Yleensä kun venemallia päivitetään, se halutaan tuoda tavalla tai toisella esille myös mallimerkinnässä. Helpoin tapa on muuttaa mallinumeroa.
TG:llä päivitysvuorossa on kuluvan vuosituhannen suosituimpiin ohjaushyttivenemalleihin kuuluva 5.9, jonka tilalle esiteltiin viime syksynä Uivassa TG 6.1. Uusi mallinumero on entistä tarkempi, jos mittapuuna on veneen uudistuksen yhteydessä muuttumattomana pysynyt kokonaispituus.
Uudistukset ovat puhtaasti kosmeettisia, sillä suurimmat erot vanhaan ovat 6.1:n hytin terävämpikulmaiset liimalasit ja katon linjat. Modernimman ilmeen tavoittelussa on onnistuttu loppujen lopuksi varsin pienin peliliikkein. Suosittua konseptia ei ehkä ole ollut tarvetta ryhtyä sen suuremmin säätämään, sillä pienin TG on varsin toimiva paketti, eikä kilpailijoitakaan ole aivan iholla.
TG:n parasta antia ovat toimivat tilat, kohtuulliset käyttökulut ja mukavat ajo-ominaisuudet, mutta perusteellisemmalla malliuudistuksella olisi ehkä voitu saavuttaa vielä enemmän.
Esimerkiksi tilaratkaisu on melko etuavotilapainotteinen. Keulapiikistä etuoveen on 2,65 metriä, joten avotilassa on kookkaiden askeltasojen lisäksi myös runsaasti vapaata turkkipinta-alaa, jota ensisijaisesti yhteysveneeksi tarkoitetussa TG:ssä voi hyödyntää lähinnä kuorman kuljettamisessa.
Hytti on sisältä avarampi kuin ulkoa uskoisi, muttei siis yhtään suurempi kuin ennenkään. Kuskin ja kartturin selkänojallisten penkkien takana on molemmin puolin liki metrin mittaiset laitasohvat, joten istumapaikkoja on tiiviisti sovittaen kuudellekin, vaikka kantavuus rajoittaa pääluvun viiteen. Aikuisten kesken luontevin miehistömäärä on neljä tai vähemmän.
Edessä on perinteinen kahvasta avattava saranaovi, josta kookas kulkija joutuu vähän sovittautumaan sisään. Takaovi on matalampi mutta leveämpi liukuovi. Seisomakorkeutta on keskikäytävällä noin 175 senttiä, joten liikkuminen on suhteellisen luontevaa, vaikkei ihan selkä suorassa pystyisikään kulkemaan.
Styyrpuurin puolen istumapaikkojen alla on avolokeromallista tilaa nopeasti stuuvattaville tavaroille, paapuurin sohvan alla on syvä umpisäilytystila. Apukuskin pulpetista löytyy näppärä karttalokero ja kannellinen hansikaslokero sekä lokero tuulilasin yläpuolelta otsalaudasta, mutta kuskin puolella pientavaratilaa ei ole lainkaan.
Hytin viimeistely on melko arkista. Koeajetussa protoveneessä oli vielä omat pienet puutteensa, jotka tuotantoveneisiin korjaantuvat, mutta esimerkiksi hytin seinät ja katto saaneet muhkuraiseen muottipintaansa vain topcoat-viimeistelyn. Sen sijaan poikkeuksellisen kookkaasti avautuva kattoluukku, katon verhoilupaneeli sekä sisämattosarja parantavat viihtyisyyttä.
Taka-avotila on kompaktista koostaan huolimatta hämmästyttävän toimiva. Turkki on muodoltaan epäsymmetrinen, jatkuen paapuurin puolella aivan peräkulmaan saakka. Styyrpuurin puolella peräkulmassa on istumapaikkanakin toimiva kookas ankkurilaatikko. Korkeat peräkaiteet turvaavat hyvin avotilassa liikkumista. Erillisiä uimatasoja ei ole, joten matalalta laiturilta suoraan perästä tai sivuilta taka-avotilaan kulkemisessa on omat haasteensa.
TG 6.1 – Mukavasti vähän huonommassakin kelissä
Kulkumukavuudessa TG 6.1:n valtit ovat selvät: hytti ja runko. Jo pelkästään hytti olemeassa ole tekee TG:stä kylmässä ja sateessa monin verroin avoveneitä mukavamman kulkupelin. Aallokkoajossa esiin nousee puolestaan rungon hyvä trimmattavuus.
Vaikka hytti on suhteellisen takana, on TG 6.1:n pituusbalanssi luontevasti kohdallaan, myös tehokkaimmalla ja painavimmalla eli 80-hevosvoimaisella moottorivaihtoehdolla varustettuna. Reagointi moottoritrimmin säätämiseen on selkeää molempiin suuntiin. Koneen trimmaaminen alas painaa keulaa ja ylöstrimmaaminen lyhentää vesilinjaa tehokkaasti.
Kun avuksi otetaan vielä vakiovarusteisiin kuuluvat trimmilevyt, joilla hyvin aaltoja halkovaa keulaa saa istutettua tiukemmin veteen, pystyy TG:llä painamaan ongelmitta liukunopeuksilla vielä tiukkaan, metriseen vasta-aaltoonkin. Trimmilevyistä on apua myös sivutuulietapeilla, joilla TG pyrkii nojaamaan tuuleen. Kallistuma korjaantuu helposti tuulen puolen levyä laskemalla.
Kaarroksissa TG kallistuu melko reippaasti, mutta hyvin hallitun tuntuisesti. Hydrauliohjaus saisi olla vakiona, mutta yllättäen sitä ei saa edes tehdaslisävarusteena.
80-hevosvoimainen Honda kuljettaa kevyesti kuormattua TG 6.1:tä sellaisella varmuudella, että reserviin jää myös kuormausvaraa. Se on ilman muuta tarjolla olevista moottorivaihtoehdoista parempi, 60-hevosvoimainen soveltunee lähinnä pääasiassa kevyellä kuormalla yksin tai kaksi liikkuvan yhteysajoon.
Eteneminen on isommallakin koneella varsin taloudellista, sillä TG esettuu luontevaan plaaniin jo alle 15 solmun nopeudessa. Taloudellisin liukunopeusalue on 14–22 solmua, jolloin bensaa kuluu noin 0,6 litraa meripeninkulmalla. 32 solmun huippunopeudella ja 7–8 solmun liukukynnyksellä kulutus on kovimmillaan, yli litran meripeninkulmalla.
Ajamisen ja matkustusmukavuuden kannalta ikävin piirre on melko raikuvasta hyttiin kantautuvat runkoäänet.
TG 6.1 – Omassa luokassaan
TG-veneitä valmistavan FreJa Marinen omistajaksi tuli kaksi vuotta sitten tehdyllä yrityskaupalla Brandt-konserni. Käytännössä toiminta on jatkunut ennallaan Fredrik ja Jan Gustafssonin johdolla. Omistusohjauksen näkyvin tulos on ollut moottorikumppanin ja jälleenmyyjäverkoston vaihtuminen Yamahasta Hondaan.
TG on jo pidemmän aikaa erikoistunut etenkin yhteys- ja retkikäyttöön soveltuviin ohjaushyttiveneisiin, joten osaamista asiasta on. Mallisto onkin varsin kapea, mutta tiukasti kohdennettu. Lopputuloksena TG on ollut vuodesta toiseen ohjaushyttiveneiden markkinaykkönen Suomessa.
Dominanssin myötä TG 6.1:llä on aika uniikki paikka Suomen venemarkkinoilla. Kun ottaa huomioon, kuinka suosittu edeltävä 5.9 on ollut, on oikeastaan jopa hiukan erikoista, ettei 6.1:llä ole suoraa kilpailijaa. Lähimpänä ovat Bella 620 C, Finnmaster P6 ja alumiinirunkoinen Cross 60 C, mutta ne ovat etenkin hinnaltaan ja konetehoiltaan pikemminkin pykälää suuremman TG 6.9:n kilpailijoita.
Ominaisuuksiin nähden TG 6.1:n vastine rahalle onkin huippuluokkaa, mikä veneistä puhuttaessa on varsin harvinainen hyve. Hintalappua katsoessa on helppo antaa anteeksi TG:n muutama vanhanaikaisuus, varustepuute ja viimeistelemättömyys. Lopuksi herää lähinnä vain kysymys, kuinka hyvä kuusimetrinen ohjaushyttivene TG:ltä oikein syntyy, kun kokonaan uuden mallin aika koittaa? Ja kuinka kauan sitä pitää odottaa?
