Princess alkoi erottua massasta ja sen maine kasvaa jo 80-luvulla, kun se esitteli silloisen flybridge-mallisarjan huipulle 55:n. Se oli aikanaan hämmästyttävän iso ja ylellinen jahti. Vain kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin 50-jalkaa on Princessiin ”aloituskoko” ja malliston suurin jahti tuplasti isompi.

Vastaavaa veneiden koon kasvua on nähty myös asuttavia matkaveneitä ja moottorijahteja pienempien päiväristeilijöiden luokassa. 30–50-jalkainen vene, mikä on suunniteltu ensisijaisesti päiväkäyttöä varten, on maailmalla jo ihan arkinen asia. 

Koon lisäksi massasta voi erottua muillakin tavoin, ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Kaikki veneen ostajat eivät halua kokorahalla asuttavuutta, vaan luksusta ja muita erikoisominaisuuksia. Isoja ja erityisiä päiväveneitä kutsutaan nykyisin päiväjahdeiksi. Koska päiväjahteihin ollaan valmiita käyttämään yhä enenevissä määrin rahaa, ovat myös perinteiset luksusbrändit heränneet apajille. Kuten Princess.

Princessin brändi velvoittaa, joten uuteen veneluokkaan hyppäämisessä saa olla tarkkana – ja tosissaan. Sitä alleviivaa Princessin yhteistyökumppanit. Englantilaisen mestaripurjehtija Sir Ben Ainslien nimeä kantavalla BAR Technologies -yhtiöllä on näppinsä pelissä materiaaleissa ja teknologioissa, italialaisen Battista ”Pinin” Farinan perustamalla maailman kuululla muotoilustudio Pininfarinalla arkkitehtuurissa.

Lopputuloksena on sykähdyttävä R35. Se on tehty Ben Ainslie Racinging America’s Cup -kisaveneiden tavoin täysin hiilikuidusta, minkä ansiosta runko on jäykkä ja hiljainen. Muodoista ei ole tingitty, riittää kun katsoo ylvästä keulaa tai kuinka kyljet taipuvat ilmanottoaukoiksi kohti perää. Tällä tuotteella kyllä erottuu.

Pinnan alla on toinen BAR Technologiesin innovaatio, FOSS. Se on ajonvakautusjärjestelmä, jonka toiminta perustuu kahteen aktiivisesti ja automaattisesti säätyvään, pohjan alla olevaan kantosiipeen. Princess on nimennyt kulkua optimoivan järjestelmän AFS:ksi eli Active Foil Systemiksi. 

Vaikka foilaamisesta puhutaan, ei R35 nouse missään vaiheessa kantosiipien varaan, vaan kulkee perinteiseen tapaan runko vedessä. AFS-evät tekevät työnsä automaattisesti ja katseilta suojassa rungon ja vedenpinnan alla, korvaten kokonaan perinteiset trimmitasot. Mikäli veneen keinunta mainingissa häiritsee ankkurissa tai paikallaan ollessa, löytyy lisävarustelistalta Seakeeperin gyrovakain.

Sitä kuinka AFS käytännössä toimii, ei koeajolla päästy valitettavasti kokemaan, sillä järjestelmä oli kytketty pois käytöstä. Mutta ilman AFS-apujakin R35 on hieno kokemus.

R35 ei ole mikään äärimmäinen aaltojennielijä tai tajuton tykki, mutta toisaalta mikään ei tunnu vähäiseltä tai vajavaiselta, joten ajofiilis kukoistaa. Etenkin kohtuukokoiseen vasta-aallokkoon meno on sulavaa, kun terävä keula halkoo aaltoja tehokkaasti eikä hiilikuiturunko pauku tai notku.

Sivuaallokossa syvä keularanka tarttuu hiukan aaltoihin, mikä aiheuttaa pientä hakemista suuntavakauteen, mutta keulan ylös trimmaaminen ihan perinteisellä moottoritrimmillä auttaa. Myötäaallokkoon voi tykittää reippaasti, kuten odottaa sopii. Kaarroksissa saa olla taas hiukan tarkempana ja katsoa mihin väliin keulan työntää, ainakin jos haluaa säilyä ilman roiskeita tai turhan äkkinäisiä liikkeitä. 

Se leikki, mihin Princess ei R35:n kohdalla ole ryhtynyt, on mittavien perämoottorien buumi. Ehkä hyvä niin, sillä vaikea Pininfarinan muotoihin olisi ”ulkomoottoreita” kuvitellakaan. 

Ainoana moottorivaihtoehtona saatavilla olevien Volvo Pentan 430-hevosvoimaisten bensa-V8:sien odottaisi löytyvän tutulta paikalta perän aurinkotason alla olevasta konehuoneesta, mutta ensimmäinen arvaus menee mönkään. Kannen alta löytyy AFS-evien koneiston koti. Moottorit ovat edempänä ja yhdistetty perävetolaitteisiin hiilikuituisilla jatkoakseleilla.

Koska kulkupuolta optimoiva AFS-järjestelmä oli poissa pelistä, katsottiin varsinaiset suorituskykymittaukset parhaaksi jättää tekemättä. Sen verran mittareita tuli kuitenkin tuli vilkuiltua, että huippunopeus vaikutti asettuvan hieman alle 45 solmuun ja kulutus 25–30 solmun luontevalla risteilynopeudella reiluun kolmeen litraan meripeninkulmalla. Täydellä kaasulla Volvo Pentan V8:t tapaavat hörpätä alun toistasataa litraa tunnissa, joten kaasukahvan asento määrittää pitkälti sen, kuinka pitkään 600 litran tankillisella ajaa. Mitenkään erityisen iso R35:n tankki ei ole.

Varsinainen avotila on R35:n käyttötarkoitus ja liki 11-metrin kokonaispituus huomioiden melko kompakti, mutta pienelle porukalle toimiva. Perimmäisenä olevalle u-sohvalle asettuu irrotettavan pöydän äären mukavasti neljä ja ohjaamon erillisistuimille kolme. Parhaimmillaan R35 on pariskunnan tai kahden päiväretkillä.

Ohjaamossa ajoasento on pikemminkin kruisailuun sopivan rento kuin sporttisen tyköistuva, ja ehkä hyvä niin. Päähallintalaitteiden ja näkyvyyden osalta ergonomia on kunnossa.

Kuskin näkymää hallitsee nykyaikainen glassbridge eli kahdesta isosta (17-tuumaisesta) kosketusnäytöstä muodostuva järjestelmä, joka pitää sisällään paljon muutakin kuin karttaplotterin ja moottorin ajotietokoneen ja mittariston. Näytöstä voi seurata esimerkiksi AFS:n toimintaa, käyttää keulasta luukun takaa esiin tulevaa ankkuria tai hallita CZonen digitaalikytkimillä valtaosaa veneen muista järjestelmistä ja käyttölaitteista. Ja liki kaikelle on myös oma Princess R35 appi.

Kulkuväylät ohjaamosta ja avotilasta uimatasolle ja keulakannelle ovat toimivat, mutta kaiteita näihin linjoihin ei kuulu. Kulkea saa siis varovaisesti. Kaiteiden lisäksi muotoilun tieltä on karsittu törmäyslistat. Käyttöarjen kannalta onneksi lepuuttimille on kuitenkin varattu upotettavia kiinnityssokkia.

Kun päivä polttaa liian kuumasti, voi sähköhydraulisen biminitopin nostaa napin painalluksella tai vetäytyä ilmastoidun kajuutan rauhaan. Täyttä seisomakorkeutta kajuutassa ei ole, mutta muuten mitoitukset ovat sen verran väljiä, että tarjoiltavien valmistelu pentterissä, piipahdus suihkulla varustetussa toiletissa tai asettuminen parivuoteeksi pedattavalle sohvalle käy sujuvasti.

R35 on jopa valmistaja ja veneluokka huomioiden erikoistuote. Hinta on sen mukainen, mutta se tuskin on Princessin asiakaskunnalle kynnyskysymys. Tärkeämpää lienee se, mitä Princess brändinä henkii. Princessille tyypillinen ylellisyys näkyy ja tuntuu myös R35:ssa, tosin uudella tavalla.