Mercuryn perämoottorimallisto on markkinoiden laajin. Teholuokkia on 28, ulottuen 2,5-hevosvoimaisesta snurrasta aina 600-hevosvoimaiseen V12-monsteriin. Moottorit on jaettu neljään mallisarjaan (FourStroke, Verado, SeaPro ja Racing), joiden sisällä on lisäksi lukuisia eri malliversioita. Jo pelkästään hinnastossa on 120 riviä, eikä siinä ole vielä edes huomioitu eri rikipituuksia ja vastakkaiskiertomalleja.
Perämoottorien 150 hevosvoiman teholuokka on paitsi suosittu, myös teknisesti mielenkiintoinen. Puhutaan kuitenkin jo isomman pään koneista, joihin valmistajat alkavat tarjota ja kuluttajat hinkua hienouksia. Peruslähtökohtana on kaikilla perämoottorimerkeillä nelitahtinen, polttoaineen suihkutuksella varustettu nelisylinterinen moottori, jota hallitaan mekaanisella kaukohallintalaitteella ja käännetään ulkoisella hydrauliohjauksella.
Mercurylla perusmallin paikan täyttää FourStroke-sarjan F150 EFI. Perustoiltaan sama, iskutilavuudeltaan 3,0-litrainen moottori on saatavilla myös suorituskyvyltään optimoituna Pro XS -versiona sekä ammattikäyttöön tarkoitettuna, kestävyyttä korostavana SeaPro-mallina.
Niin sanotuiksi premium-ominaisuuksiksi 150-hevosvoiman teholuokan perämoottoreissa on miellettävissä sähköinen kaukohallintalaite ja sähköisesti tehostettu ohjaus. Mercuryn pääkilpailijoista ensin mainitun vaihtoehdon tarjoavat kaikki kolme (Yamaha, Honda ja Suzuki) ja jälkimmäisen Yamaha. Mercurylla sähköistetyt hallintalaitteet olivat vielä viime vuonna saataville vasta tehokkaampien V6-moottorien (175–225 hv) yhteyteen, joten laajassa mallistossa oli sittenkin paikkoa vaativa reikä.
Kisakonestatuksesta huolimatta 150R on hienostunut moottori. Vaikka tehoa ja reagoivuutta on yllin kyllin, on V6-moottori käynniltään miellyttävän tasainen ja hiljainen.
Mercury Racing 150R – Teholuokan kärkiratsu
Puuttuva palanen on mallivuodelle 2025 esitelty Mercury Racing 150R. Sen yksiselitteinen tarkoitus on täydentää Mercuryn valikoimaa niin sanotulla ylähyllyn tuotteella 150-hevosvoiman teholuokassa – ja tehdä se voitokkaasti.
Siihen taas sopii kilpailumenestystä huokuva Mercury Racing -alabrändi. 150R:n tapauksessa kilpabrändiä ei pidä pelästyä, sillä kyse ei ole kilpamoottorista, vaan aivan normaalista perämoottorista, joka sopii tavallisiin venemalleihin. Terävää suorituskykyä ja edistyksellistä teknologiaa se toki tarjoaa.
Tällä kertaa Racing-divisioonaa ei ole valjastettu tavalliseen tapaan virittämään olemassa olevaa F150-mallia, vaan itse asiassa lepyttämään tehokkaampi, sillä 150R jakaa saman perusrakenteen edellä mainittujen V6-mallien kanssa.
Se tekee 3,4-litraisesta Mercury Racing 150R:stä iskutilavuudeltaan teholuokkansa suurimman ja ainoan kuusisylinterisen vaihtoehdon. Pääkilpailijoiden nelisylinteriset vaihtoehdot ovat iskutilavuudeltaan 2,4–2,8-litraisia.
Iso iskutilavuus tuo luonnostaan pöytään muhkean väännön, joka myös tuntuu. 150R reagoi hanakasti kaasuun kautta koko kierroslukualueen ja linkoaa kevyen Nordkapp Airborne 6.3 -koeajoveneen rivakasti plaaniin. Selvää lienee myös, että Mercury Racing -nimen velvoittamana 150R on todellisuudessa nimellistehoaan jonkin verran tehokkaampi.
Painoltaan ja kulutukseltaan 150R on täysin vertailukelpoinen nelisylinteristen kilpailijoidensa kanssa. Pitkärikisen version 213 kilon kuivapaino on itseasiassa jopa kilpailijoiden vastaavia malleja (Honda BF150 LDU 221 kg, Suzuki DF150 APL 236 kg, Yamaha F150 LCB 227 kg) jonkin verran alhaisempi.
Matkanopeuksilla 150R:n kulutusta suitsee paitsi ison ja tehokkaan moottorin vähäinen rasitusaste myös nykyaikainen ARO-laihaseostekniikka. Yleisesti matkanopeuksille osuvalla 4 000 r/min käyntinopeudella 150R liikutti Nordkappia jo yli 29 solmun nopeudella, kulutuksen jäädessä silti alle 0,8 litraan meripeninkulmalla ja alle 23 litraan tunnissa. Litran raja kulutuksessa rikkoutui vasta 5 000 r/min käyntinopeuden kohdalla, jolloin nopeutta oli jo yli 38 solmua.
Huippunopeutta mitattiin lähes 44 solmua, ja tässä tapauksessa rajoittavana tekijänä tuntui olevan pikemminkin rungon nopeusalueen loppuminen kuin moottorin voimavarat.
Moottorikopan särmikäs muoto paljastaa 150R:n sukulaisuuden tehokkaampiin V6-malleihin ja erottaa sen värityksen ohella selvästi F150-karvalakkimallista.
Mercury Racing 150 R – Täsmällistä hallintaa
Mercury Racing 150R tulee vakiona sähköisellä DTS-kaukohallintalaitteella, nappikäynnistyksellä ja ActiveTrim-moottoritrimmiavustimella varustettuna. Ne kaikki toimivat täsmällisesti ja sopivat hienosti yhteen V6-moottorin värinättömän ja äänensävyltään miellyttävän toiminnan kanssa. Vaikka 150R uhkuu voimaa ja sporttisuutta, se tekee sen sivistyneesti.
Vene-elektroniikan alati kasvavat vaatimukset huomioiden laturin teho on 85 ampeeria eli lataustehoa on jopa puolet pääkilpailijoita enemmän. Luonnollisesti 150R on yhteensopiva Mercuryn digitaalisten SmartCraft- ja VesselView-alustojen kanssa. Tehokkaammissa Verado-malleissa vakiona olevan sähköhydraulisen ohjausjärjestelmän saa 150R:ään parilla tonnilla lisävarusteena.
Värivaihtoehtoja on kaksi, Mercuryn perinteinen Phantom Black ja muodikas Cold Fusion White. Molempia täydentävät vakiona paholaisen punaiset koristeraidat. Mustana 150R hinnat alkavat 23 250 eurosta, valkoisena hinta on vajaan tonnin kalliimpi. Sähköisellä kaukohallintalaitteella varustetuista kilpailijoista Suzukin saa listahintojen vertailussa halvimmalla (19 900 €), Yamahan (23 140 €) ja Hondan (vain valkoisena 24 280 €) ollessa Mercuryn kanssa samalla viivalla.
Koeajon perusteella 150R:stä on vaikea löytää mitään moitittavaa, korkeintaan hallintalaitteen kämmensivulla olevan nappularivistön käyttöergonomia tuottaa joissakin tilanteissa turhautumista. Kokonaisuutena 150R on kuitenkin sekä ilmeeltään että ominaisuuksiltaan luonteikas moottori, joka onnistuu erottumaan kilpailijoista edukseen.
