Sinilevävelli näkyy jo rannoilla:Massiiviset sinileväkukinnot uhkaavat jälleen Suomenlahtea ja Saaristomerta
Viime vuosi oli Suomen merialueilla paha leväkesä, mutta tästä kesästä ennustetaan sitäkin hankalampaa.
Facebookin Saariston satamat -ryhmässä tehtiin maanantaina tiettävästi kauden ensimmäinen sinileväbongaus Suomenlahdella. Levää oli havaittu Soukan venesatamassa.
Totalvene.fi-uutissivusto kävi tarkistamassa tilanteen ja näki pienen sinilevälautalta näyttävän esiintymän laiturin portin vierestä. Tämän artikkelin kuva on otettu tästä pienestä sinilevälautasta.
Viereisellä Soukan uimarannallakin oli rannalla päivystäneiden uimavalvojien mukaan havaittu pieniä määriä sinilevää. Määrät eivät kuitenkaan vielä olleet hälyttäviä tai vaatineet uimarajoituksia.
Usko näkemääsi!
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kesäkuun 6. päivänä julkaisema kesän sinileväennuste Itämerelle ei lupaa hyvää. Luvassa voi olla jopa viime vuotta pahempi sinileväpuuro. Viime vuonna Suomenlahdella ja Saaristomerellä sinilevä peitti laajoja merialueita. Meri peittyi hernekeittomaiseen liejuun.
SYKEn mukaan sinileväkukintoja aiheuttavan ravinnekuorman määrä ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, mutta jo varhain lämmenneet pintavedet muuttavat yhtälön otolliseksi runsaille sinileväkukinnoille.
Riski sinileväkukinnoille on suuri Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Selkämerellä kukintoriski on kohtalainen ja Perämerellä vähäinen.
– Tämä kesäkuun alussa annettu riskiennuste pystyy kyllä varsin hyvin kertomaan potentiaalisista sinileväkukinta-alueista, mutta todellista levätilannetta on syytä seurata viikkotiedotteista ja omin silmin, toteaa ryhmäpäällikkö Harri Kuosa SYKEstä.
Viime kesät ovat tästä malliesimerkki. Viime kesänä sinileväkukintojen riski arvioitiin pienemmäksi kuin vuonna 2017, mutta toisin kävi. Vuoden 2017 kesä oli harvinaisen kylmä ja pilvinen eikä kukintoja juuri havaittu.
Viime kesän ”käristyskupolin” tuloksena oli yksi viime vuosien pahimmista sinilevätilanteista merialueellamme huolimatta siitä, että talven ravinnetilanne ennakoi vain keskimääräistä riskiä.
Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueella ajoittuu yleensä heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat voivat jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta eivät yleensä yhtä massiivisina kuin kesällä.
Muutokset nopeita
Avomerellä muodostuneiden levämassojen kertyminen pintaan ja kulkeutuminen lähelle rannikkoa riippuu kulloinkin vallitsevista tuuli- ja virtausoloista.
Esimerkiksi eteläisillä merialueillamme sinilevien pintakukinta voi kulkeutua saaristoon ja rannikoille varsinkin etelän puoleisten tuulten vallitessa.
Voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin levä on vaikeammin havaittavissa. Tyynen jakson aikana sinilevät nousevat taas nopeasti pintaan.
Sinilevien runsaus voi vaihdella pienelläkin alueella paljon.
Rannikolla ja saaristossa virtausolot ja paikalliset ravinnelähteet voivat aiheuttaa paikallisia leväkukintoja etenkin pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Lisäksi tuuli voi kasata sinilevää rantaveteen ja rannoille.
Sinilevät voivat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja ihoa ärsyttäviä aineita. Runsaisiin sinileväkukintoihin on aina syytä suhtautua varoen.
