijaan hyvin sujuvaa, eikä portaissa tai askelmissa tarvitse liikoja kompuroida, sillä styyrpuurin kulkukansi, kansisalongin lattia, avotilan lattia ja vielä uimatasokin ovat kahta pientä kynnystä lukuun ottamatta keskenään samassa tasossa.
ST 41:n sivukannet ovat epäsymmetriset. Paapuurin puolella on perinteinen sivukansi, joka on vallan hyvin kuljettavissa, mutta poikkeuksellisen suojaisa styyrpuurin sivu on ajateltu ensisijaiseksi kulkuväyläksi. Se on leveä ja syvällä laitojen suojassa. Swift Trawlerissa kuvaan kuuluvat myös ohjaamon sivuliukuovi, laidan kulkuportti, kulkukannen ja takakannen välissä oleva ovi sekä yläkannen lippa ja takapilari, jotka tekevät kulkukannesta jopa osittain katetun.
Takakannen avotila on mukava vilpola, jota yläkansi kattaa. Kuomuseinämät saa lisävarusteena. Peräsohva on asennettu kiskoille ja lukittavissa joko etu- tai taka-asentoon, joiden ero on reilun 30 sentin luokkaa. Liikkuva sohvan osa täydentyy paapuurin laidalla kulmapalalla, jonka muoto on tosin selkänojana vähän ongelmallinen. Lisävarustelistalta avotilan kalustusta voi täydentää vapaasti seisovalla tiikkipöydällä, joka taittuu kasaan ja säilötään pentterin kylmäkoneiden ja takaseinän välissä olevaan lokeroon. Ihan peruspuutarhakalusteiden hinnoissa ST41:n pöytä ei ole, sillä se maksaa yli 2 500 euroa.
Kansisalongin ja avotilan välissä oleva takaseinä avautuu kiitettävän isosti, joten tilat soljuvat kivasti keskenään. U-pentterin taaempi sakara on varustettu liukuoven ollessa avattuna avotilan suuntaan aukeavalla vetokaapilla ja klaffitasolla, jotka korostavat tilojen fuusiota.
Pentteri on loistava kokonaisuus. Kolmiliekkinen liesi, uuni, kaksi pesuallasta, pitkällä juoksuputkella varustettu kotitaloushana sekä riittoisat kaappi- ja laskutilat tekevät kokkauksesta tehokasta ja sujuvaa ihan arkielämässäkin. Iso jääkaappipakastin on pentteriä vastapäätä styyrpuurin laidalla ja sen jatkeena on kookas aputaso ja kaapisto.
Salongin u-sohva on mitoitettu istuinosaltaan ja selkänojiltaan mukavaksi. Pöydän ääreen mahtuu ruokailemaan 4–5 henkilöä ilman lisätoimenpiteitä. Niihin kuuluu 90 astetta kääntyvän ohjaamon penkin ruksaaminen lisävarustelistalta ja kääntäminen käytävälle, jolloin pöytälevyn voi avata ja pöydän ääressä on pari paikkaa lisää. Samalla tosin salongin läpikuljettavuus menetetään ja alakerrassa asiointi vaikeutuu. Tie esimerkiksi pentteristä toilettiin kulkee styyrpuurin sivukannen kautta ja sisäohjaamon läpi.
Alakerran mukavuuksiin kuuluu kolme kajuuttaa ja kolme saniteettitilaa, mikä on 40-jalkaiseen poikkeuksellinen määrä. Se on onnistunut peruskaavoja vähän murtamalla.
Omistajankajuutta on perinteiseen tapaan keulassa ja varustettu saarekeparivuoteella. Vuoteelle kipuaminen onnistuu siis molemmilta reunoilta ja toista häiritsemättä. Vuode on hyvissä mitoissa, vaikka tässäkin tapauksessa pääpäädyksi tarkoitettu on jalkopäätyä kapeampi ja laitahyllyjen rajaama. Ilmavuutta, lattiapinta-alaa ja säilytystiloja on runsaasti.
Yksi keulakajuutan tilaratkaisun symmetrisyyttä lisäävä tekijä on wc:n ja suihkun eriyttäminen toisistaan veneen vastakkaisille laidoille. Ratkaisu on toimiva ja mahdollistaa molempien tilojen yhtäaikaisen käytön. Keulakajuutan jatkona on paapuurin puolella kahden hengen makuukajuutta ja styyrpuurissa toiletti ja yhden vuoteen kammari.
Paapuurin kajuutassa on tilava eteistila ja kookas kaappi, muttei tyypillistä pukeutumispenkkiä. Vuodemitat ovat riittävät ja iso runkoikkuna sekä kaksi avattavaa ikkunaa avartavat tunnelmaa, mutta kolkko kovamuovinen kattoelementti tekee kajuutan perusilmeestä melko kalsean.
Styyrpuurin kajuutasta puuttuu ikkunat ja toinen vuode, joten se on nähtävissä makuukajuutan ohella myös varasto- ja monitoimitilana. Esimerkiksi lisävarustelistalta löytyvälle pyykinpesukoneelle löytyy paikka. Mutta myös satunnaiseen majoittumiseen vuode ja kajuutta on ihan käypä.
Päivätoilettiin käynti tapahtuu majoituskannen käytävältä. Wc-istuin ja pesuallas ovat perällä ja suihkuverholla rajattava märkätila heti oven pielessä. Peili- ja allaskaappi suovat säilytystiloja. Vessa vedetään täälläkin napinpainalluksella eli huuhtelu tapahtuu sähkötoimisesti.
Eleetöntä menoa
Ennen kuin päästän vesille, käydään vielä läpi sisäohjaamo. Siinä on hyvää ja huonoa. Parempiin puoliin kuuluu sujuva läpikulku sivukannelle, hyvä näkyvyys ja kojelaudan selkeä silmäiltävyys. Istuma-asento ja sen ergonomiassa onkin sitten rutkasti parannettavaa. Se on tosin valitettavan tuttu virsi monen ison matkaveneen ohjaamossa.
ST41:n kohdalla jo lähtökohdaksi on otettu se, ettei venettä ole tarkoituskaan ajaa aktiivisesti sisäohjaamosta käsin istuen. Niissä tilanteissa kun rattia, kaasukahvaa ja vaikkapa keulapotkuria tarvitsee käyttää, seistään tai nojataan penkkiin. Vaikka matkat ajetaan pääsääntöisesti autopilotilla, saisi ohjaamon istuma-asento olla silti mukava. ST41:n levymäinen penkki ja pieni jalkatuki saavat kipparin kiemurtelemaan ja kääntyilemään jo muutaman minuutin vahdin jälkeen, kun luontevaa asentoa ei tahdo löytyä.
Muutoin pitkänkään taipaleen miellyttävälle taittamiselle ei ole esteitä, sillä ST41 kelluu vedessä oikein ihastuttavasti. Eteneminen on koko käytössä olevalla nopeusalueella luontevan tuntuista sekä kulkuasennon että veneen liikehdinnän suhteen. Lähtökohtaisesti ST41 on vakaa ja liikkeiltään rauhallinen. Harva maininki saa veneen keinumaan hienovaraisesti, terävämmät peräaallot eivät puolestaan menoa juurikaan hetkauta. Kun melutasokin on miellyttävän alhainen, ei pidempikään päiväetappi tunnu pitkältä.
Ohjaukseen ST41 reagoi auliisti ja normaalit suunnanmuutokset tapahtuvat selkeästi. Jos rattia kääntää äkisti ja paljon, kallistuu ST41 vain hiukan ja tekee sen luontevasti sisäkurvin puolelle.
Beneteau ei kauppaa ST41:een joystick-satamahallintalaitetta, mutta kahdella moottorilla, akselivedolla ja keulapotkurilla varustettu ST41 kääntyy ympäri ahtaassakin raossa. Sen sijaan peruutettaessa ohjautuvuus on akselivetoisille veneille tyypilliseen tapaan heikkoa, joten rantautumissuunnitelmaa ei kannata tehdä pitkien peruutusmatkojen varaan. Sivusuunnassa perä kyllä siirtyy suhteellisen tehokkaasti vaihteita ristiin kytkemällä. Ryömintänopeus tyhjäkäynnillä on 3,6 solmua.
Testivene oli varustettu kahdella 270-hevosvoimaisella Volvo Pentan D4:lla, joilla saavutettiin täysin riittävä 22 solmun huippunopeus. Puoliliukuvan runkomuodon hyviin puoliin kuuluu suuntavakaus kaikilla nopeuksilla sekä mahdollisuus hyödyntää koko nopeusaluetta. Varsinaista liukukynnystä ei ole ja kulutus kasvaa suhteessa nopeuteen varsin lineaarisesti: kun nopeus kolminkertaistuu, kulutus nelinkertaistuu. 5–7 solmun uppoumanopeuksilla kulutus on litran tuntumassa, 16–20 solmun reippaassa marssivauhdissa neljä litraa ja rapiat meripeninkulmalla.
Kulutus on kokoluokka huomioiden kohtuullista, ja loppupeleissä kuitenkin pieni kuluerä, vaikka ST41 on Beneteaun tapaan tuotettu tehokkaasti ja hinnoiteltu kokoluokka huomioiden aggressiivisesti reilusti alle puoleen miljoonaan euroon.
Hintakontrolli näkyy sisustuksen viimeistelyssä, joka on yleisilmeeltään siistiä työtä mutta materiaaleiltaan pikemminkin arkinen kuin ylellinen. Esimerkiksi puuviilut ovat suhteellisen ohuita, verhoilu niukkaa ja monet nippelit ennemmin muovia kuin metallia. Kalustuksessa on pääsääntöisesti siististi ja käytännöllisesti pyöristettyjä kulmia, mutta syrjempänä terävämpiä ja viimeistelemättömämpiäkin pintoja. Toimivuudesta ei yleisesti ottaen ole kuitenkaan tingitty.
Vakiovarusteista sen sijaan on, joten hankintahintaa ei kannata venyttää äärimmilleen lähtöhinnan mukaan, vaan huomioida 25–30 prosentin lisäinvestointi välttämättömiin varustepaketteihin sekä muuhun lisävarustukseen. Yksittäisten lisävarusteiden hinnat eivät ole ihan pienimmistä päästä. Esimerkiksi keulakannen aurinkopatjojen (4 880 €), sisäohjaamon penkin kääntömekanismin (4 670 €), ikkunoiden ja luukkujen hyttysverkkojen (5 440 €) tai vaikkapa tv-valmiuden (antenni, johdotus ja antennipistokkeet salonkiin ja keulakajuuttaan, 3 350 €) hintoja on vaikea ymmärtää. Lisävarustepoimintoja kannattaa harkita.
Vaikka hinnoista voi aina vähän voi purnatakin, on ST41 järkevästi varusteltuna varsin soiva laite. Noin 600 000 euron vastineeksi leppoisan matkaveneen, jonka asuttavuus ja oleskeltavuus on hintaluokkansa huippua.
