Ainakin varttuneempi veneilyväki muistaa Pionerin jollat 1980 ja -90 -luvuilta. Noina vuosina sadat pienet kirkuvan punaiset Pioneerit koristelivat rantojamme ja keikkuivat matkaveneiden peräaalloissa. Esteetikkojen iloksi valtaosa näistä pikku-Pionereista ovat sittemmin kadonneet maisemista.
Öljyn ja turskan maasta ponnistava Pioner palasi suomalaisten tietoisuuteen, kun se viime vuosikymmenen puolivälissä toi markkinoille liudan uusia malleja. Jollien lisäksi valikossa oli nyt karskin oloisia pulpettiveneitä, ja värivaihtoehtojen kirjoa oli kasvatettu muun muassa harmaan eri sävyillä, mustalla ja pirteällä oranssilla.
Pioner 16 Explorer – Vuonomaan luottoratsu
Suomessa Pionerin uusi tuleminen ei ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut sen suuremmin myyntitilastoihin. Pionerin kotimaassa sen sijaan luotetaan veneeseen kuin kallioon. Vuonna 1959 Oslon liepeillä perustettu veistämö on vuosikymmenten saatossa tuutannut ulos peräti 350 000 venettä, ollen kappalemäärältään Norjan kaikkien aikojen myydyin venemerkki.
Pionerien Norjaan verrattuna suhteellisen vähäiseen kysyntään Suomessa lienee kolme selitystä: ensinnäkin Suomessa luotetaan kotimaiseen tuotantoon, siltä osin tilastot eivät valehtele. Toisekseen suomalaiset saattavat vieroksua Pioner-mallien muotoilua. Veneiden muodoissa on samaan aikaan ripaus urheilullisuutta, pulleaa runkoa, työvenemäisyyttä ja limisaumaimitaatiota – yhdistelmä, joka ei yksinkertaisesti ole lyönyt läpi meillä. Kolmas selitys nimenomaan Pionerin moottorivenemallien melko pieniin myyntilukuihin saattaa liittyä niiden valmistusmateriaaliin.
Pioneerit valmistetaan polyeteenistä, jonka etuja ja haittoja ei tässä yhteydessä käsitellä sen tarkemmin. On kuitenkin syytä mainita, että laitureilla tätä materiaalia kutsutaan usein hieman väheksyvään sävyyn ämpärimuoviksi. Lisänimestään huolimatta polyeteeni on iskunkestävä ja huoltovapaa materiaali, joka sopii varmasti yhtä hyvin meidän karuihin olosuhteisiin kuin Norjan rannikolle.
Toisaalta polyeteenin taipuisa koostumus herättää kysymyksen, sopiiko tämä kovamuoviksi luokiteltu materiaali lainkaan isompien moottoriveneiden rakentamiseen.
Pioner 16 Explorer – Keulataso viettää eteenpäin
Omaan makuun testiveneen valkoinen väri on paletin vaihtoehdoista paras, mutta myös toinen vakiona tarjolla oleva sävy, vaaleanharmaa, toimii hyvin. Erikoistilauksena saatavilla oleva oranssi väri antaa veneelle vahvan työveneleiman. Konservatiivinen valkoinen sopii siis hyvin, mutta samalla pintojen siisteinä pitäminen mietityttää. Polyeteenipinta on hieman samettimainen, mikä saattaa kerätä herkemmin likaa ja hankausjälkiä verrattuna esimerkiksi gelcoatiin.
Exploreriin on helppo nousta keulan kautta. Kahdet keulakaiteet ajavat asiansa, joskin ne voisivat olla napsun tai pari korkeammat. Tylpän keulan ansiosta keulataso on varsin leveä, mutta sen muotoilu herättää ihmetystä. Taso viettää nimittäin loivasti eteenpäin, eikä ainakaan testiveneessä tason pinnassa ollut sen kummoisempaa liukuestettä. Tämä ei varmaan ole kovinkaan suuri probleema, kunhan on valoisaa ja kuivaa.
Veneen kirjaimellisesti suurin avu sijaitsee keulapiikin ja kahden tuulilasilla varustetun pulpetin välimaastossa. Keulatuhto on niin avara, että se houkuttelee kokeilemaan, mitä kaikkea veneeseen voikaan keulan kautta nostaa. Tuhdon alla on lokero, joka on suunniteltu lähinnä köysille, mutta kaiketi siinä voisi paukkuliivejäkin säilyttää. Lokeron kansi on kiinni neljällä ruuvilla, joten tilaa ei pääse tonkimaan kuin melko ahtaasta sivuaukosta.
Jos keulatuhto on reilun kokoinen, veneen vaneriturkki on suuri kuin keskikokoisen kalliolaisen kaksion kylpyhuone. Tässä kohtaa Pionerin luonne työveneenä nousee esille, sillä mukaan mahtuisi helposti vaikkapa betonimylly, sementtisäkit ja tusina Leca-harkkoja. Toki avara tila sopii hyvin myös heitto- ja verkkokalastukseen.
Pioner 16 Explorer – Oman tarpeen mukaan
Keula- ja perätuhtoa lukuunottamatta Pionerin sisustus on helppo muokata oman maun ja tarpeen mukaan. Turkissa olevat lukuisat kalusteiden asennukseen tarkoitetut ruuvinreiät kielivät siitä, että vaihtoehtoisia konfiguraatioita on tarjolla runsaasti. Testiveneessä on kaksi kapeampaa pulpettia, ja niiden edessä kahdet säilytystilana ja istuimena toimivat moduulit. Boksien sivuissa olevat, kierteillä varustetut kannet estävät tehokkaasti veden pääsyn tiloihin ja huokuvat reipasta retkeilyä ja ulkoilmaelämää. Mutta käytännöllisyyden – kuten tavaroiden löytämisen ja sisustojen puhtaana pitämisen – suhteen tarina onkin toinen.
Ohjaamo on kompakti kuin pienemmässä veneessä konsanaan. Pitkän henkilön näkökulmasta jalkatilaa on kuitenkin riittävästi. Ajomukavuutta edistävät perätuhdon ohut tyyny ja selkänojan hieman muhkeampi pehmuste. Pienen veneen fiilistä lisää osaltaan kaukohallintalaitteen viistosti pystyssä oleva asennus, josta tulee mieleen keskikonsolilla varustetut pikkuribit.
Kojelaudalla on moottorin elintoiminnosta kertovat kaksi mittaria, sekä tuulilasin alla sijaitseva säilytyslokero pikkutavaroille. Tasolle sopii plotteri, kunhan se ei ole kovin iso. Lisää tilaa irtaimistolle löytyy avoimesta hanskalokerosta ratin vierestä. Vaahtosammutin on omalla paikallaan ratin alla, mutta kallistettua jalkatukea on lattiatasosta turha etsiä. Kuskin istuimen alle asennetun päävirtakytkimen sijainti kerää kiitosta. Kojelaudan mukiteline on itsetyhjentyvää sorttia.
Perätuhdon alle ei oikein tahdo mahtua muuta sälää kuin irtonainen bensatankki ja sinänsä ihan asiallisesti ruuvein kiinnitetty akkukotelo. Lisävarusteena ostettavan selkänojan takana nököttää niin ikään ekstrana myytävä targakaari. Kaaressa on navigointivalot ja se tarjoaa jonkin verran tukea kun pyörii moottorikaivon ympärillä, mutta muuten ratkaisu haiskahtaa kosmeettiselta. Kaaren rakenne on heiveröinen, eikä se kestä esimerkiksi vesihiihtoa. Ellei erityistä syytä ole, kannattanee siksi varustaa vene mieluummin perinteisellä valomastolla (492 euroa), kuin liki 1700 euroa kustantavalla targakaarella.
Pioner 16 Explorer – Leikkisyyttä ja tummia pilviä
Sitten suunnataan merelle selvittämään minkälainen Pioner on ajettavuudeltaan. Satamamanöövereissa vene ei vaikuta mahdottomalta, joskaan sen liikkeissä ahtaassa paikassa ei suoranaisesti kirurgin tarkkuutta olekaan. Pienemmätkin tuulenvireet sieppaavat herkästi kevyen, leveän ja tasapohjaisen veneen.
Tehoalueen (40–60 hv) yläpäähän asettuva kuusikymppinen Yamaha ampuu veneen vaivattomasti liukuun, ja ajaminen tuntuu hauskalta, suorastaan leikkisältä. Kulutus ei päätä huimaa, sillä 25 solmun nopeudessa moottori juo aikalailla prikulleen 0,5 litraa maililla. Huippunopeudeksi mitataan hieman alle 30 solmua, jolloin kulutus on 0,6 litran tietämillä. Kuusikymppisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos veneellä ajaa säännöllisesti kevyemmällä kuormalla, pärjää todennäköisesti myös pienemmällä määrällä hevosvoimia.
Valitettavasti ajoilon ylle lankeaa tummia pilviä hyvinkin pian, kun tuuli navakoituu ja terävä aallokko kasvaa. Aaltoihin ajettaessa pärskeet ulottuvat aika ajoin pienen tuulilasin taakse. Jo myötäiseen ajettaessa veneessä resonoi ja tärisee, eikä äänimaailma tietenkään paremmaksi muutu vastatuuleen kääntyessä. Pehmeä polyeteeni paljastaa haittapuolensa vähänkin kovemmassa kelissä. Veneen runko taipuu niin, että moduulien ja muiden varusteiden ruuvikiinnitykset ovat koetuksella. Pioner-omistajien tiedetäänkin kiristävän veneidensä ruuveja keskimääräistä useammin.
Muuten kulku tuntuu pääasiassa turvalliselta, mutta tiukempiin kaarroksiin vene syöksyy toivottoman pystyssä asennossa. Kuski saa todenteolla roikkua ratissa, jottei ajautuisi sivuluisuun ja päätyisi kartturin reviirille. Rungon perusrakennetta on vaikea muuttaa, mutta kunnollisella jalkatuella tämä ongelma voisi helpottua huomattavasti. Pitoa ei paranna polyeteenirungon veltto olemuskaan, saati se, että pohjassa olevat nousulistat eivät ole sieltä särmikkäimmästä päästä.
Pioner 16 Explorer –Saariston työjuhta
Niinpä ajamisen iloa etsivien kannattaa kohdistaa katseensa muualle. Pioner 16 Explorer vie kyllä ihmiset ja tavarat tehokkaasti paikasta a paikkaan b, mutta huviajeluille se ei suoranaisesti houkuttele. Myös vesihiihtoon ja muihin vesileikkeihin on saatavilla parempia vaihtoehtoja.
Sen sijaan asiakaskunta löytyy todennäköisesti saariston ja sisävesien huoltojoukoista, sekä tietyllä varauksella myös kalastajista. Veneessä on niin paljon turkkipinta-alaa, että pienehkön saunaremontin kaikki materiaalit, työkalut ja tarvikkeet saa kuljetettua kohteeseen yhdellä ajolla. Kun lisäksi huomioidaan, että polyeteeni kestää kolhuja varsin hyvin, vene on kuin tehty saariston työjuhdaksi. Satunnaiseen kalastukseenkin Explorer sopii. Tosin sen kaltevalle keulatasolle voi olla hankala ripustaa sähkömoottoria, eikä sen pieneen ohjauskonsoliin mahdu likimainkaan kaikkia elektronisia apuvälineitä, joita urheilukalastuksessa nykyään käytetään.
