Saman konseptin monistaminen eri kokoihin sujuu monelta venevalmistajalta. Tuloksena on sarja erikokoisia bowridereita, daycruisereita tai vaikkapa ohjaushyttiveneitä.
Toinen tapa tuottaa tehokkaasti laaja mallisto on hyödyntää samaa runkoa useamman tyyppisessä venemallissa. Silloin esimerkiksi yhdelle ja samalle kuusi metriselle rungolle rakennetaan toisistaan poikkeavilla kansi- ja tilaratkaisuilla kaksi, kolme tai joskus neljäkin erityyppistä venemallia.
Norjalainen Sting on melko uusi ja kasvussa oleva venemerkki, jonka mallit on suunnitellut tuottelias norjalainen venesuunnittelija Espen Thorup. Malliston nopeassa laajentumisessa on hyödynnetty molempia edellä kuvattuja menetelmiä.
Se käytti jälkimmäistä laajennusmenetelmää pari vuotta sitten esitellessään 610-sarjan, johon kuuluu S- (keskipulpetti), BR- (bowrider) ja DC-versiot (daycruiser).
Mallivuodelle 2018 käytössä oli A-vaihtoehto, joka laajensi mallistoa kahdella ohjaushyttiveneellä. Ensin viime syksynä esiteltiin 630 Fast Track, ja sen perään kuluvan vuoden tammikuussa metriä suurempi 730 Fast Track. Ne ovat kokoeroa lukuun ottamatta kuin kaksi marjaa.
Pienemmän 630 FT:n laajan testin voit lukea tästä. Nyt vuorossa on isompi 730 FT, joka saatiin Suomen markkinoille loppukesästä.
Metrin kasvu on aseteltu 730:seen tasaisesti joka puolelle. 730 tuntuu kauttaaltaan pikkusisartaan vähän suuremmalta, olipa sitten keulakannella, avotilassa tai hytissä.
730:n keulakannelta on jostain syystä kadonnut 630:n erittäin näppärä kansilokero, mutta taka-avotilan monipuolinen varusteltavuus ja monikäyttöisyys on tallella. Liikkuminen ulkotiloissa on pääosin helppoa: etenkin tasaisella peräkannella ja leveällä keulakannella kulkee varsin esteettömästi. Pienemmän 630-mallin tavoin epäsymmetriset sivukannet ovat kuitenkin kapoisat.
Sisällä kajuutassa suurin muutos on 730:n kojelaudan alle mahtuva wc-komero. Sinne voi valita joko kemiallisen wc:n tai sähköhuuhtelulla varustetun vesi-wc:n – tai pärjätä ilman kumpaakaan ja hyödyntää tilaa vain varastona. Keulavuode, vuoteeksi pedattavissa oleva dinetti ja kompakti pentteri kohottavat 730:n retkiveneilymahdollisuuksia ihan pätevästi ja toimivasti.
Vakiovarustelun osalta lähtökohta on melko pelkistetty, mutta lisävarustelistalta Stingiä voi ladata monenlaisilla herkuilla. Toimiva yhteysvene syntyy jo melko vähillä rukseilla, mutta retki- tai kalavenevarustukseen euroja kuluu jo vähän enemmän.
Moottorivaihtoehtoina on Evinruden G2-sukupolven C150 HO ja C200. Kokeillussa veneessä oli jälkimmäinen. Molemmat koneet perustuvat samaan perusrakenteeseen ja ne ovat painoltaan identtiset, joten ajo-ominaisuuksiin valinnalla ei ole merkitystä.
Tehoero on mallimerkintöjä pienempi, sillä C150:n High Output -versiossa tehoa on mallimerkintää enemmän, tiettävästi noin 165–170 hevosvoimaa. Molempien moottorien mukana tulee Evinruden sähköinen iCon-kaukohallintalaite sekä iTrim-moottoritrimmiavustin. Sen sijaan mukava, tarkka ja vasteeltaan säädettävissä oleva, moottoriin sisäänrakennettu sähköinen iSteer-ohjaustehostin on vain tehokkaammassa C200:ssa, mikä selittää osaltaan hieman yli 4 000 euroon nousevaa konevaihtoehtojen hintaeroa.
Testivene oli varustettu tehokkaammalla koneella, joka tekee 730:stä melko liukkaasti liikkuvan kioskin. Huippunopeus nousee liki 40 solmuun. Taloudellisin liukunopeus löytyy hyvin tyypillisesti 20–25 solmun alueelta, jolloin kulutus asettuu 1,1 litraan.
Käytännössä alhaisen kulutuksen liukunopeusalueesta muodostuu vielä laajempi, sillä 730 löytää hyvän kulkuasennon noin 18 solmun nopeudessa ja suorasuihkutuksella varustettu Evinrude omaa hyvän hyötysuhteen vielä 5 000 r/min käyntinopeudella, jolloin käytössä on 33 solmun marssinopeus. Koko kyseisellä nopeusalueella kulutus jää 1,2 litraan meripeninkulmalla tai alle.
Kevyesti liukuva runko on suorituskykyinen ja taloudellinen mutta myös mukavuudeltaan kilpailukykyisellä tasolla, halkoen kohtuukokoisia aaltoja tehokkaasti. Vakauden suhteen samassa kilpailijaluokassa on sen sijaan parempiakin veneitä, muttei Stinginkään kallistelu tunnu sen enempää ajossa kuin paikallaan vielä mitenkään erityisen häiritsevältä.
Matkustusmukavuuden kannalta rajoittavimmiksi tekijöiksi nousee epämukava kuljettajan istuin sekä verrattain kuuluvasti raikuvat runkoäänet ja moottori. Ihan hiirenhiljaisia eivät tosin ole kaikki Stingin pääkilpailijatkaan.
Niihin lukeutuvat esimerkiksi Bellan 7-metriset hyttiveneet Raid ja Patrol, Finnmasterin P7-mallit ja ranskalaisen Jeanneaun Merry Fisher 695 ja 795 sekä Marlin että Cruiser versioina.
Siinä missä kilpailijoilla on lähtökohtaisesti tarjolla yhteys/kalavenemäisempi tai retkivenemäisempi vaihtoehto, pyrkii Sting tulemaan toimeen yhdellä versiolla, jonka luonnetta saa tuunattua varustelulla. Stingin juju on olla monikäyttöinen alusta, ja siinä se onnistuu näppärästi.
