Nimbus Weekender 11 (2024–)– Perinteet velvoittavat

Weekender 11 on viimeinen osa arvostetun ruotsalaisveistämön palapelissä, josta muodostuu modernien perämoottoriveneiden WTC-mallisarja. W11 näyttää, että muodikkaiden päivä- ja viikonloppujahtien genre on perinteikkäällä ruotsalaisveistämöllä hyvin hallussa.

Kun Nimbus alkoi vuonna 2018 vyöryttää markkinoille uutta perämoottoriveneiden WTC-sarjaa, olivat suunnitelmat jo heti alkuun selvillä: mallisto tulisi koostumaan kolmesta venetyypistä (Weekender, Tender ja Commuter), kolmesta kokoluokasta (8, 9 ja 11) ja kahdeksasta mallista (8:sta on vain Tender ja Commuter vaihtoehdot). 

Sarjan avasi tammikuussa 2018 Düsseldorfin venemessuilla lanseerattu W9. Sarjan viimeisin, koeajossa oleva W11, näki päivän valon viime syyskuussa Cannesin venemessuilla. Koko pesue saatiin markkinoille siis vajaassa viidessä vuodessa, vaikka koronavuodet ja muut maailmatalouden rattaita jarruttaneet kummallisuudet aikatauluja viivästyttivätkin.

WTC-sarjalla on paljon vaalittavana. Sen perimässä on aimo annos Nimbuksen menestyksekästä historiaa ja lukuisia takavuosien suosikkimalleja. Weekender-mallit polveutuvat suoraan sellaisista Nimbus-klassikoista kuin 33/34/35 Nova, 300 (Nova) R sekä 26 DC Epoca ja 32 DC Ballista. 

Veneilytavat ja venemuoti ovat vuosien varrella muuttuneet. Etenkin maailmalla päivä- ja viikonloppuretkiveneiden koko on kasvanut hurjasti. Asuttavuuden sijaan painopiste on siirtynyt ulkotiloihin ja oleskeltavuuteen, ja sisämoottorit vaihtuneet perämoottoreihin. Kaikki edellä mainitut seikat konkretisoituvat myös Nimbuksen modernissa WTC-sarjassa. Perinteisempää perhe- ja matkaveneilyä vaaliville Nimbus tekee toki edelleen Coupe- ja Flybridge-malleja.

Nimbus W11 – Ulkoilmaoleskelua

W11 on paljon pidempi kuin 11 metriin viittaava mallinumero antaa ymmärtää. Sen kokonaispituus on 12,4 metriä eli yli 40 jalkaa, johon testiveneen lisävarusteena saatava hydraulinen uimataso tuo vielä reilun metrin lisää.

Ulkotilaa onkin kerrassaan hulppeasti.  Weekender-version hallitsevin kaluste-elementti on valtavan kokoinen kulmasohva, joka taittuu paapuurin laidalta perään poikittain. Sen keskellä on laadukas ja yhtä lailla kookas puupöytä, jonka pöytälevy on kaksiosainen. 

Pöytälevy puolitettuna takaselkänojan voi taittaa eteen ja alas, jolloin perään muodostuu aurinkotaso, minkä lisäksi käyttöön jäävät sohvan etupääty ja puolikas pöytä.  Vaihtoehtoja erilaisiin oleskelutapoihin riittää. Pentteri on styyrpuurin puolella ja oleskelukeskuksen välittömässä yhteydessä.

Kylmäsäilytystila ei lopu ihan heti kesken, sillä vakiona tulevan 85-litraisen jääkaapin lisäksi mukaan voi ruksia kaksi lisäjääkaappia tai jääkaapin ja pakastimen. Normaaleista säilytystiloista kookkain on 2 500 litran takakontti, mutta pentteristä, sohvan uumenista ja kansilta löytyy monia muitakin säilytystiloja. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi kookkaan katumaasturin tavaratilan koko on takapenkin selkänojat pystyssä tyypillisesti noin 600–800 litraa ja selkänojat kaadettuna 1 500–2 000 litraa.

Pentterin etupuolella on ohjaamo ja sitä vastapäätä toisella laidalla mukavan matkustus- ja oleskeluloungen muodostava pienempi kulmasohva. Kookas ja pitkälle sivuille kaartuva tuulilasi suojaa hyvin sekä ohjaamoa että matkustamoa. Targakaari ja kuomu kuuluvat vakiovarustukseen, mutta moni valinnee silti T-topin (10 640 €) ja siihen sähkötoimisen kangaskattoluukun (11 050 €). 

Koeajoyksilön perämoottorien takakautta ympärikulun mahdollistava hydraulinen uimataso on hulppea sekä kooltaan että 60 000 euron hinnaltaan. Sen voi laskea veden pinnan alle tai nostaa moottorien yläpuolelle, jolloin se toimii lankonkina. Molemmissa tapauksissa uimatason operointi tuo automaattisesti esiin kiinteille perätasoille johtavat portaat.

Kansilla liikkuminen on vaivatonta. Weekender 11:ssa on Nimbuksen Nova S -mallien hengessä epäsymmetriset sivukannet, joista leveämpi pääkulkuväylä on styyrpuurin puolella. Tosin paapuurin puolen sivukansikaan ei ole täysin tekemätön paikka. Keulassa odottaa palkintona nostettavilla selkänojilla varustettu aurinkotaso, säilytystiloja ja pohjoismaiseen tapaan keulasta maihin kulkemisen mahdollistava kulkuväylä.

Ohjaamonäkymä on selkeä, eikä tummapintainen kojelauta heijastele tuulilasiin. Ergonomia on muutoin kohdillaan, mutta kaasukahvat saisivat olla inauksen lähempänä. Paapuurin lounge on mukava matkustus- ja oleskelupaikka.

Takaselkänoja taittuu laajentaen perän aurinkotasoa.

Peräkannen kulkuyhteydet ovat toimivat, ja aurinkotason kiinteän osan kannen alla olevalla suurella tavaratilalla sekä laitalokeroilla mahtuu asioimaan hyvin.

Keulassa on tilava ankkuriboksin lisänä bonuksena kookas tavaratila.

Sohvan päädyssä on käyttökelpoista säilytystilaa.

Styyrpuurin sivukansi on paapuurin vastaavaa leveämpi. Silti korotetulla keulakannella liikkuminen tuntuu hiukan huteralta, koska kaiteet ovat matalat. Keulan aurinkopatjoissa on ylösnostettavat selkänojat.

Koneiden yläpuolelle nostettuna uimataso toimii myös lankonkina.

Katon ja tuulilasin väli suljetaan kuomulla, täyskorkeita laseja ei Weekenderiin saa. Umpimalli C11 tarjoaa suljetumman vaihtoehdon.

Hydraulinen, perämoottorit takaa kiertävä uimataso on varustettu integroiduilla portailla.

Pentterilipastossa on riittämiin kaappi- ja laskutilaa. Jääkaappi on sijoitettu pentteriä vastapäätä etusohvan jalustaan. Vakiomallissa on targakaari ja kuomu, katto luukkuinen ruksitaan mukaan optiolistalta.

Kulmasohvan koko on mallia riittävä. Kaksilehtinen pöytä on tukeva, tyylikäs ja huokuu laatua.

Nimbus W11 – Keskitetyt sisätilat

Nykyaika näkyy ja tuntuu sisätiloissa. Ne ovat kooltaan takavuosien 40-jalkaisiin sportcruisereihin verrattuna vaatimattomat, ja tarkoitettu lähinnä vain satunnaiseen yöpymiseen ja toiletissa asiointiin. Sanotaan se suoraan: 12,4 metrinen W11 ei tunnu sisätiloiltaan juurikaan sen suuremmalta kuin alle kymmenmetrinen 32 DC Ballista 30 vuoden takaa.

Tämä ei toki tarkoita, etteikö W11:ssa olisi mukava viettää viikonloppuja – tai vaikka viikkoa niiden välissä. Sisätilaa on siihen riittävästi, vaikkei ulkomittojen veroisesti.  Tämän tyyppisissä "päivä- ja viikonloppujahdeissa" sisätilojen volyymi ei vain ole enää suunnittelukriteereissä päällimmäisenä. Toisaalta Nimbus W11 on sisätiloiltaan kuitenkin paljon mukavampi ja toimivampi kuin vaikkapa Axopar 37 ST tai Saxdor 400 GTO.

Nimbuksessa sisätilat on paketoitu perinteiseen tapaan yhteen keulapäätyyn jäävään kokonaisuuteen. Pääkajuutta jakautuu eteistilaan ja keulan makuusoppiin, jossa on perinteisen kolmiovuoteen lisäksi pukeutumispenkki ja kaappitilaa. Välilaipiota ei ole, vaan makuutila suljetaan verholla.  Keulavuoteen yllä on mukavasti ilmatilaa ja kookkaat runkoikkunat avartavat kokonaisuutta.

Eteisessä on vaatekaapin ja lipaston lisäksi ovet toilettiin ja keskikajuuttaan. Toiletti on käyttökelpoisen tilava ja jaettu väliseinällä ja suihkuovella kuiva- ja märkätilaan. Wc-istuin on märkätilan puolella ja varustettu erillisellä istumakannella, joten se toimii samalla suihkupenkkinä.

Keskikajuutassa on oma pukeutumispenkillä varustettu eteistila, muttei vaatekaappia. Penkki tulee tarpeeseen, sillä sekä seisomakorkeus että hartiatila ovat rajalliset.  Ohjaamon alle työntyvä parivuode on pinta-alaltaan riittoisa mutta valtaosin ainakin aikuisten makuumukavuutta rajoittavan matala.

Ulko-oleskelutilojen tavoin myös sisätilojen viimeistely on Nimbukselle tyypilliseen tapaan tyylikästä ja siistiä. Samaan aikaan selvä hajurako asuttavampien Coupe- ja Flybridge-malleihin on kuitenkin olemassa.

Oven ja laipion takana olevan keskikajuutan vuoteessa riittää pituutta ja leveyttä, mutta katto on vuoteen yllä matalalla.

Toiletissa on märkä- ja kuivapuoli erikseen.

Keulakajuutta on malliltaan pitkä ja kapea. Keulapiikki suljetaan verholla.

Kolmiomallisen keulavuoteen jatkeena on täyskorkea vaatekaappi ja pukeutumispenkki.

Nimbus W11 – Vain perämoottoreilla 

Nykymuodin mukaisesti myös Nimbus on siirtynyt isoissakin päivä- ja retkiveneissään sisäperämoottoreista perämoottoreihin.  Moottoripartnerina on Mercury, mikä on onnistunut valinta. Amerikkalaisvalmistaja kun on onnistunut tekemään uuden sukupolven V6-, V8-, V10- ja V12-koneillaan konkreettisen pesäeron japanilaisvaihtoehtoihin.

W11:seen voi valita parin joko 300-hevosvoimaisia V8:ja tai 400-hevosvoimaiset V10:t. Jälkimmäisen mukana tulee aina joystick-hallintalaite, V8:t saa myös ilman. Keulapotkuri on aina vakiovaruste, joystickin mukana tulevat myös muun muassa autopilotti ja taivasankkuritoiminnot.

Koeajoveneen 400-hevosvoimaisilla V10:llä menohaluja riittää. 5,7-litraiset koneet käynnistyvät sopivan vihaisesti tiuskaisten, mutta käynti tasaantuu sekunnissa hämmästyttävän hiljaiseksi ja hienostuneeksi, eikä se ajossa muuksi muutu. Mercuryn V10:t ovat käyntiominaisuuksiltaan perämoottoreista parhaimmat juuri nyt.

Vääntöä riittää, joten kiihtyvyys on sähäkkää ja kaasuun reagointi on terävää kautta koko nopeusalueen. Huippunopeus hivelee 50 solmun rajapyykkiä. Liukukynnys on silti laaja, vaikka kulkuasennossa sitä ei varsinaisesti huomaa. 11–21 solmun alueella peräaallonmuodostus on kuitenkin massiivista ja bensaa palaa 4–5 litraa meripeninkulmalla. 

Kun vauhti kasvaa, alkaa porraspohja toimia. Taloudellisin matkanopeusalue osuukin melko korkealle, 28 ja 33 solmun alueelle. Bensaa palaa silloin 3,5 litraa meripeninkulmalla, joten ihan ilmaiseksi maisema ei vieläkään vaihdu, vaikka koko- ja teholuokka huomioiden lukema ihan kohtuullinen onkin.  Alle kolmen litran lukemiin pääsee vain puhtailla, alle kahdeksan solmun uppoumanopeuksilla. Käytännössä 850 litran tankkia saa täydentää vähintään parin sadan meripeninkulman ajon välein.

Ajaessa kuluhuolet unohtuvat kyllä nopeasti, sillä W11:n ajo-ominaisuudet ovat sanalla sanottuna upeat. Massaa on sen verran, että terävä runkomuoto halkoo aaltoja todella mukavasti, muttei kuitenkaan niin paljon, että se verottaisi ajamisen tarkkuutta ja herkkyyttä eli sitä kuuluisaa ajonautintoa.

Käytännössä koeajoiltana Cannesin lahdella velloneesta vajaan metrin aallokosta ei ollut matkustusmukavuuden tai ajonautinnon verottajaksi, pikemminkin päinvastoin. Aktiivisesti ajamiseen suhtautuvalle kuskille Nimbuksen kaitseminen on ilo, mutta toisaalta vene antaa mahdollisuuden myös mukavan vähäeleiseen kruisailuun, vaikka olosuhteet kovenisivatkin.

Vakiovarusteisiin ajoavustimiin kuuluvat Mercuryn ActiveTrim-moottoritrimmiautomatiikka sekä Zipwaken automaattitrimmit, jotka testiveneessä oli päivitetty vakiopakettiin kuuluvasta S-sarjasta nopeammin reagoivaan E-sarjaan. Lopputuloksesta ei ole pahaa sanottavaa: molemmat avustimet toimivat osaavasti kalibroituina tarkoituksenmukaisesti. Pienenä huomiona mainittakoon, että Zipwaken automatiikka kytkettynä W11:n ääritilannekäytös on väistö- ja kaarroskokeissa astetta rauhallisempaa kuin ilman.

W11 jatkaa onnistuneesti Nimbuksen sporttisten retki- ja matkaveneiden sukupuuta. Siinä yhdistyy maineikkaan 32 DC Ballistan ja viimeisimmän 35 Novan henkeä nykyaikaan siirrettynä. Ajettavuudesta löytyy sekä inspiroivaa sporttisuutta että rentoa mukavuutta.

Nimbus W11 – Laatuvaikutelma ja brändi maksavat 

Nimbus valmistuttaa WTC-mallit Puolassa Model-Artilla. Skandinaavisista merkeistä niin tekevät myös norjalainen Askeladden sekä ruotsalaistunut Windy. Minkään merkin kohdalla työn jäljessä ja viimeistelyssä ei ole moitittavaa. Myös suomalaistulokkaat Axopar ja Saxdor valmistetaan Puolassa, jälkimmäinen on tosin laajentamassa tuotantoa myös Suomeen.

Nimbus nauttii vankasti premium-statuksesta, ja se on aina näkynyt myös hinnoissa. Ne maksavat keskimääräistä enemmän mutta pitävät myös keskimääräistä peremmin arvonsa. Tämä pätee myös W11:een.

Silti siitä pyydettävä hinta on melkoinen. Vaikka vakiovarustelu ei ole aivan köyhä, harppaa 425 000 euron lähtötaso Pohjoismaisittainkin varusteltuna puoleen miljoonaan, varsinkin jos päätyy V10-moottoreihin.  Hampaisiin saakka Välimerellisesti varustellun koeajoveneen hintalappu nousee yli 700 000 euroon. Silloin mukana ovat hydraulisen uimatason lisäksi muun muassa gyro-vakain, ilmastointi ja generaattori. Näiden neljän varusteen yhteisarvo on huimat 150 000 euroa.

Hinnaltaan W11 asemoituu siis selvästi esimerkiksi aiemmin mainittuja Axoparia (37 ST) ja Saxdoria (400 GTO) ylemmäs. Toisaalta se on myös niitä ainakin jossain määrin tilavampi ja asuttavampi. Tilojen osalta rinnastusta voi tehdä luontevammin esimerkiksi Jeanneau DB/37:aan, jonka hinnat alkavat Mercuryn V10-parilla ja joystickilla varustettuna reilusta 550 000 eurosta. Samasta volyymirikkaiden päiväjahtien koko- ja hintaluokassa Suomessa on edustettuna myös kolmella Mercuryn 300-hevosvoimaisella V8:lla varustettava Galeon 375 GTO.

Isot, hintavat ja kahdella tai kolmella perämoottorilla varustetut päiväjahdit eivät ole Skandinaviassa, saati Suomessa, mitään peruskauraa. Etelä-Euroopassa ja Yhdysvalloissa ne ovat kuitenkin tehokkaasti syöneet etenkin perinteisten sportcruiser-tyyppisten matkaveneiden markkinaa. 

Hinnastaan ja perämoottoreistaan huolimatta Nimbus Weekender 11 tuntuu aika rationaaliselta puolimatkan mallilta. Se asemoituu luontevasti jonnekin modernien päiväjahtien ja perinteisten sportcruiserien välimaastoon, ja se on helppo mieltää selkeän käytännölliseksi ja myös Pohjoismaiseen veneily-ympäristöön sopivaksi vaihtoehdoksi.

11-sarjaan kuuluu Weekenderin ohella myös Tender- ja Commuter-versiot. Molemmissa on tismalleen samat makuu- ja wc-tilat kuin Weekenderissä, mutta T11 on kansi- ja ulkotiloiltaan avarampi, ympärikuljettava T-top-versio ja C11 huomattavasti katetumpi, kaikilta sivuilta suljetulla ja ympärikuljettavalla ohjaushytillä varustettu salonkiversio.  

C11-mallin saa perämoottorien sijaan myös Volvo Pentan dieselsisäperämoottoreilla varustettuna, mutta toistaiseksi ainoa Suomeen myyty C11 on kahdella 400-hevosvoimaisella Mercurylla varustettu perämoottorimalli. Axoparin 37:ja on ehditty myydä Suomeen jo kymmenittäin, joten kyllä isojen perämoottoriveneiden kanta on täälläkin kasvussa.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Jan Sjölund ja Nimbus
• Video: Nimbus