Nissen PerämoottorimuseoElävän legendan aarteet
Nils "Nisse" Häggblomin perämoottorimuseo Tirmoossa henkii moottoriveneilyn historiaa. Varsinainen nähtävyys on kuitenkin itse Nisse, kaikkien tuntema venealan legenda.
Lieneekö kohtaloa vai sattumaa, mutta kaksi suomalaista veneilylegendaa syntyi samana vuonna. Vuonna 1936 syntyneet Nisse Häggblom ja veneyritys Telva löysivät toisensa ja solmivat elinikäisen suhteen.
– Isäni Walter Berger palkkasi Nissen 2. syyskuuta 1952, kertoo Telvaa pitkään luotsannut omistajasuvun Georg Berger, joka on Nissen läheinen ystävä ja tämän entinen esimies Telvalla.
– Olin 50 vuotta Telvalla töissä ja se meni aika nopeasti, Nisse sanoo.
Nykyään Nisse ja Telva omistavat yhdessä 400 eri aikakausien perämoottoria, joita Nisse museossaan kesäisin esittelee. Perämoottoreita on kerääntynyt nimenomaan Nissen intohimon ansiosta.
– Ehkä yks vika minussa on, Nisse sanoo. En oikein osaa sanoa "ei", kun moottoreita löytyy tai tarjotaan, koska yritän saada jokaiselle moottorille kodin.
Nissen Outboard Museum on "maailman pienin perämoottorimuseo", jossa on noin 80 perämoottoria. Sekään ei ole ihan totta, sillä kokonaisuudessaan vanhojen koneiden kokoelma on merkittävä.
Loput koneista ovat Suomen merimuseossa Merikeskus Vellamossa Kotkassa sekä Nissen "salaisiksi" kutsumissa varastoissa. Talvisin Nissen museo Tirmoossa sulkee ovensa, mutta tilalla on Kirkkonummen Tolsassa vanhaan navettarakennukseen rakennettu näyttelytila.
Varjosta valoon
Nisse on menettänyt sydämensä Pellingille, joka Tirmoon edestä aukeaa etelään.
– Koko tää mun museojuttu on, että haluaisin että se korostaisi mitä täällä Pellingissä on tehty.
Hän tarkoittaa paikallisia veneenrakentajia ja kalastajaperheitä sekä näiden historiaa. Pellingissä on tehty puuveneitä ainakin sata vuotta.
Kaikki museon koneet, myös yli satavuotiaat, ovat käyttökunnossa. Jos eivät, ne kunnostetaan.
– Nyt työstän kahta moottoria, joista toinen menee messuille ja toinen on melkein Johnson vuodelta 1930 tai 1932.
Nissen kierroksella
Kun museoon astuu sisään, tuoksusta tulee mieleen vanha autotalli rasvaisine työkaluineen. Museo onkin myös ajankuva viime vuosisadan puolivälin perämoottorikorjaamosta, työkaluineen kaikkineen.
Nisse osoittaa sormella työpöydällä lepäävää konetta.
– Mulla on visainen kysymys: mikä toi on? Se on kakstahtinen mutta siitä huolimatta siinä on pakoventtiili ja puuttuu kaasuttaja. Itse veikkaan vuosimallia -35. Olen pitänyt sitä esillä pari vuotta, jotta joku tunnistaisi mikä se on ja mistä maasta.
Kaikista moottoreista mieleenpainuvin Nisselle on König vuodelta 1960. Se synnytti suuren oivalluksen − ja palavan innostuksen.
– Elin siihen aikaan kun se keksittiin. Siinä on kampiakseli ja sylinteri. Olin mukana ymmärtämässä, että noin se kuuluu tehdä. Ymmärsin, että näitä pystyy purkamaan ja näkemään miten hevosvoimat syntyvät. Mercury oli sitten seuraava oivallus.
– Ruotsalaiset olivat 1910- ja 1920-luvuilla uskomattomia keksimään moottoreita. Kun katsoo eri kymmenlukujen moottoreita, niissä näkee kaikkea kivaa.
Villejä varaosia
Nisse on seurannut vuosikymmenten varrella, kuinka veneiden muodot ja moottorien mekaniikat ovat muuttuneet. Nyt eläkepäiviensä kesinä hän kierrättää, sivistää ja viihdyttää museossaan vierailevia ihmisiä.
– Tääll' on pari kolme ihmeellistä moottoria, esimerkiksi Suomen vanhin perämoottori.
Perämoottorissa on samanlainen vauhtipyörä kuin Evinruden ensimmäisissä moottoreissa vuodelta 1909.
– Evinrude myi tehtaansa ja vuonna 1924 alkoi tehdä muita juttuja. Se keksi että hei, nyt kun on keksitty alumiini niin siihen vähän välirautaa, ja se ajatteli että siinä pitää olla kakssylinterinen bokseri, ja sitten se teki siihen peräsimen.
Museokierroksen lopuksi Nisse kaivaa esiin erikoisen näköisen metalliesineen.
– Se on vanha lonkkanivelproteesi. Kateeks käy että tällainen metalliosa kuuluu kaverille eikä minulle.
Ensimmäinen perämoottori
Sarjavalmisteisen perämoottorin historia alkoi vuonna 1909, kun Ole Evinrude oli hakemassa soutuveneellä jäätelöä nuorelle naiselle hellepäivänä. Jäätelö ehti sulaa paluumatkalla, ja Evinruden päähän pälkähti, miksei soutuveneessä voisi olla moottoria?
Vielä samana vuonna hän myi 15 valmistamaansa perämoottoria, joiden 1,5 hevosvoimainen kone käynnistettiin vauhtipyörässä olevasta napista. Moottori painoi yli 32 kiloa ja pyöri 900 kierrosta minuutissa. Seuraavana vuonna moottoreita valmistettiin jo tuhat kappaletta, sitä seuraavana kaksi tuhatta.
Museoviraston Timo-Tapani Kuntun mukaan aivan ensimmäiset perämoottorit rakennettiin jo 1900-luvun alkuvuosina, mutta Evinrude sai moottoreiden sarjatuotannon toden teolla käyntiin.
Tirmoo veneilykohteena
Nissen perämoottorimuseoon pääsee helposti veneellä, koska se sijaitsee Tirmoon saaristokeskuksen vieressä. Saaristokeskuksen satamassa on asiointilaiturin lisäksi myös 15-paikkainen vieraslaituri. Satamassa voi tankata polttoainetta ja nestekaasua.
Palvelurakennuksesta löytyy ravintolan ja päivittäistavarakaupan lisäksi pesutupa, suihku ja wc. Kesäviikonloppuisin ravintolassa ja satama-alueella järjestetään myös ohjelmaa ja tapahtumia, suurimpana Tirmo Blues. Satamamaksu on 10 euroa, sähköstä veloitetaan kolme euroa lisää (2017).
Museot ja näyttelyt vaihtuvat mutta Nissen aarteet säilyvät, osa alkuperäisissä kuljetuspakkauksissa. "Nää puulaatikot on vain puulaatikoita, mutta niissä on tuotu moottoreita aikoinaan Ruotsista asti. Ne on siksi aika liikkiksiä."
"Tää on maailman ihmeellisin perämoottori", Nisse hehkuttaa seinälle ripustettua vauhtipyörätöntä minimoottoria.
Nissen perämoottorimuseossa on koneiden lisäksi muutakin vanhaa rekvisiittaa.
Nissen museoon mahtuu noin 80 perämoottoria kerrallaan näytteille.
Nissen perämoottorimuseo sijaitsee Tirmon saaristokeskuksen vieressä, meren äärellä.
Johnson oli ensimmäinen perämoottorimerkki, jota Nisse itse työsti vuonna 1958.
König noin vuodelta 1960 oli Nisselle suuri oppimestari moottorien toimintamekanismeista.
