Syyskuussa 2015 paljastettu Axopar 37 -mallisto oli jotain uutta ja ihmeellistä. Etenkin muotoilu erotti sen muista, mutta myös koko perämoottorien ehdoilla luotu konsepti oli ainutlaatuinen. Kokonaisuudesta muodostui haluttava ja 37:sta maailmanlaajuinen menestys. Viiden vuoden aikana ensimmäisen sukupolven 37:a ehdittiin valmistaa ja myydä yli tuhat kappaletta.
Axopar kuvaa uutta toisen sukupolven mallia mullistavaksi uudistumiseksi. Se on ihan pötyä, vahvasti liioittelevaa markkinointijargonia. Vaikka uusi 37 on runkoa myöten täysin uusi venemalli ja sen mitat ovat kasvaneet joka suuntaan vähän, ei peruskonsepti ole muuttunut mihinkään.
Runko on pituuteensa nähden yhä solakka ja matala. Pohjassa on kaksi voimakkaasti muotoiltua porrasta ja keula on äärimmäisen terävä. Hydrodynamiikkaan ja sen edelleen kehittämiseen kerrotaan panostetun uudistuksen yhteydessä paljon.
Myös tilaratkaisu on pääpiirteiltään ennallaan. Keulasta perää kohti johtaa molemmilla laidoilla yhdenveroiset kulkukannet, joiden väliin jää keulakajuutta, ohjaamo sekä oleskelu- ja matkustustilat. Taka-avotilaan on tarjolla modulaarisia ratkaisuja, mutta voimanlähteinä on aina kaksi perämoottoria.
Alkuperäinen 37 esiteltiin kahtena perusmallina, jotka olivat avo-ohjaamollinen T-Top ja ohjaushytillinen Cabin. Myöhemmin valikoima kasvoi pidemmällä katoksella varustetulla Sun-Topilla ja eteen kallistetulla tuulilasilla varustetusta vakio-Cabinista poiketen virtaviivaisemmin taakse kallistetulla tuulilasilla varustetulla Sport Cabinilla, jonka testin voit lukea tästä. Kaikki mallit sai vaihtoehtoisesti joko tyhjällä taka-avotilalla, taka-avotilan wet barilla eli ulkopentterillä tai kahden hengen makuutilan tarjoavalla takakajuutalla varustettuina malliversioina.
Uuden sukupolven paletti muodostuu kolmelle perustalle, jotka ovat täysin yläosaton avomalli Spyder (S), Sun-Top (ST) ja Cross Cabin (XC). Suomessa avo-ohjaamolliset S ja ST jäänevät entiseen tapana marginaaliin, joten keskitytään uudelleen ristittyyn Cross Cabiniin.
Oviratkaisu kerää huomion
Ulkonäöllisesti uusi XC ei poikkea vanhasta Cabinista oikeastaan lainkaan. Se ei sinänsä haittaa, sillä muodot ovat yhä tuoreet.
Kulkukannet ja -väylät ovat kutakuinkin ennallaan eli sujuvat ja turvalliset. Helpoiten veneeseen astuu perästä, jossa liikkuminen on isojen uimatasojen ja avoimen peräpeilin ansiosta vaivatonta. Vakioversiossa takakannella on tilaa vaikka tanssia, eikä ohjaushytin seinustalle tuleva wet bar tilaa paljon verota. Takakajuutta tekee sitä sitten jo selvästi enemmän.
Varalaita on uudessa 37:ssa ehkä himpun korkeampi kuin vanhassa, mutta yhä sen verran matala, ettei lisävarusteena hankittavat laitakaiteet ole huono valinta, vaikka niiden tieltä poistuukin yksi pari kiinnitysknaapeja. Kattokaiteita uudessa XC:ssä ei ole, mutta niiden sijaan lisävarustelistalta löytyy kattoteline, josta saanee tarvittaessa myös tukea.
Keula on tutun kapea mutta kärjestään tylppä, minkä ansiosta keulakansi muodostaa hyvän kulkutason. Matalat kaiteet ovat entiseen tapaan mukana oikeastaan vain näön vuoksi. Pystyssä kulkemisen tueksi ja turvaksi niistä ei ole.
Keulan oleskelutilaa on hiukan muokattu. Ison aurinkotason sijaan kajuutan etureunassa on nyt penkki, jota voi täydentää lisävarustelistalta pöydällä ja keulatason istuinpatjalla. Toinen vaihtoehto on keulakannelle tuleva säilytystilalaatikko, joka patjalla varustettuna täydentää penkin enemmän aurinkotasomaiseen muotoon. Molemmat eli sekä aurinkotaso että pöytä eivät mahdu mukaan yhtä aikaa.
Ohjaushyttiin kuljetaan entiseen tapaan molemmilla laidoilla olevista liukuovista. Ne ovat aiempaa paljon leveämmät, joten sisään- ja uloskulku on sujuvaa. Täysin uusi ja uniikki idea on 50-luvun Mercedes-Benz 300 SL -autoklassikon inspiroimat keulakajuutan lokinsiipiovet. Ne ovat näyttävä ja huomiota herättävä ratkaisu, mutta ihan kuten tieliikenteen vastineissa, myös Axoparissa niiden käytännöllisyydestä ja toimivuudesta voi olla montaa mieltä.
Kiistatonta on, että Axoparissa lokinsiipiovet tuovat uudenlaisen ja toimivan kulkumahdollisuuden keulakajuutan ja ulkotilojen välille. Oviin integroitujen ikkunoiden ansiosta ovet avartavat suljettuinakin kajuuttaa, ja avattuina ne yhdistävät kajuutan ja ulkotilat uudella tavalla toisiinsa.
Ovien käyttäminen vaan on sitten vähän vaikeampaa. Niiden aukeaminen vaatii paljon tilaa, eikä ovia voi pitää ajon aikana auki. Avaaminen tapahtuu tyylikkäästi nappia painamalla, jolloin oven pitäisi ponnahtaa kaasujousen avustamana ylös. Joissakin lanseeraustilaisuudessa ja talven venemessuilla näytetyissä yksilöissä näin kävikin, kaikissa ei.
Myös sulkeminen osoittautui haastavaksi, sillä ovi tapaa lukittua kiinni vasta useamman yrityksen jälkeen sopivaa voimaa käyttämällä. Myös sisäpuolen vetolenkillä on taipumusta jäädä oven väliin, kun ovea yrittää sulkea ulkopuolelta.
Ehkä hiukan yllättäen lokinsiipiovilla saattaa olla vaikutus myös ajotuntumaan, sillä niiden rakenne lähes katkaisee kansimuotin ja vähentää sen jäykkyyttä. XC:n koeajo tehtiin Helsingin edustalla noin metrin aallokossa, joka on Axopar 37:n ajo-ominaisuuksille leikkiä. Mutta kuskin edessä avautuvan keulakannen saattoi silti tuntea ja silmin nähden havaita elävän.
Monissa veneissä esimerkiksi pystyjen sisälaitojen voi nähdä aallokkoajossa tärisevän, mutta vaakasuorassa olevan kannen tai katon vavahtelu on harvinaisempaa. Ehkä juuri elämisen takia koeajoyksilön lokinsiipiovet olivat herkkiä avautumaan kesken ajon omia aikojaan.
Oven toiminnassa on varmasti pitkälti myös kyse sopivien komponenttien ja säätöjen valinnoista, jotka Axoparin tasoinen toimija pystyy varmasti varsinaisiin tuotantoveneisiin löytämään ja tekemään.
Varsinaisilta ajo-ominaisuuksiltaan 37 XC on aivan huippuluokkaa. Sitä oli jo edeltäjä, mutta uusi on vielä piirun verran parempi. Etenkin sivuaallokossa ja äärimmäisen vauhdikkaissa kaarroksissa uuden rungon käytös on kehittynyt rauhallisemmaksi ja mukavammaksi.
Terävä ja vähän isompikin aallokko tasoittuu uuden 37:n alle aivan loistavasti, joten matkustusmukavuus on kovemmassakin vauhdissa huippuluokkaa. Eikä vauhtia tahdo edes tuntea. Hiljaisessa ohjaushytissä ratin takana istuessa täytyy välillä hieraista silmiään ja kerätä ajatuksia uskoakseen, että lokin näyttämä 45 solmua pitää paikkansa.
Ajaminen on myös äärimmäisen helppoa, sillä veneen tasapaino on huikean hyvä. Kulkuasento asettuu luonnostaan hyväksi, joten trimmaustarpeet jäävät vähäisiksi. Moottoripakettiin kuuluva Mercuryn ActiveTrim-moottoritrimmiavustin osaa hoitaa homman kuskin puolesta, mutta automaattiset trimmitasot ovat yllättäen tippuneet vakiovarustelistalta pois, eikä niitä ole hinnoiteltu enää edes tehdaslisävarusteiden listalle.
Koeajoveneessä oli kahdesta moottorivaihtoehdosta tehokkaammat eli 350-hevosvoimaiset Mercuryn mekaanisesti ahdetut kuusisylinteriset Veradot. Perusvaihtoehtona on uudempaa moottorisukupolvea edustavat 4,6-litraiset V8:t, jotka tuottavat 300 hevosvoimaa vapaasti hengittäen.
Alhaisen sisämelun ohella myös muut suorituskyvyn numeroarvot ovat huippuluokkaa. Koeajoveneellä saavutettiin peräti 52 solmun huippunopeus, mikä tarkoittaa moottorien 80 prosentin kuormitussäännöllä matkanopeusalueen yltämistä jopa 40 solmuun. Matka taittuu tarvittaessa siis vauhdilla.
Taloudellisin matkanopeus löytyy hieman alempaa, 25–30 solmun alueelta, jolloin polttoainetta kuluu maltilliset 2,7 litraa meripeninkulmalla. Mainitulla 40 solmun matkanopeudella kulutus on yhä kohtuulliset 3,1 litraa meripeninkulmalla. Jos haluaa siis esimerkiksi suhahtaa nopeasti noin 220 meripeninkulman etapin Helsingistä Tukholman ulkosaariston Sandhamniin, käy se 37 XC:llä 40 solmua marssien 5,5 tunnissa ja ilman välitankkausta.
Axoparin nopeuden voi asettaa juurikin halutuksi, sillä kulkuasennossa ei ole erityisen havaittavaa liukukynnystä, vaikka kulutuskäyrästä kaksi harjaa löytyykin. Ensimmäinen, 3,5 litraan meripeninkulmalla nouseva on näennäisen liukukynnyksen kohdalla 10–12 solmun nopeudessa, jälkimmäinen huippunopeudella, jolloin kulutus nousee 4,5 litraa meripeninkulmalla. Viimeisten 10 solmun kiristäminen lokiin käy siis kalliiksi.
Mutta kuten todettua, on uudella 37 XC:llä saavutetut nopeus-, kulutus- ja melulukemat veneen suorituskykyyn, moottorityyppiin ja -tehoon, kokoluokkaan ja ominaisuuksiin suhteutettuna kiitettäviä, mutta valmistajan markkinointikoneiston hehkutus entisestään oleellisesti parantuneista numeroarvoista ei ainakaan kokeillun yhdistelmän osalta toteudu.
Käytännössä aivan yhtä hyvään käytännön suorituskykyyn ja taloudellisuuteen yllettiin jo samoilla moottoreilla varustetun edellisen sukupolven 37 SC:n testissä, johon jo aiemmin linkattiin.
Tilat käyttötarkoituksen mukaan
Sisällä etenkin kojelauta on saanut pienillä muotoilu- ja materiaalimuutoksilla uuden ilmeen.
Kokonaisuus on selkeä ja tyylikäs, ja kuskin istuma-asento entisestään kehittynyt. Pientä parantamisen varaa on silti jäänytkin, sillä ratti on yhä istumalinjasta vähän sivussa eikä penkkiä saa säädettyä jalkatilarajoitteiden takia ihan niin eteen, kuin ehkä haluaisi. Kojelautaan lisätty kosketusnäyttöjen kauko-ohjain tosin vähentää kurottelun tarvetta.
Tilaratkaisu on ennallaan eli kahta ohjaamon erillisistuinta täydentää ohjaushytin styyrpuurin laidalta takaseinustalle kiertyvä kulmasohva, jonka keskellä on pöytä. Ohjaamon istuimet ovat käännettävissä ympäri pöydän ääreen seurusteluasentoon. Isot ovet ja laajasti aukeava haitarikattoluukku pitävät huolen, että kauniista kesäkelistä saa osansa myös ohjaushytissä istuskellessa.
Verhoilun vakioväri on harmaa, mutta lisämaksusta tarjolla on kolme muuta, joista koeajoveneeseen oli valittu samppanja. Materiaali- ja muotoviilauksilla ohjaushytin sisäilme on saatu freesattua. Oleskelumukavuutta parantaa isojen ikkunoiden tuoma loistava näkyvyys ulos.
Keulahyttiin laskeudutaan kojelaudan viereen paapuurin laidalle avautuvasta oviaukosta, joka muodostuu pienestä liukuovesta ja luukusta. Jälkimmäinen avautuu sen verran rajoitetusti, ettei portaikkoon kulkeminen ole pitkille henkilöille aivan suoraviivaista. Toisaalta kajuutassakaan ei ole täyttä seisomakorkeutta, joten sisään kulku ei lupaa liikoja.
Keulakajuutan takaosa on vakiona kalustettu oleskelutilaksi, joka koostuu styyrpuurin puolen suuremmasta kulmasohvasta ja paapuurissa olevasta lipastosta ja penkistä. Kulmasohvan keskelle venettä taittuvan divaaniosan alla on vakiovarusteisiin kuuluva sähkökäyttöinen wc. Käsienpesumahdollisuutta ei vakiona ole, mutta lisävarustelistalta saa lipaston päälle tulevan pesualtaan ja hanan. Keulapiikkiin on pedattu entiseen tapaan parivuode.
Vuoteen ja sohvien väliin jää askelmat lokinsiipioville, jos ne on lisävarustelistalta mukaan ruksinut. Kokonaisuutena keulakajuutta tuntuu huomattavasti entistä avarammalta ja monikäyttöisemmältä. Oleellisin ero on lokinsiipiovien, ikkunoiden ja sohvien myötä parantunut oleskeltavuus, mikä tosin on tapahtunut edeltäjässä wc-istuimen vieressä olleen kaapin ja sen suomien säilytystilojen kustannuksella.
Edeltäjän yksi eniten kritiikkiä kerännyt seikka oli erillisen wc-tilan puute. Uuteen 37:n erillisen toiletin saa lisävarusteena. Sen myötä wc-istuin siirtyy paapurin laidalle poikittain, ja styyrpuurin sohva lyhenee penkiksi. Myös paapuurin lipasto jää pois.
Kalusteiden tilalle tulee maitopleksilaipio ja -ovi, joiden tarjoama yksityisyys voisi olla parempikin. Avattuna ovi kääntyy wc-istuimen eteen, vapauttaen toiletin läpikulkukäyttöön, jota tarvitaan keulakajuutasta ohjaushyttiin kulkemiseen. Toiletin toteutus ajaa asiansa, mutta on sen verran erikoinen, että jakanee käytännössä tehokkaasti mielipiteitä.
Toiletin lisäksi 37 XC:n asuttavuuteen oleellisesti vaikuttavia tilaratkaisuja ovat pentteri- ja takakajuuttapaketit. Ensin mainittu poistaa ohjaushytin kulmasohvasta styyrpuurin sivun, mutta tuo sen tilalle pöytään integroidun vetolaatikoston, lieden ja pesualtaan sekä apukuskin penkin alle jääkaapin, jonka saa myös irtolisävarusteena. Takakajuuttaoptio kasvattaa asuttavuutta kahdella mukavalla makuupaikalla.
Kaiken kaikkiaan 37 XC:n asuttavuudessa on kompromisseja, jotka syntyvät jo kapean ja matalan rungon tilavolyymin rajallisuudesta. Axopar on 37-jalkaiseksi veneeksi tiloiltaan pieni, ja luonteeltaan enemmän yhteysvene, jonka voi varustella myös päivä- ja viikonloppuretkiveneeksi, kuin matkavene, joka sopii myös yhteysajoon.
Yksi Axopar-kiinnostusta kasvattavia tekijöitä on ollut kohtuullinen hinnoittelu. Monen mielestä Axoparit näyttävät arvokkaammilta kuin ovatkaan, ja vakuuttava yleisilme on ollut omiaan kasvattamaan brändimielikuvaa premiumin suuntaan.
Toinen Axoparin kantaviin alkuperäisideoihin kuuluva seikka on tehdä veneistä mahdollisimman kevyitä. Se mahdollistaa osaltaan myös aggressiivisen hinnoittelun, mutta myös hyvät suoritusarvot etenkin nopeuden ja kulutuksen osalta. Uusi 37 XC painaa hiukan kasvaneista mitoista huolimatta valmistajan ilmoituksen mukaan yhtä paljon kuin ennen.
Pääsääntöisesti tiukkaa kilokontrollia ei huomaa, mutta yli 100-kiloisen testihenkilön jalkojen alla lattiat paikoin notkuvat. Tällaisia kohtia ovat etenkin takakannet säilytystilojen luukut ja keulakajuutan/toiletin lattia.
Uuden 37 XC:n pakettihinnat alkavat noin 200 000 eurosta. Se on kilpailijoihin nähden yhä kohtuulukema, vaikka mallisukupolvenvaihdoksen myötä hinta on noussut noin 10 prosentilla, samalla kun vakiovarustusta on pikemminkin karsittu kuin kasvatettu.
Vakiovarustelultaan 37 XC on vaatimaton, ja jo varusteoptimointi yhteysvenekäyttöön nostaa hintaa noin 20–30 000 eurolla. Testiveneeseen oli ruksittu lisävarusteita 70 000 eurolla, ja mahdollisuuksia olisi jäljellä vielä paljon. Esimerkiksi joystick-hallintalaitteen, takakajuutan, sisäpentterin, toiletin, suihkun ja ulkopöydän valitseminen nostaisi lisävarusteiden yhteishinnan pitkälti yli 100 000 euroon.
Siitäkin huolimatta Axoparin hintakilpailukyky pitää, jos verrokkina pidetään perinteisiä isoja ohjaushyttiveneitä, kuten Targaa, Sargoa ja Nord Staria. Noin neljännesmiljoonalla saa niiden valikoimista noin 30-jalkaisen mallin.
