Mercuryn Avator-sähköperämoottorien sarja on niin sanotusti valmis, kun kaikki viisi tehoversiota (7.5e, 20e, 35e, 75e ja 110e) on saatu myyntiin Suomessakin. Koeajossa oleva 35e on versioista keskimmäinen ja moottorin tehoa lukuun ottamatta identtinen 20e:n kanssa.
Mallimerkinnät kuvaavat potkuriakselitehoa kilowatteina, tosin hieman alaspäin pyöristettynä ja ilman pilkkua. Avator 35e:n teho ei siis ole 35 vaan tarkalleen 3,7 kilowattia, joka on hevosvoimina viisi. Repertuaariin kuuluvat S-, L- ja XL-rikiset mallit joko kahva- (H) tai kaukohallintaversioina (RC). Kaikki mallit riippumatta rikipituudesta tai ohjaustavasta ovat lähtökohtaisesti saman hintaisia, mutta paljon riippuu tarvittavasta akku- ja keskusyksikköpaketista. Palataan tarkempaan hinnoitteluun vähän myöhemmin. Käydään ensin ajamassa.
Koeajopakettina on Särki 411 R ja Avator 35e LRC. Pienin pulpetti-Särki ei edusta venesuunnittelun uusinta aaltoa vaan pohjimmiltaan ehtaa 1970-lukua. Viimeistä huutoa olevan sähköperämoottorin pariksi se sopii ennen kaikkea keveytensä (145 kg) ja kevytkulkuisuutensa ansiosta. Tehosuositus on 4–10 hevosvoimaa, ja kohtuullisen hyvin soudettavissakin oleva 411 nousee ylärekisterin tehoilla ja yhden hengen kuormalla liukuunkin.
Avator 35e painaa vain noin 20 kiloa, mutta tarvittavat akut ja muut tilkkeet nostavat paketin yhteispainon 230 kiloon. Kantavuus sallii silti neljän hengen kuorman, joten kuljetuskapasiteetista ei tarvitse tinkiä. Enempää matkustajia nelimetriseen Särkeen ei tekisi mieli ottaakaan.
Sähköveneeksi Särki 411 on muuntunut loppujen lopuksi varsin pienin muutoksin, kun otetaan huomioon sähköpropulsion edellyttämien akkujen ja muiden lisälaitteiden koko ja paino sekä niiden tarvitsema kaapelointi.
Kaukohallittavan Avator 35e:n pariksi tulee vähintään kaksi ja enintään neljä 2,3 kilowattitunnin Avator-akkua. Yksi akku painaa suunnilleen moottorin verran eli reilut 20 kiloa. Liikuttelua helpottavat salkkumallisuus ja kookas kantokahva.
Moottorin ja akun väliin tarvitaan Power Center -keskusyksikkö, joka on varustettu päävirtakytkimellä, järjestelmää suojaavalla sulakkeella ja latausportilla, jonka kautta voidaan ladata useampaa akkua kerralla.
Latauslaitteena vakiopaketissa tulee 230 watin laturi, jolla yksi akku täyttyy 10 tunnissa. Latausajan noin puolittava 520 watin teholaturi on saatavilla lisävarusteena. Lataus tapahtuu molemmissa tapauksissa normaalista pistorasiasta.
Nyt kun paketin laajuus on pääpiirteittäin mainittu, palataan luontevasti hintakysymyksen: kahdella akulla varustetun sähköpropulsion osalta se on noin 14 500 euroa, veneen kera vajaat 19 000 euroa. Hintaluokka on siis aivan eri kuin vastaavan tehoisella polttomoottori-Särjellä, mutta niin ovat ominaisuudetkin.
Käyttömukavuus kukoistaa
Keskipenkin sisään sijoitetut akut ja peräpenkin alle laitettu Power Center tekevät hyvää Särjen vakaudelle. Satakiloinen yllättyy, kuinka reippaasti veneeseen voi astua ilman kiikkeryyden tunnetta.
Jatko on yhtä helppoa, ja pääasiassa positiivisten yllätysten sävyttämää. Ensinnäkin RC-mallin hienouksiin kuuluvan sähköisen kaukohallintalaitteen täsmällisyys ja käytettävyys on jotain aivan muuta kuin pienten polttomoottorien vastaavien.
Käyttötuntumaa tukee sähkömoottorin välitön vääntö, jonka ansiosta kiihtyvyys ja kaasuun reagoivuus ovat huomattavasti vastaavan tehoisia polttomoottoreita ripeämpiä. Ajotuntuma on kivan ripeä ja käsiteltävyys helppoa. Huonona puolena on, että tehoa jää lopulta kuitenkin kaipaamaan lisää: juuri kun alkaa vaikuttaa siltä, että Särki karkaa väkisinkin liukuun, teho loppuu. Huippunopeus jää sadan kilon kuormalla kahdeksaan solmuun.
Toisaalta sekin riittää vaikka mihin, kuten kalastukseen ja leppoisaan kruisailuun. Jälkimmäistä ajatellen veneeseen voisi tarjota monen moista lisävarustettakin, patjasarjasta selkänojiin ja biminiin esimerkiksi.
Täydellä kaasulla paketilla ajaa vajaan tunteroisen, mutta toiminta-aika ja -matka kasvaa oleellisesti, kun nopeuden tiputtaa 4–5 solmun alueelle, jolloin tehosta on käytössä 0,6–1,5 kilowatin verran.
Vakiopakettiin kuuluva näyttö kertoo akun varaustilan palkkina ja numerotietona joko käytössä olevan tehon kilowatteina, akun varaustilan prosentteina, jäljellä olevan toiminta-ajan tunneissa tai jäljellä olevan toimintamatkan kilometreissä.
Koeajon puitteissa ajetun sekalaisen ajon, johon sisältyivät myös suorituskykymittaukset eli täyden kaasun ajoa, keskinopeudeksi muodostui 4,2 solmua ja keskikulutukseksi 0,3 kilowattituntia meripeninkulmalla. Samaa voisi jatkaa siis noin 14 meripeninkulman tai reilun kolmen tunnin verran. Melutasoksi neljän solmun nopeudessa mitattiin 60 desibeliä. Käytännössä suurin äänilähde on veden solina.
Pidemmän päälle ainoaksi rasittavuudeksi sähkö-Särjessä osoittautui testiyksilön yllättävän raskas ohjaus ja varsinkin pakettihinta huomioiden tympeä halpa tarvikeratti. Itse vesilläliikkuminen tapahtuu Avatorin voimin kuitenkin kutakuinkin niin tyylikkäästi ja sulavasti kuin vain voi.
