Mercury Verado 350/400 V10 (2023–)– Napakymppi
Mercuryn suurien perämoottorien strategia on nyt ainakin jossain määrin valmis. Mitä muutakaan aiemmin esiteltyjen V6- (175–225 hv), V8- (250–300 hv) ja V12-moottorien (500–600 hv) väliin voisi mahtua, kuin 350- ja 400-hevosvoimaiset V10:t?
Mercuryn lähes modulaarinen V-moottorien sarja on ollut tähän saakka vähän vajaa, sillä V6-, V8- ja V12-mallien välistä on puuttunut yksi tasaluku. Ei puutu enää.
Odotetun V10:n perustana on 3,4-litraisen V6:n ja 4,6-litraisen V8:n rakenne, johon kaksi pyttyä lisäämällä syntyy varsin luontevasti 5,7-litrainen V10. Perusrakenne on modulaarinen, vaikka V6:n sylinterimitat ovat vähän V8:ja ja V10:jä pienemmät.
Sylinteriluvultaan ja iskutilavuudeltaan Mercuryn 350-ja 400-hevosvoimaiset V10:t olisivat autopelikorteissa aika varmoja hakuja. Kilpailijoista Yamaha lyö pöytään 5,6-litraiset, 375- ja 425-hevosvoimaiset V8:t, Suzuki 350-hevosvoimaisen ja 4,4-litraisen V6:n. Hondaltakin on seuraavan 10 kuukauden aikana tiettävästi tulossa 350-hevosvoimainen perämoottori, mutta se siitä.
Mercuryn hajurako kilpailijoihin voisi olla isompikin, sillä 600-hevosvoimaista V12-Veradoa ”lyhentämällä” tuloksena olisi voinut olla kääntyvällä alavaihteistolla, kaksiportaisella automaattivaihteistolla ja tuplapotkureilla varustettu 6,3-litrainen V10. Tämä vaihtoehto olisi kuitenkin tarkoittanut noin 100 kilon lisäpainoa ja vähintään yhtälailla tuntuvaa kustannusta hinnoissa.
Ihan suoraan V8:sta uutta V10:ä ei ole kuitenkaan vedetty. Esimerkiksi Verado-moottoreihin kuuluvaa AMS-ripustusta on jatkokehitetty siten, että moottorin painopistettä on saatu siirrettyä eteenpäin ja jo entuudestaan kiiteltyä hiljaisuutta ja värinättömyyttä kehitettyä entistäkin maltillisemmiksi.
Verado V10:n kopan perusmuodossa sukunäköisyys on hyvin tunnistettavissa, vaikka yksityiskohdissa on evoluutiota. Sen sijaan vedenalainen muotoilu on kokonaan uutta. Tässä tapauksessa muodolla on myös merkitystä.
Hydrodynaamisesti alavaihteiston muotoilu on luonnollisesti pidetty pienivastuksisena, mutta muitakin prioriteetteja on ollut. Se ilmenee esimerkiksi 8,4-tuuman halkaisijaltaan suurena potkuriakselia ympäröivänä torpedona, joka mahdollistaa sekä rakenteeltaan jykevän voimalinjan että lisää nostetta, mikä osaltaan siivittää raskaatkin veneet nopeammin liukukynnyksen yli, suurempaan huippunopeuteen ja sitä myötä parempaan taloudellisuuteen myös matkanopeuksilla. Etenkin ensimmäisenä ja viimeisenä mainittuja seikkoja tukee myös uusi nelilapainen Revolution X -potkurisarja.
Verado V10 on kautta aikain ensimmäinen ja sen myötä luonnollisesti myös nykymarkkinoiden ainoa kymmensylinterinen perämoottori. Vaikka pyttyjä ja iskutilavuutta on enemmän kuin kilpailijoissa ja edeltäjissä (Verado V10 korvaa nykyiset kuusisylinteriset ja mekaanisesti ahdetut 2,6-liraiset 350- ja 400-hevosvoimaiset Verado L6SC -mallit), on Mercury tehnyt pieniä ihmeitä paketoinnissa ja painonhallinnassa.
Sen ansiosta Verado V10 on 26 tuuman asennusleveydellään aivan yhtä solakka kuin Verado V8, eikä siten vie veneen peräpeilistä leveyssuunnassa yhtään enempää tilaa, mikä mahdollistaa etenkin Mercuryn kotimarkkinoilla täysin villiintyneet monimoottoriasennukset. Massassa mitattuna V10 on alimmillaan vain 315 kilon möhkäle, mikä tekee siitä hyvinkin kohtuulliset nelisenkymmentä kiloa vastaavaa V8:sia painavamman ja pääkilpailijoita vähän (Suzuki DF350 painaa 330 kg) tai paljon (Yamaha XTO 375/425 paino on 450 kilon luokkaa) kevyemmän.
Luonnollisesti V10:ssä on Mercuryn mukaan kaikki samat tekniset hienoudet ja kilpailijat laudalta lyövät huippuominaisuudet kuin pienemmissä Veradoissa. Niihin palataan tarkemmin koeajon jälkeen. Totalvene on lehdistökoeajoissa ensimmäisten joukossa paikalla, joten pysy kanavalla!
