Haapasaari oli vuoteen 1975 Suomen pienin kunta 5 neliökilometrin alallaan. Nykyään saari kuuluu Kotkalle ollen sen ulkosaariston eteläisin saari. Matkaa Kotkaan on reilut 17 meripeninkulmaa, samoin Haminaan.
Haapasaaren kautta on kulkenut aina merkittävä vesireitti niin Haminaan kuin Pietariinkin. Sen ohi johtaa yhä nykyään vilkkaat laivaliikenteen väylät, joten Haapasaarta lähestyessä ei kannata laiminlyödä tähystystä. Perkeleenkarit-lisänimen Haapasaari on saanut alueen lukuisista luodoista ja kareista, joihin monen laivan matka on katkennut.
Veneilijälle Haapasaari on kuitenkin oiva päiväretkikohde, joka kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuiston asuttuihin saariin. Luonnonmuokkaaman kyläsataman suojassa on laituri, jossa voi toki yönkin viettää, mutta palvelut ovat niukkoja. Sisäänajo kylänlahteen tapahtuu louhittua ja viitoitettua väylää pitkin saaren eteläpuolelta.
Vieraslaituri sijaitsee laguunimaisessa kylänlahdessa ja saapujalle hyvänä merkkinä vieraslaiturin sijainnista on rannassa näkyvä valkoinen kirkko. Laiturilla on vesijohto ja rannan puolelta löytyy puucee. Sähköä laiturille ei tule. Sataman syvyys on 1,5–1,7 metriä.
Haapasaaren kirkko on rakennettu 1858 ja siellä pidetään edelleen jumalanpalveluksia ja vihkimisiä. Kirkon vieressä on vanha Haapasaaren koulu, joka kesäisin toimii taidemyyntinäyttely- majoitus- ja juhlatilana. Koulun saunaa voi vuokrata myös veneilijät (35 €/krt). Koululta löytyy myös Metsähallituksen opastuspiste.
Saarikierros opastettua polkua pitkin
Vieraslaiturilta lähtee saarta kiertävä, leveä polku, joka ensin kiertää lahden rantaa nousten kallionpäälle Osuuskaupan kulmalle. Haapasaaren osuuskauppa on saaren keskus, jonne suoritetaan myös 10 euron satamamaksu. Kaupasta saa, ruokatäydennyksen lisäksi, myös kahvia, pullaa ja pieniä matkamuistoja.
Vuodesta 1907 toimineelle osuuskaupalle kokoontuu niin vakituiset kuin kesäasukkaatkin vaihtamaan kuulumisia. Se onkin Suomen vanhin toiminnassa oleva, itsenäinen osuuskauppa. Kaupan rantalaiturilla on myös polttoainejakelu.
Polku jatkaa matkaansa merivartioasemalle, jonne myös Kotkasta tuleva yhteysalus ajaa. Ennen merivartioasemaa polku kääntyy pohjoiseen kohti saaren omaa seurataloa, talkoovoimin vuonna 1977 pystytettyä Puikkarikuuria.
Haapasaaren tunnistaa horisontissa pitkälle näkyvästä Puikki-tornista. Se on 1862 valmistunut harmaagraniittinen tähystys- ja merkinantotorni ajoilta, jolloin luotsaus oli haapasaarelaisille merkittävä elinkeino. Tänä päivänä Puikki on puolustusvoimien hallussa valvoen etänä meriliikennettä Kotkasta käsin.
Puikilta polku jatkuu takaisin kesäkioskille ja osuuskaupalle. Matkan varrelta löytyy vielä 1961 pystytetty PRO PATRIA- miinanraivaajien muistomerkki.
Haapasaari vaurastui luotsauksella
Haapasaarta on asutettu jo 1300-luvulta lähtien. Luotsauksesta, kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä tuli saarelaisten pääelinkeinot vuosisadoiksi. Tarinat kertovat myös ”huononäköisistä ” luotseista, jotka eivät millään havainneet apua tarvitsevia aluksia, kunnes vahingon jo sattuessa lähtivät pelastamaan karille ajaneen miehistön ja lastin.
Suurimmillaan Haapasaaren asukasluku on ollut 1920-luvulla, jolloin saarella asui yli 300 ihmistä. Edelleenkin saari on ympärivuotisesti asutettu ja kesäisin sinne palaa suuri joukko saaren vanhojen sukujen jälkeläisiä kesänviettoon.
Haapasaari on tyypillinen itäisen Suomenlahden saaristokylä. Nykyinen, jopa 1700-luvulta peräisin oleva rakennuskanta ja kylämiljöö on erittäin hyvin säilynyttä. Taloja kunnostetaan ja niitä käytetään aktiivisesti. Talojen pihat ovat monesti rajattu kiviaidoin.
Saaren polut ovat helppokulkuisia ja leveitä, välin paljaalla kalliolla kulkevia reittejä, välin metsäpolkuja. Varsinaisia teitä saaressa ei juurikaan ole.
