TG:n suosikkimalli 5.9 päivittyi mallivuodelle 2023 pari numeroa suuremmaksi 6.1:ksi. Mitoiltaan vene on kuitenkin ennallaan.

Yleensä kun venemallia päivitetään, se halutaan tuoda tavalla tai toisella esille myös mallimerkinnässä. Helpoin tapa on muuttaa mallinumeroa. 

TG:llä päivitysvuorossa on kuluvan vuosituhannen suosituimpiin ohjaushyttivenemalleihin kuuluva 5.9, jonka tilalle esiteltiin viime syksynä Uivassa TG 6.1. Uusi mallinumero on entistä tarkempi, jos mittapuuna on veneen uudistuksen yhteydessä muuttumattomana pysynyt kokonaispituus.

Uudistukset ovat puhtaasti kosmeettisia, sillä suurimmat erot vanhaan ovat 6.1:n hytin terävämpikulmaiset liimalasit ja katon linjat. Modernimman ilmeen tavoittelussa on onnistuttu loppujen lopuksi varsin pienin peliliikkein. Suosittua konseptia ei ehkä ole ollut tarvetta ryhtyä sen suuremmin säätämään, sillä pienin TG on varsin toimiva paketti, eikä kilpailijoitakaan ole aivan iholla. 

TG:n parasta antia ovat toimivat tilat, kohtuulliset käyttökulut ja mukavat ajo-ominaisuudet, mutta perusteellisemmalla malliuudistuksella olisi ehkä voitu saavuttaa vielä enemmän.

Esimerkiksi tilaratkaisu on melko etuavotilapainotteinen. Keulapiikistä etuoveen on 2,65 metriä, joten avotilassa on kookkaiden askeltasojen lisäksi myös runsaasti vapaata turkkipinta-alaa, jota ensisijaisesti yhteysveneeksi tarkoitetussa TG:ssä voi hyödyntää lähinnä kuorman kuljettamisessa.

Hytti on sisältä avarampi kuin ulkoa uskoisi, muttei siis yhtään suurempi kuin ennenkään. Kuskin ja kartturin selkänojallisten penkkien takana on molemmin puolin liki metrin mittaiset laitasohvat, joten istumapaikkoja on tiiviisti sovittaen kuudellekin, vaikka kantavuus rajoittaa pääluvun viiteen. Aikuisten kesken luontevin miehistömäärä on neljä tai vähemmän.

Edessä on perinteinen kahvasta avattava saranaovi, josta kookas kulkija joutuu vähän sovittautumaan sisään. Takaovi on matalampi mutta leveämpi liukuovi. Seisomakorkeutta on keskikäytävällä noin 175 senttiä, joten liikkuminen on suhteellisen luontevaa, vaikkei ihan selkä suorassa pystyisikään kulkemaan.

Styyrpuurin puolen istumapaikkojen alla on avolokeromallista tilaa nopeasti stuuvattaville tavaroille, paapuurin sohvan alla on syvä umpisäilytystila. Apukuskin pulpetista löytyy näppärä karttalokero ja kannellinen hansikaslokero sekä lokero tuulilasin yläpuolelta otsalaudasta, mutta kuskin puolella pientavaratilaa ei ole lainkaan.

Hytin viimeistely on melko arkista. Koeajetussa protoveneessä oli vielä omat pienet puutteensa, jotka tuotantoveneisiin korjaantuvat, mutta esimerkiksi hytin seinät ja katto saaneet muhkuraiseen muottipintaansa vain topcoat-viimeistelyn. Sen sijaan poikkeuksellisen kookkaasti avautuva kattoluukku, katon verhoilupaneeli sekä sisämattosarja parantavat viihtyisyyttä.

Taka-avotila on kompaktista koostaan huolimatta hämmästyttävän toimiva. Turkki on muodoltaan epäsymmetrinen, jatkuen paapuurin puolella aivan peräkulmaan saakka. Styyrpuurin puolella peräkulmassa on istumapaikkanakin toimiva kookas ankkurilaatikko. Korkeat peräkaiteet turvaavat hyvin avotilassa liikkumista. Erillisiä uimatasoja ei ole, joten matalalta laiturilta suoraan perästä tai sivuilta taka-avotilaan kulkemisessa on omat haasteensa.

Oven kahva ja lukko ovat kuin mummonmökissä.
Avomallisen köysilokeron lisäksi keulasta löytyy kookas säilytystila.
Varalaidan karhennus ja kookas askelma huomioiva kulun laidalta keulan avotilaan.
Etuovi on kapea ja takaovi matala. Molemmista kulkeminen vaatii pientä sovittelua, mutta sujuu kun sopivat liikeradat ovat muistissa.
Keula on ankannokan ja korkeiden kaiteiden ansiosta sujuvasti ja turvallisesti kuljettavissa. Keulan ajovalot ovat lisävaruste.
Kulmikkaat liimalasit antavat modernia ilmettä ja ovat ainoa konkreettinen ero edeltäjään.
Styyrpuurin nurkka on varattu ankkurilaatikolle.
Korkeat kaiteet suojaavat tehokkaasti avotilassa liikkuvaa.
Paapuurin puolella turkki jatkuu aivan peränurkkaan saakka. Akku on laitalokerossa hyvin käsillä mutta myös kolhuille alttiina.
Epäsymmetrinen taka-avotila käyttää sille säästetyt sentit maksimaalisesti hyväksi.
80-hevosvoimainen Honda liikuttaa TG 6.1:stä luontevasti ja taloudellisesti.
Poikkeuksellisen kookas kattoluukku on TG:n vakio-ominaisuus.
Etuavotila on keskihyttiveneiden nykymittapuun mukaan poikkeuksellisen suuri.
Kapeita sivukansia ei varsinaisesti ole tarkoitettu kuljettaviksi.

TG 6.1 – Mukavasti vähän huonommassakin kelissä

Kulkumukavuudessa TG 6.1:n valtit ovat selvät: hytti ja runko. Jo pelkästään hytti olemeassa ole tekee TG:stä kylmässä ja sateessa monin verroin avoveneitä mukavamman kulkupelin. Aallokkoajossa esiin nousee puolestaan rungon hyvä trimmattavuus.

Vaikka hytti on suhteellisen takana, on TG 6.1:n pituusbalanssi luontevasti kohdallaan, myös tehokkaimmalla ja painavimmalla eli 80-hevosvoimaisella moottorivaihtoehdolla varustettuna. Reagointi moottoritrimmin säätämiseen on selkeää molempiin suuntiin. Koneen trimmaaminen alas painaa keulaa ja ylöstrimmaaminen lyhentää vesilinjaa tehokkaasti.

Kun avuksi otetaan vielä vakiovarusteisiin kuuluvat trimmilevyt, joilla hyvin aaltoja halkovaa keulaa saa istutettua tiukemmin veteen, pystyy TG:llä painamaan ongelmitta liukunopeuksilla vielä tiukkaan, metriseen vasta-aaltoonkin. Trimmilevyistä on apua myös sivutuulietapeilla, joilla TG pyrkii nojaamaan tuuleen. Kallistuma korjaantuu helposti tuulen puolen levyä laskemalla.

Kaarroksissa TG kallistuu melko reippaasti, mutta hyvin hallitun tuntuisesti. Hydrauliohjaus saisi olla vakiona, mutta yllättäen sitä ei saa edes tehdaslisävarusteena.

80-hevosvoimainen Honda kuljettaa kevyesti kuormattua TG 6.1:tä sellaisella varmuudella, että reserviin jää myös kuormausvaraa. Se on ilman muuta tarjolla olevista moottorivaihtoehdoista parempi, 60-hevosvoimainen soveltunee lähinnä pääasiassa kevyellä kuormalla yksin tai kaksi liikkuvan yhteysajoon.

Eteneminen on isommallakin koneella varsin taloudellista, sillä TG esettuu luontevaan plaaniin jo alle 15 solmun nopeudessa. Taloudellisin liukunopeusalue on 14–22 solmua, jolloin bensaa kuluu noin 0,6 litraa meripeninkulmalla. 32 solmun huippunopeudella ja 7–8 solmun liukukynnyksellä kulutus on kovimmillaan, yli litran meripeninkulmalla.

Ajamisen ja matkustusmukavuuden kannalta ikävin piirre on melko raikuvasta hyttiin kantautuvat runkoäänet. 

Apukuskin paikan jalkatila on kahdessa tasossa. Kahva, mukiteline, näppärä karttatasku ja kannellinen hansikaslokero muodostavat kompaktin, mutta tehokkaan toimivan pulpettikokonaisuuden.
Takapenkit ovat vajaan metrin mittaiset. Etuviisto takaseinä ohjaa istumaan mieluummin penkit etupäässä.
Paapuurin laitapenkin alla on syvä säilytystila.
Koruttomasti seinän läpi hyttiin sisään tuotu päävirtakytkin on helposti käytettävissä.
Styyrpuurin puolella on nopeasti ladattavia ja purettavia avolokeroita.
Ohjaamossa on pitkälti riittoisan jalkatilan ansiosta mainio istuma-asento. Ylös otsalautaan sijoitettujen mittarien lukeminen vaatii erityishuomiota. Kaasukahva on melko ahtaasti sijoitettu ja sankaan asennettava plotteri mallivuoden 2023 uutuusveneessä suorastaa vanhanaikainen ratkaisu.

TG 6.1 – Omassa luokassaan

TG-veneitä valmistavan FreJa Marinen omistajaksi tuli kaksi vuotta sitten tehdyllä yrityskaupalla Brandt-konserni. Käytännössä toiminta on jatkunut ennallaan Fredrik ja Jan Gustafssonin johdolla. Omistusohjauksen näkyvin tulos on ollut moottorikumppanin ja jälleenmyyjäverkoston vaihtuminen Yamahasta Hondaan.

TG on jo pidemmän aikaa erikoistunut etenkin yhteys- ja retkikäyttöön soveltuviin ohjaushyttiveneisiin, joten osaamista asiasta on. Mallisto onkin varsin kapea, mutta tiukasti kohdennettu. Lopputuloksena TG on ollut vuodesta toiseen ohjaushyttiveneiden markkinaykkönen Suomessa. 

Dominanssin myötä TG 6.1:llä on aika uniikki paikka Suomen venemarkkinoilla. Kun ottaa huomioon, kuinka suosittu edeltävä 5.9 on ollut, on oikeastaan jopa hiukan erikoista, ettei 6.1:llä ole suoraa kilpailijaa. Lähimpänä ovat Bella 620 C, Finnmaster P6 ja alumiinirunkoinen Cross 60 C, mutta ne ovat etenkin hinnaltaan ja konetehoiltaan pikemminkin pykälää suuremman TG 6.9:n kilpailijoita.

Ominaisuuksiin nähden TG 6.1:n vastine rahalle onkin huippuluokkaa, mikä veneistä puhuttaessa on varsin harvinainen hyve. Hintalappua katsoessa on helppo antaa anteeksi TG:n muutama vanhanaikaisuus, varustepuute ja viimeistelemättömyys. Lopuksi herää lähinnä vain kysymys, kuinka hyvä kuusimetrinen ohjaushyttivene TG:ltä oikein syntyy, kun kokonaan uuden mallin aika koittaa? Ja kuinka kauan sitä pitää odottaa?

  • Teksti: Jan Sjölund
  • Kuvat: TG ja Jan Sjölund

Katso myös nämä

Uusimmat