Tilastoista apua luontokadon ehkäisyn päätöksentekoon– Uudet mallit vaativat suuria muutoksia
Helsingin yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa kehitettiin uusia työkaluja Saaristomeren vedenlaadun parannuskeinojen vertailuun sekä rannikkokalojen kutualueiden seurantaan.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen edellyttää luotettavaa tietoa sekä ymmärrystä siihen liittyvistä epävarmuuksista. Tätä varten Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Karel Kaurila on kehittänyt tilastollisia menetelmiä, joilla yhdistetään paikallisten kalastajien havaintoja olemassa olevaan tutkimusaineistoon.
Kaurilan mukaan kansalaishavaintojen hyödyntämisellä on laajempia vaikutuksia, ja niiden sisällyttäminen tutkimukseen voi lisätä sidosryhmien luottamusta tieteeseen ja sen tuloksiin.
Väitöskirjan toisessa osassa tarkastellaan ravinnekuormituksen vaikutuksia Saaristomeren rehevöitymiseen, joka on alueen keskeisiä ympäristöuhkia. Tutkimuksessa analysoitiin Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vedenlaatumallin epävarmuuksia ja niiden merkitystä päätöksenteossa.
Ravinnekuormitus pitäisi puolittaa
Uusi menetelmä arvioi, millä todennäköisyydellä eri toimenpiteet parantavat vedenlaatua niin, että saavutetaan EU:n vesipuitedirektiivin mukainen hyvä ekologinen tila. Tulokset ovat selkeitä: pienet muutokset eivät riitä. Saaristomeren sisäosissa vedenlaadun merkittävä parantuminen edellyttäisi ravinnekuormituksen puolittamista valuma-alueella.
Kaurilan väitöstutkimus Hierarchical Bayesian Methods for Environmental Policy Planning tarkastettiin 13. maaliskuuta 2026 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
