Viime vuonna täysin uudistunut Axopar 28 näyttää periaatteessa aivan entiseltä. Cannesin venemessujen luksusjahtien rinnalla se on kaiken lisäksi ihan mikkihiirikokoa, mutta silti kirkkaan sininen testiveneemme kääntää katseita ja houkuttaa kävijöitä kuin hunajapurkki. Pakkohan sitä on kokeilla.
Eikä uusi 28 petä. Brabus Line -paketeilla koristellun 28 T-Topin peräpeilissä on maksimimäärä koneita ja hevosvoimia. Käytännössä se tarkoittaa kahta Mercuryn uutta 200-hevosvoimaista V6:sta.
Paketti on erittäin suorituskykyinen, mutta silti suurimmaksi sensaatioksi nousee huikean hieno ajettavuus. Axopar 28 on taikamatto, jonka alle aallokko tasoittuu.
Jo alkuperäinen 28 oli erinomainen vene ajaa, mutta uusi on vieläkin parempi. Mukavuus on tallella, mutta uusi on kovissa nopeuksissa vakaampi ja vauhdikkaissa kaarroksissa rauhallisempi kuin edeltäjäänsä.
Kaarroksissa ainoat ongelmat ovat kuskin penkin rajallinen sivuttaistuki ja testiyksilön ohjauksen yksilövika. Ohjaus on raskas, koska toisen moottorin sähköhydraulinen ohjaustehostin on poissa pelistä.
Silti Cannesin lahdella on liki syntisen hauskaa. Kiihtyvyys ja kaasuun reagointi on huippua, ja huippunopeus kipuaa yli 50 solmuun. Tankki tyhjenee silloin jo lähemmäs 150 litran tuntivauhtia.
Toisaalta Axoparilla voi ottaa rennosti ja marssia mukavasti 30 solmua, jolloin kulutus on parikoneasennus huomioiden erittäinkin kohtuulliset 1,5 litraa meripeninkulmalla. Melutaso ei nouse oikeastaan millään normaalisti käytettävillä nopeuksilla häiritseväksi.
Axopar on siis ehdottomasti tehty ajettavaksi kuskin karkiksi, mutta on veneessä paljon muutakin, minkä ansiosta siitä on muodostunutkin huikea menestystarina.
Alkuvuodesta 2014 lanseerattua ensimmäisen sukupolven 28:a valmistettiin neljässä vuodessa liki 1 000 venettä, ja muotit tulivat käyttöikänsä päähän. Samalla kun muotit kerran jouduttiin uusimaan, päivitettiin koko vene toiseen mallisukupolveen.
Peruskonseptia saati designia ei kuitenkaan ollut mitään tarvetta muuttaa. Axoparin muodot ovat tulleet tutuksi, mutta 28 näyttää yhä hämmästyttävän tuoreelta ja uniikilta.
Toisen sukupolven Axopar 28 on joka suuntaan vähän edeltäjäänsä suurempi. Merkittävin kasvun suunta on kahdeksalla sentillä kasvanut rungon korkeus, mikä noteeraa positiivisesti sekä ulkonäössä että veneessä ollessa.
Malliversiopaletti on ennallaan, eli perushaarat ovat keskipulpettiversio Open ja ohjaushytillä varustettu Cabin. Molempien keula-avotilan voi kalustaa oleskelukäyttöön ja taka-avotilaan valita joko wetbarin eli pentterilipaston tai matalan makuukajuutan. Open-mallin saa lisäksi ajokatoksella, jolloin mallimerkintä muuttuu T-Top -muotoon.
Sininen katseenkääntäjämme on DayCruiser Aft Cabin -nimityksen tuntevalla takakajuutalla varustettu T-Top. Huomiota herättävä väritys ja ilme on osa mallivuoden 2019 uutuuskonseptia, Brabus Line -varustetasoa. Sen on määrä olla täydentävä palanen varsinaisen luksusversion, Axopar 28 T-Topista johdetun Brabus Shadow 500:n ja tavallisen Axopar 28:n välissä.
Brabus Line -kokonaisuus rakentuu kahdesta varustepaketista ja erikoisväristä. Ne kaikki on saatavilla kaikkiin Axopar 28 versioihin.
Brabus Line -varustepaketti keskittyy ulkonäköön ja sen koristeluun pienillä yksityiskohdilla. Sellaisia ovat esimerkiksi mustaksi maalatut kaiteet ja knaapit, tyylillä muutamiin paikkoihin viljellyt Brabus-logot ja ohjauspyörän ja kiinnipitokahvojen Suede-mokkanahkaverhoilu. Brabus Line Colour Edition tuo kokonaisuuteen sähäkän sinisen tai hillitymmän platinanharmaan erikoisvärin.
Toinen varustepaketti, Brabus Line Premium, viimeistelee kokonaisuuden keulan kalusteilla ja himpun tummemman sinisellä Niroxx-kangasverhoilulla. Brabus Linen saa myös tavallisen Premium-paketin verhoiluvärivaihtoehdoissa, jotka ovat vaikeasti avautuvat Graphite, Sterling, Cobre ja Taupe. Tämän jutun sisätilakuvissa esiintyy sekä Brabus Line Premium -paketin Baltic Blue -sisustusväri että tavallisen Premium-paketin Cobre-värivaihtoehto.
Avo-ohjaamolliset Axopar 28:t ovat ensisijaisesti tarkoitettu päiväretkiveneiksi. Takakajuutan ruksaaminen mukaan mahdollistaa myös satunnaisen majoittumisen yön yli. Pääkilpailijat löytyvät etenkin bowrider- ja daycruiser-tyyppisistä veneistä. Axoparin tilaratkaisu on niihin nähden varsin varteenotettavalla tavalla käänteinen.
Perinteisissä bowridereissa ja daycruisereissa tilat on jaettu kahteen osaan: bowridereissa keulan ja perän avotiloihin, daycruisereissa keulakajuuttaan ja avotilaan. Molemmissa tapauksissa taka-avotilan merkitys ja muunneltavuus korostuu: se toimii sekä matkustamona että oleskelutilana, minkä lisäksi myös kulkuyhteyksien pitää olla sujuvat.
Axopar 28:ssa tilat on jaettu kolmeen tarkasti mietittyyn kokonaisuuteen. Keulan avotila on läpikulkutila, jonka laitasohvan alla on runsaasti säilytystiloja. Tuttua monesta bowriderista. Mutta Axoparissa keula muuttuu istuinpehmusteiden, pöydän ja aurinkotason myöstä etenkin veneen ollessa paikallaan myös pääasialliseksi oleskelutilaksi. Pöydän ääreen mahtuu varsin luontevasti istumaan neljä, styyrpuurin puolen partaaseen nojailemaan muutama lisää.
Erillisistuimista koostuva ohjaamo ja matkustamo on keskellä venettä, pulpetin, tuulilasin ja t-topin suojassa. Istumapaikkoja on kahdessa rivissä kuudelle. Ohjaamon istuimet on pyöräytettävissä ympäri, eli veneen ollessa paikallaan ohjaamo ja matkustamo muodostavat myös seurustelutilan.
Taka-avotila muodostaa kolmannen kokonaisuuden. Vakioasussa se on tyhjä, joten perässä on erityisen paljon tilaa liikkua tai harrastaa. Takakajuutta täyttää avotilan lähes kokonaan, mutta arkkumaisen kajuutan katolle muodostuu yllättävän mukava loikoilulavetti.
Etenkin hyvän sään vallitessa avo-Axoparin tilaratkaisu ihastuttaa monipuolisuudellaan, vaikka kokonaisuuteen mahtuu muutama pullonkaulakin.
Takakajuutan ollessa kuvioissa Axoparissa ei esimerkiksi ole juurikaan vapaata turkkipinta-alaa, jos sellaiselle on tarvetta suurempien esineiden tai harrastusaktiviteettien kannalta. Takakajuuttaversion kansitilat muodostuvat suhteellisen kapeista kulkukäytävistä, mikä tekee kokonaisuudesta hiukan sokkeloisen.
Kuskin paikka on käytävän päässä oleva pussinperä, joka jää tavallaan apukuskin paikan taakse mottiin. Jos apukuski on paikallaan, on hänen aina noustava ja väistettävä kun kippari haluaa paikalleen tai sieltä pois.
Ohjaamon istuma-asennon ergonomia jää selvästi monista bowrideista tai daycruisereista jälkeen. Axoparin ohjaamo on suunniteltu enemmän seisten ja penkkiin nojaten kuin penkillä istuen ajettavaksi.
Leveän ja kookkaan ohjauspulpetin sisään mahtuu tilava varasto, jonka saa lisävarusteena varustettua ja kalustettua toiletiksi. Tila riittää siihenkin käyttöön hyvin. Sisäänkäynti tapahtuu etukannelle avautuvasta ovesta, siis tuulilasin etupuolelta.
Takakajuutta aukeaa molemmista päistä, mutta takaluukku toimii ennemmin tavaroiden kuin ihmisten lastausaukkona. Kajuutta on arkkumaisesta muodosta huolimatta yllättävän tilava, ja sopii kahden aikuisen yöpymiseen paremmin kuin monen pienemmän daycruiserin keulakajuutta.
Tiloista puhuttaessa pitää muistaa, että Axopar 28 on kuitenkin kokonaispituudeltaan yli yhdeksän metrinen vene. Näin isot bowriderit ja daycruiserit ovat Suomessa vähissä, mutta toki muutamia tavalla tai toisella luontevia verrokkeja avo-Axoparille on löydettävissä.
Sellaisia ovat esimerkiksi bowridereista Sea Ray 270 SDX (alk. 110 000 €), keskipulpettiveneistä Jeanneau Cap Camarat 9.0 CC:een (alk. 100 000 €), walkaroundeissa Nimbus T9 (alk. 150 000 €) tai daycruisereissa Yamarin 88 DC (alk. 130 000 €).
Suomessa ylivoimaisesti myydyin Axopar 28 -versio on ohjaushytillinen Cabin. Sen erikoisuus on liki koko katon pituudelta avautuva haitarimallinen kangaskattoluukku, joka on kuitenkin sen verran tiivis, että hytistä pysyy lämpö pikku pakkasillakin. Totalvene otti maistiaiset 350-hevosvoimaisella Mercurylla varustetusta Cabinista aivan viime kauden loppumetreillä joulukuussa. Ohjaushytin lisäys ja yhden moottorin vähennys ei muuta loistavaa ajettavuutta ja vaikuttaa muihinkin mitattaviin ominaisuuksiin vain marginaalisesti. Axopar 28 on myös ohjaushyttiveneissä parasta A-ryhmää.
