Ranskalainen Zodiac on yksi tunnetuimpia ja suurimpia kumivenemerkkejä. Mallisto on sen mukainen, melkoinen sillisalaatti josta löytyy monenlaista. Kovapohjaisia ribbejä on kuusi mallisarjaa, joihin kuuluu yhteensä yli 30 erilaista mallia kokoluokissa 2,5–8,5 metriä.

Pro-mallisarja lähtee liikkeelle perustoista eli lujitemuovirungosta ja ilman työkaluja irrotettavista ponttoneista. Ponttonien irrotusmahdollisuus helpottaa sekä veneen puhdistusta että kunnossapitoa.

Nimestään huolimatta kyseessä ei ole ammattilaisten työkalu vaan kovempaan vapaa-ajan käyttöön soveltuva hyötyvenesarja. Sitä teroitetaan syvällä v-rungolla, halkaisijaltaan suurilla ponttoneilla sekä modulaarisesti rakentuvalla sisustuksella ja varustuksella.

Valintoihin perustuva rakennusprosessi alkaa koosta. Ajettu 5,5-metrinen Pro uudistui viime vuonna täysin. Sen kokonaisleveys on peräti yli 2,5 metriä, mutta pohjana oleva lujitemuovirunko on silti melko pieni. Sisäpituus on 4,2 ja sisäleveys 1,4 metriä. Ribbien luokassa lukemat ovat kilpailukykyiset, mutta etenkin sisäleveys on normaalilaitaisiin veneisiin verrattuna pieni.

Koon jälkeen seuraava valinta on ponttonien materiaali. Testiveneessä ne ovat tavanomaista PVC:tä. Vajaan kolmen tuhannen euron investoinnilla saa Neo-version, jossa ponttonit on Hypalonilla eli CSM-polyeteenikumilla vahvistettua Neopreeniä. Arvoponttonit kestävät paremmin uv-säteilyä, ilman ja veden epäpuhtauksia sekä kemikaaleja, mutta niiden tarpeellisuuden voi silti hyvin kyseenalaistaa.

Kalusteralli alkaa sopivan ohjauspulpetin valinnalla. Tarjolla on kaksi leveyttä joko pulpettiin integroidulla etuistuimella tai ilman eli yhteensä neljä vaihtoehtoa.

Pulpetin taakse voi valita yhden hengen satulapenkin tai nojapenkin eli bolsterin. Satulapenkkejä voi olla kaksi rinnakkain ja bolsteria saa leveydeltään sekä yhden että kahden nojattavana. Kalustelua voi vielä täydentää peräpenkillä ja kylmälaukulla, tosin ihan kaikki ei mahdu millään mukaan järkevästi.

Testiveneeseen oli asennettu keskelle lattiaa kapeampi yhden hengen pulpetti ilman etupenkkiä, ja sen taakse kaksi satulapenkkiä styyrpuurin laidalle rinnakkain. Eriparin eli yhden hengen pulpetin ja kahden istuimen kombinaatiosta ei muodostu aivan symmetrinen, millä on vaikutusta moneen seikkaan.

Ensinnäkin kapean keskipulpetin etu on se, että pulpetin mahtuu ohittamaan kummaltakin puolelta ja kummaltakin istuimelta lähtiessä kohtuullisen sujuvasti lattiaa pitkin kulkien. Se on tämän kokoluokan ribeissä harvinaista, yleensä pulpetin joutuu ohittamaan ponttonille nousemisen kautta. Pulpetissa on hyvät sivukaiteet kiinnipitimiksi.

Rinnakkain asennettujen penkkien ohittaminen onkin sitten selvästi työläämpää ja liikkuminen niiden ympärillä ja ohi tuntuu ahtaalta ja jossain määrin vaivalloiselta.

Penkit ovat varsin mukavat istua, mutta ohjaamon ergonomia sakkaa, sillä molemmat penkit ovat pulpetin "ulkopuolella". Kuskin kannalta se tarkoittaa sitä, että ratti ja kaasukahva jäävät istuma-asennon keskilinjasta selvästi oikealle. Kun vasemman käden asettaa ratin kehälle ja oikean kaasukahvalle, muodostuu istuma-asennosta ylävartalon osalta oikealle kiertyvä.

Seisoma-asento ei ole sen parempi, sillä jalkojen väliin jäävä satulapenkki ei mahdollista keskemmälle siirtymistä, ellei sitten ahtaudu yksin ajaessa penkkien väliin. Kylmällä säällä se tarjoaa myös selvästi parhaan viimansuojan.

Apukuskin tilat jäävätkin sitten auttamattoman ahtaiksi, eikä kapea pulpetti tarjoa juurikaan viimansuojaa, vaikka kippari pysyttelisi niin paljon omalla puolellaan kuin mahdollista.

Tiukasti sovitetun ohjaamon vastapainoksi sekä pulpetin eteen että satulapenkkien taakse jää varsin käyttökelpoisen kokoiset kansitilat.

Taka-avotilan käyttömukavuutta rajoittaa takakulmissa olevat itsetyhjennyksen läpiviennit, joista pulpahtaa jo yhden hengen kuormalla sen verran vettä väärään suuntaan, että jalat kastuu herkästi. Raskaammalla kuormalla tyhjennysreikien vieressä olevista telineistä löytyville tulpille lienee käyttöä, joten Zodiacin kohdalla voitaisiin puhua ennemmin sadevesi- kuin itsetyhjentyvyydestä.

Sisätilojen lisäksi ribit ovat yleensä heikoilla myös säilytystilojen määrässä, jos verrokkina on ulkomitoiltaan saman kokoluokan tavanomainen pulpettivene. Pro 5.5:ssa tilanne on kuitenkin varsin hyvä, sillä penkkien, pulpetin ja kannen alta löytyy kaikkiaan viisi käyttökelpoisen kookasta suljettavaa säilytystilaa. Niistä kolmen luukuissa on kiinteät lukot.

Veneeseen nouseminen tai sieltä poistuminen sujuu helpoiten sivuilta eli melko harvinainen kylkiparkkeerausmahdollisuus nousee arvoon. Keulassa on korkean ponttonin päällä pieni lujitemuovinen askeltaso, mutta kulkeminen onnistuu silti vain ja ainoastaan optimaalisen korkuiselta laiturilta.

Perästä kulkemista helpottaa testiveneeseen valitut arvokkaat uimatasot sekä varustekaari. Uimatasojen hintaa selittää ponttonien kanssa optimoitu muotoilu, mutta toisaalta kovaan hintaan olisi odottanut myös tyylikkäämpää ja käytännöllisempää toteutusta uimaportaille. Pinta-asennettujen tikkaiden sijaan sellainen voisi olla uimatason alta esiin vedettävät teleskooppitikkaat tai uimatason pintaan upotetut taittoportaat.

Varustekaari toimii perässä liikkuvalle hyvänä kiinnipitokaiteena, mikä onkin edellytys ponttonien päälle astuttaessa. Toisaalta varustekaaren alitus vaatii nöyrää kumartumista.

Tukeva kaari toimii myös vetonarun kiinnityspisteenä tai moninaisten lisätarvikkeiden asennusalustana. Se on myös ainoa paikka mihin tehdas on lähtökohtaisesti ajatellut asennettavaksi kulkuvalot. Reilun satasen kulkuvaloille tarvitaan siis tehtaan logiikan mukaan lähes kolmen tonnin asennuskaari!

Ajo-ominaisuuksiltaan ja merikelpoisuudeltaan ribit ovat tavanomaisiin avoveneisiin verrattuina ylivertaisia – ainakin maineeltaan. Todellisuus ei todellakaan ole aivan niin suoraviivaista, sillä paljon riippuu siitä mitä verrataan ja mihin.

Esimerkiksi Pro 5.5 on kalustettuna ja teknisesti ajovalmiiksi varusteltuna halvimmillaankin yli 35 000 euron paketti. Verrokeiksi löytyy vaikkapa Yamarin alumiinivenemallistosta keskipulpetilliset Cross 53 CC ja Cross 61 CC.

Niistä pienempikin on sisätiloiltaan Zodiacia suurempi mutta hinnaltaan yli kymppitonnin halvempi. Sen suorituskyky ei ole pienemmästä moottorista johtuen aivan yhtä hyvä, mutta toisaalta taloudellisuus on parempi. Ajo-ominaisuuksissa ja merikelpoisuudessa tilanne on hyvin tasainen, molemmissa on puolensa. Isomman Yamarinin kanssa samaan hintaluokkaan osuvan Zodiacin ei kannata ryhtyä edes hippasille.

Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö Pro 5.5 olisi luokassaan pätevä peli. Sitä päästiin kokeilemaan parin päivän ajan talvisissa olosuhteissa itsenäisyyspäivän tienoilla. Aallokkoa Helsingin edustalla oli parhaimmillaan metrin verran, mikä ei Pro 5.5:lle ole mikään ongelma.

Parhaisiin puoliin kuuluu kulun pehmeys, vakaus ja kuivuus, vaikka aallokossa pitäisi reipasta 25–30 solmun matkavauhtia yllä. Terävä runko leikkaa aaltoja hyvin ja loput aaltojen iskuista ottaa vastaa paksut ja joustavat ponttonit. Korkea keula kantaa isossakin aallokossa hyvin ja pitää roiskeet kurissa.

Pienen rungon ja suurten ponttonien suhde on kuitenkin sellainen, että aallokkoajo on monessa tilanteessa hiukan nöykkivää. Kun rungon kanto aallonharjalla loppuu, notkahtaa vene ponttonin varaan melko äkisti.

Kaarroksissa Pro 5.5 kallistuu varsin maltillisesti. Satulaistuin on kovempaan keliin ja kurvailuun varmasti parempi vaihtoehto kuin tyystin sivutueton nojapenkki.

Ohjaus- ja trimmaustuntumat ovat loogiset ja kaikin puolin kunnossa. Tässä teholuokassa hydrauliohjaus on ainoa oikea vaihtoehto, ja se maksaa Pro 5.5:seen alun toista tonnia.

Vauhtia testiyksilölle antoi Yamahan mallivuoden 2017 uutuuksiin kuuluva 100-heppainen F100F, joka oli lanseerausvuonnaan hinnoiteltu erikoisesti 115-hevosvoimaista kalliimmaksi. Mallivuodelle 2018 tilanteen voi odottaa normalisoituvan eli hintojen palautuvan tehojärjestyksen mukaiseksi.

Se sopii, sillä F100 on Pro 5:5:seen optimaalinen kone. Yhtään enempää ei kaipaa, sillä liukuunnousu käy kevyesti ja huippunopeus nousee 37,5 solmuun, jolloin Pro 5.5 kulkee jo varsin pinnassa. Taloudellisuus asettuu 25 solmun marssivauhdissa 100-heppaisten luokassa tavanomaiseen 0,7 litraan meripeninkulmalla.

Ehdottomasti yksi Pro 5.5:n ihastuttavimpia piirteitä on helppo käsiteltävyys. Se kulkee hiljaa ajettaessakin suoraan, kääntyy todella tehokkaasti kuin kolikon päällä ja ohjautuu tarkasti myös peruutettaessa. Ominaisuuksien ansiosta Prolla puikkelehtii ahtaassakin satamassa vaivatta ja rantautumiset ovat helppoja. Niitä ei pysty pilaamaan edes Yamahan vaihdelukottoman pöytämällin kaukohallintalaitteen epätarkka tuntuma vapaan ja vaihteiden välillä.

Zodiacilla on ribbien keskuudessa hyvä maine ja vahva nimi, joka tosin näkyy myös idempää tuotavien kilpailijoiden yläpuolelle nousevassa hinnassa. Laatuvaikutelma on Zodiacin maineen veroinen, mutta oleellista eroa esimerkiksi ylivoimaisen markkinajohtajan paikan Suomessa vallanneen Brigin tai uuden alumiinirunkoisen haastajan Highfieldin vastaaviin malleihin on vaikea osoittaa.

Ribit ovat avoveneiden joukossa oma rotunsa. Sellaista halajavalle Pro 5.5 tarjoaa varteen otettavan alustan, jonka pystyy rakentamaan mieleisekseen ja pääkäyttötarkoitusta hyvin palvelevaksi kokonaisuudeksi, ilman liikoja rajoitteita monikäyttöisyydelle.