Etelä-suomalaiset veneilijät harvemmin koluavat Pohjanlahtea ainakaan Perämerta myöten. Viimeistään nyt siihen on hyvä syy. Parin vuosituhannen kuluessa Merenkurkun maaperä kohoaa ja Perämeri jää yksittäiseksi lätäköksi.
– Kun pitkät moreeniselänteet nousevat merestä esiin, Vaasasta voi kävellä Ruotsiin, sanoo Merenkurkun maailmanperintö ry:n toiminnanjohtaja Kenth Nedergård.
Samalla Merenkurkun nykyiset rannikkokaupungit jäävät sisämaahan.
– Maisemat muuttuvat ja ovat muuttuneet yhden sukupolven aikana, Nedergård toteaa. Esiin tulee uusia maakerroksia meren tilalle, ja niille leviää kasvillisuutta ja eläinkuntaa. Jos ajatellaan ajassa taaksepäin, 20 000 vuotta sitten vaasalaisten päällä on ollut kolme kilometriä jäätä.
Merenkurkun saaristo sai maailmanperintöarvon, koska siellä geologinen maankohoamisilmiö tulee parhaiten esille koko maailmassa. Ainutlaatuisen perintö- ja tutkimuskohteen niistä tekevät esihistorialliset jäljet maaperän eri kerroksissa.
Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luontokohde Unescon maailmanperintöluettelossa.
Aurinkoreitti maaperän ihmeisiin
Nedergårdin mukaan viime vuosina on toteutettu laaja ja pitkäaikainen väyläprojekti, jonka ansiosta veneilijöille on nyt reitit alueen parhaisiin satamiin katsomaan ja kokemaan ainutlaatuista maankohoamisilmiötä.
– Väylät ovat jo käytössä, ja niistä osa on jo mukana viime keväänä [2017] päivittyneessä Merenkurkun F-merikarttasarjassa. Uusista merkityista väylistä löytyy ajankohtaista tietoa myös veneilijöitä palvelevasta solrutten.fi-sivulta, Nedergård sanoo.
Saaristo kohoaa merestä
Viimeisten 2–3 miljoonan vuoden aikana Merenkurkun nykyinen maailmanperintöalue on ollut useaan kertaan mannerjäätikön alla, sillä jääkausia on ollut monta. Suurin osa alueen maapeitteestä on muodostunut edellisen, 120 000 vuotta sitten alkaneen Veiksel-jääkauden ja sen 15 000 vuotta sitten alkaneen sulamisvaiheen aikana.
Mannerjää oli paksuimmillaan Merenkurkun ja Korkea Rannikon alueella. Koko Fennoskandian ja osan Keski-Eurooppaa peittänyt kolme kilometriä paksu jääpeite painoi maankuorta noin kilometrin verran nykyistä alemmas.
Kun jää suli, kohoaminen oli aluksi nopeaa, jopa 10 cm vuodessa.
Maankuori on noussut jo noin 800 metriä, ja kohoaminen hidastuu vähitellen. Nykyisin vauhti on kutakuinkin 8 mm vuodessa. Merenkurkun saariston pinta-ala kasvaa vuosittain noin sata hehtaaria.
Laakeassa maisemassa muutokset näkyvät nopeasti. Uusia saaria kohoaa merestä, toiset laajenevat ja liittyvät yhteen. Lahtia syntyy ja muuttuu fladoiksi, kluuvijärviksi, järviksi ja kosteikoiksi. Yhden sukupolven aikana alue voi muuttua uimarannasta rantaniityksi.
Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju ja ainoana luontokohteena Merenkurkun saaristo yhdessä Ruotsin Korkean Rannikon kanssa.
LÄHDE: Yhteinen maailmanperintömme -esite. © Metsähallitus 2011.
Lisätietoja Merenkurkun saaristosta ja maailmanperintöalueesta:
www.solrutten.fi
www.luontoon.fi/merenkurkku/palvelut
www.merenkurkku.fi
