Utö Kryssare oli sodan jälkeen ensimmäisiä isoja Suomessa tuotantoon tulleita meriristeilijöitä. Tuohon aikaan ei ollut aivan tavallista rakentaa 14 veneen sarjana yli 12 metriä pitkiä ja 6,5 tonnia painavia veneitä, joten projekti herätti huomiota ulkomaita myöten: venetyyppiä ja Turun Veneveistämöä esiteltiin useissa kansainvälisissä venelehdissä ja veistämön kyky rakentaa isoa osaa sarjasta samanaikaisesti teki laajasti vaikutuksen.
Utö-risteilijän suunnitteli tunnettu ja arvostettu Jarl Lindblom, joka oli toiminut Turun Veneveistämöllä suunnittelijana vuodesta 1927. Rakennustyötä johti insinööri Bruno Westin. Kun Utö-risteilijöiden tuotanto käynnistyi, ei Lindblom ollut enää Turun Veneveistämön palveluksessa.
Suunnittelija itse ei tiettävästi Utö Kryssarea koskaan oikein hyväksynyt, sillä Lindblomin konstruktiota muokattiin piirustuspöydällä tilaajien toiveesta: sisustuksesta tuli prameampi ja veneestä alkuperäistä suunnitelmaa korkeampi, leveämpi ja painavampi. Lindblomin mielestä Utö Kryssare muuttui ”tehokkaasta kilpapurjehtijasta mukavuudenhaluisten herrojen veneeksi”.
Nuo herrat olivat 14 veneen sarjan tilaajat, jotka kuitenkin jollakin tavoin pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, millainen Utö Kryssaren tulisi olla. Nimilista on kokonaisuudessaan varsin vaikuttava pala aikansa kermaa: ainakin johtaja Harald Zetterström (NJK), vuorineuvos Sven Fazer (NJK), insinööri Harald Vilén (ASS), toimitusjohtaja Birger Krogius (NJK), jalokiviseppä Herbert Tillander (NJK), johtaja Sigurd Blomqvist (NJK), johtaja Henry Wallenberg (KSSS/NJK), apteekkari Conrad Berggårdh (ÅSS), vuorineuvos William Lehtinen (M/Merikarhut), vapaaherra Cecil Aminoff (NJK) sekä taiteilija Björn Landström (ASS) hankkivat itselleen uuden Utö Kryssaren.
Kardemumman tilasi Zetterström, joka toimi tuohon aikaan Turun Veneveistämän Helsingin edustaja ja NJK:n kommodorina. Nimilistan mukaan kauppa kävikin ilmeisen hyvin etenkin NJK:n seuratovereille. Harry ja Maire Gullischen hankkivat Kardemumman Zetterströmiltä itselleen vuonna 1950, minkä jälkeen se säilyi Gullischenin suvun omistuksessa aina vuoteen 2004, jolloin se siirtyi nykyisille omistajilleen.
Kardemumma on purjehtinut vuosittain koko elinkaarensa ajan ja sen korjaushistoria on dokumentoitu huolellisesti kirjallisesti ja kuvin. Museovirasto on myöntänyt aluksen runkorakenteiden entisöintiin avustuksen kahdesti. Mittavista entisöinti- ja korjaustoimista johtuen Kardemumma on edelleen purjehtivista Utö Kryssareista luultavimmin parhaimmassa kunnossa. Kardemumma hyväksyttiin Klassikkorekisteriin ja sille myönnettiin kulttuurihistoriallisesti merkittävän veneen K-merkintätodistus vuonna 2017.
Nyt Kardemumma on myynnissä. Se myydään tarjousten perusteella ja myyjälle on tärkeää, että uusi omistaja ylläpitää veneen jatkossakin merikelpoisena ja purjehduskuntoisena klassikkona. Myyntiä hoitaa Nordec Nautic Oy.
