Itämeren seurantamatkan tulokset valmistuivat– Pohjien happitilanne heikko pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahden ulapalla
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) merentutkimusalus Arandan loppukesän seurantamatkojen tulokset ovat valmistuneet. Raportti tuo esille, että Suomenlahden syvänteiden happitilanne on edelleen heikko, ja yli 60 metrin syvyydessä pohjat ovat pääasiassa kuolleita.
Viime vuoden lopun suolapulssi herätti toiveita, mutta se ei riittänyt parantamaan pääaltaan syvänteiden happitilannetta. Pohjanlahden tila on kuitenkin suhteellisesti parempi, vaikka fosforipitoisuus on kohonnut. Selkämeren syvänteiden happitilanne on sen sijaan heikentynyt.
Kesäkuun havaintojen mukaan vain harvassa avomeren havaintoasemassa oli pohjaeläimiä. Merenpohja arvioidaan kuolleeksi, kun happi on loppunut ja sen varassa elävät lajit ovat hävinneet. Sinilevää esiintyi koko Suomenlahdella, mutta varsinaisia leväkukintoja ei elokuussa enää tavattu avomerellä.
Itämeren pääaltaan syvävesi oli hapetonta 80 metristä alaspäin, ja havaitut rikkivetypitoisuudet olivat pitkän ajan keskiarvoa korkeampia, mikä johtuu orgaanisen aineksen kiihtyvästä hajoamisesta. Pintakerroksen liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat normaalin alhaisia. Tutkimusmatkalla ei löytynyt merkkejä viime joulukuussa tapahtuneesta suolapulssista.
Sinilevää paikoittain
Pohjanlahden ja Selkämeren syvänteiden happi- ja ravinnetilanteessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Selkämeren syvänteiden happipitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet, mutta ne ovat edelleen kohtuullisella tasolla. Perämeren alueen liukoisen fosforin pitoisuudet ovat sen sijaan olleet nousussa 2010-luvulta lähtien. Pintavedessä havaittiin paikoin sinilevää, mutta Perämeren avomerellä sinilevää ei esiinny joka vuosi.
Saaristomeren pohjanläheisen veden happitilanne oli kohtalainen, vaikka liukoisen fosforin pitoisuudet olivat ajankohdan pitkän ajan keskiarvoja korkeampia. Keskisellä Suomenlahdella ja pohjoisella Saaristomerellä tehdyt havainnot tukevat tuoretta Suomen meriympäristön tila -raporttia, jossa rannikkovesien tila arvioidaan tyydyttäväksi tai välttäväksi.
– Kesän seurantamatkojen tulokset eivät yllättäneet eikä suuria muutoksia Itämeren tilassa havaittu. Työ Itämeren tilan parantamiseksi on pitkäjänteistä ja vaatii jatkuvaa seurantaa. Työn tulokset näkyvät viiveellä ja ilman kaikkia ponnistuksia meren tila olisi varmasti huonompi, korostaa Arandan matkanjohtaja, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Kohonneita fosfaattifosforin pitoisuuksia
Rehevöitymisen vaikutus näkyi paikoin alentuneena pohjan happitilanteena, ja pohjaeläinyhteisöjen tila oli heikko tai puuttui kokonaan Suomenlahden ulkosaaristossa. Havaintopaikoilla, joilla happi oli loppu tai sen pitoisuus oli vähäinen, mitattiin selvästi kohonneita fosfaattifosforin pitoisuuksia.
Seurantatieto on tärkeää, sillä se tukee vesiensuojelutoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia ja valottaa Itämeren syväveden ja rannikkosyvänteiden sisäisten prosessien roolia ravinteiden kierroissa sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia rannikkovesien hiilenkiertoon.
