Moottorivenealalla pelin henki on selvä: uudistu tai häviä. Mallistoja on päivitettävä säännöllisen usein, jotta kuluttajien mielenkiinto pysyy yllä. Yamarin, joka puskee ulos uusia malleja markkinajohtajan rutiinilla, on tästä erinomainen esimerkki.
Yamarinin mallistossa uudet 59:t korvaavat tuotannosta poistuneet, suositut 56:t. Vaikka 30 senttimetrin ero ei olekaan järin suuri, asettuvat 59:t pykälää aiempaa suurempaan kokoluokkaan.
Siinä missä BR:n suunnittelu noudattaa perinteisempää linjaa, on SC muotoilultaan suomalaisesta näkökulmasta rohkeampi. Sivukonsoli ei tietysti ole ajatuksena uusi, onhan Yamarin monen muun valmistajan tavoin aiemminkin tarjonnut kahden istuttavia sivupulpetteja: myös poistuneessa 56-sarjassa oli SC-versio, mutta tämä eroaa uudesta 59 SC:stä monilta osin.
59 SC:n muotoilun uudet tuulet ovat suora vastaus Norjan markkinoiden kysyntään. Sivukonsoliveneistä puhuttaessa öljyn ja turskan maassa on jo pitkään arvostettu erityisesti melko eteen sijoitettua kahden henkilön ohjauskonsolia sekä suoraa ja urheilullisesti kallistettua tuulilasia. Myös keulapenkkien sijoittelulla styyrpuurin puolelle, mikä vapauttaa paapuurin puolen esteettömälle kululle, pyritään herättämään norjalaisten kiinnostus.
Koska rungot ovat identtiset, on törmäyslistan alapuolelta turha etsiä eroja. Sen sijaan veneiden ohjaamoista löytyy isojakin kontrasteja. Eroista huolimatta molempien veneiden suunnittelufilosofia noudattaa tunnistettavaa Yamarin-henkeä, ja pääpiirteiltään 59 BR ja SC ovatkin varsin läheistä sukua toisilleen.
Yamarin 59 SC & BR – Peilikuvaeroja ja identtisyyttä
Veneiden keulat ovat toistensa peilikuvia. SC:ssä L:n muotoinen istuin taittuu keulasta styyrpuurin puolelle, kun taas BR:ssä se taittuu paapuurin puolelle. Kokonsa puolesta tuhdot soveltuvat erinomaisesti myös matkustamiseen, ainakin tyynellä kelillä.
Tuhtojen uumenissa on kaksi erillistä, kuivaa ja melko syvää säilytystilaa. Molempien veneiden keulapiikin astinpinnan alla on lisäksi kätevä, sivusta avoin “käsivarasto” keulaköysille. Astinpinta toimii samalla säilytystilan luukkuna, joten köysiin pääsee käsiksi myös yläpuolelta.
Peräkannen osalta sisarukset ovat täysin identtiset. Molemmin puolin moottoria on avarat uimatasot. Koneen edessä kulkee kapeahko kulkuväylä, joka yhdistää uimatasot toisiinsa. Kulkuväylän alle on piilotettu kuomutalli.
Hyvinkin anteliaasti mitoitettujen uimatasojen alla on säilytysboksit. Styyrpuurin puoleisesta laatikosta löytyy polttoaineen täyttöhela ja polttoaineensuodatin. Paapurin puolella on tilaa ankkurille ja ankkuriköydelle.
Lokeroista löytyy sekä pieni että hieman suurempi suunnittelukukkanen: pienempi huomio liittyy siihen, ettei laatikoita voi lukita edes irrallisella riippulukolla. Suurempi huomio puolestaan liittyy siihen, ettei lokeroiden pohjilla ole vedenpoistoreikiä. Lisäksi paapuurin puoleinen boksi olisi hyötynyt jonkinlaisesta pehmusteesta kolisevaa ankkuria ajatellen.
Myös kasettimalliset uimaportaat jättävät toivomisen varaa. Ensinnäkin niiden kanssa operointi on turhan hankalaa siksi, että ne on asennettu vaikeaan paikkaan perän törmäyslistan alle. Toisekseen ne pysyvät kiinni vain ohuella tarranauhalla. Nauha on irtonainen ja siksi helposti hävitettävissä.
Yamarin 59 SC & BR – Sohvasta aurinkopediksi
Avotilaan laskeudutaan perästä styyrpuurin puolella olevaa helppokulkuista väylää pitkin. Veneiden yhtäläisyydet jatkuvat istuinkaukalon takaosassa, jossa perän kulmasohva on molemmissa veneissä samanlainen.
Kulmasohvan alta paljastuu kaksi omilla luukuilla varustettua hieman suurempaa säilytystilaa, joita ei ole erotettu toisistaan väliseinällä. Poikittain olevassa tilassa on Dometicin kylmäboksille mitoitettu kaukalo, ja sille tarkoitettu 12 voltin pistorasia.
Jos paapuurin laidan lokerossa on paljon tavaraa, on tärkeää olla varovainen luukun kanssa, jotta vältetään vahingoittamasta sen sisäkattoon kiinnitettyä valotolppaa. Aukkojen reunuksissa on asianmukaiset urat, jotka estävät luukuille kertyneen veden valumisen säilytystiloihin.
Ajokuomu taittuu nätisti omaan kannelliseen talliinsa perän sohvan takana. Paapuurin laidalla kuomun kaari piiloutuu ovelasti laidan selkänojan taakse, mutta styyrpuurin puolella rosteriputket ovat ehkä hieman alttiit kolhuille ja harha-askelille. Venetyyppinä bowrider on sivupulpettivenettä paljon soveliaampi ajokuomulle.
Kulmasohvan takaselkänoja on käännettävää mallia, ja kun sen laskee 90 astetta taaksepäin, sohva muuntuu varsin mukavaksi aurinkopediksi.
Ratkaisulle on tosin annettava pieni miinus: selkänojan pystyasentoon varmistavien sokkien kanssa näpertäminen on ainakin tottumattomalle melkoisen turhauttavaa.
Molempien mallien kipparin ja apuskuskin paikkoja lukuun ottamatta veneiden istuinten ja selkänojien harmaat pehmusteet ovat tyylikkään ohuet. On kuitenkin vaikea arvioida, kuinka tämä vaikuttaa matkustusmukavuuteen pidemmillä siirtymillä.
Yamarin 59 SC & BR – Selkeyttä tiloissa
Molempien mallien tilaratkaisut ovat selkeät. Huomio kiinnittyy esimerkillisen isoihin ja tasaisiin turkkipintoihin sekä tukeviin askelmiin.
Turkki ja askelmat on verhoiltu Sofdeck-kansipinnoitteella.
Sekä BR:ssä että SC:ssä on strategisesti sijoitettuja käsikaiteita, ja lisävarusteena tarjolla oleva vesihiihtokaari toimii samalla myös erinomaisena tukena perässä ja uimatasoilla liikkuessa.
Niin ikään lisävarusteena tarjolla oleva pieni sohvapöytä kiinnitetään kulmasohvan istuinosassa sijaitsevaan kiskoon. Ratkaisu mahdollistaa enemmän tilaa ihmisten jaloille pöydän alla. Pöytä pyörii oman akselinsa ympärillä, mikä edesauttaa kulkuväylän avoimena pitämistä.
Veneiden suurimmat eroavaisuudet löytyvät uimatason sekä perän avotilan ja keulan välimaastosta, eli ohjaamosta.
Yamarin 59 SC & BR – Avoimempi SC
59 SC:n “norjalaiset” piirteet näkyvät erityisesti siinä, että veneessä on kahden pulpetin sijasta vain yksi ohjauspulpetti, ja sen takana yhteinen sohva kipparille ja apukuskille. Kahdelle isompi kokoiselle kaverille sohvan mitoitus taitaa olla hieman ahdas.
Ohjauspulpetin tuulilasi on melko voimakkaasti kallistettu, joka tuo urheilullista fiilistä veneen yleisilmeeseen. Tuulilasin styyrpuurin puolella on toinen, pienempi lasi, joka suojaa sivutuulilta ja pärskeiltä. Koko komeutta kiertää tukeva käsikaide.
Vaivatonta liikkumista keulaan edesauttaa, että pulpetin ja paapuurin puolen varalaidan väli on todella leveä, ainakin jos vertaa sisarmalli 59 BR:n kapeampaan keskikulkuväylään. Paapuurin laidan esteettömyys saattaakin olla 59 SC:n merkittävin ominaisuus.
Sivukiinnityksessä kyytiin on helppo nostaa pidempääkin kuormaa, ja laidan avoimuus mahdollistaa turvallisen kalastuksen ja vesiurheilun. Kulkeminen veneessä on muutenkin hyvällä tasolla, joskin perään pujahtaminen ei välttämättä ole aivan yhtä sujuvaa kuin keulaan.
Perän kulmasohvan tavoin myös SC:n ohjaamon sohvan selkänoja on käännettävää mallia. Ohjaamossa selkänoja kääntyy eteenpäin, jolloin perään muodostuu varsin mukava seurustelutila neljälle-viidelle hengelle.
Kuskin ja apparin sohvan istuinosien etureunat voidaan erikseen nostaa ns. offshore-asentoon. Sohva lepää kahden erillisen lasikuidusta muotoillun elementin varassa. Tämä elegantti ja ilmavuutta lisäävä yksityiskohta on varmasti hyödyksi myös tavaroita kuormatessa. Se myös helpottaa turkin pesemistä ja siistinä pitämistä.
Käytännöllistä säilytystilaa pikkutavaroille on siellä tällä, pienemmille tavaroille on lokero näytön edessä sekä laitaan upotettuna ohjaajan paikan säären korkeudella. SC:ssä kännykät ja muut sähköhärvelit saa ladattua apukuskin edessä sijaitsevassa lukittavassa hanskalokerossa. Kuskin ja apparin sohvan selkänojan takapuolella on lisäksi lehtitaskut. Pulpetin uumenissa on isompi säilytystila pelastusliiveille ja muille tavaroille.
Kuljettajan paikan painopiste on moniin muihin vastaaviin veneisiin verrattuna melko matalalla, mikä osaltaan lisää veneen vakautta ja urheilullista tuntua. Matala istuma-asento ei kuitenkaan tarkoita huonompaa näkyvyyttä.
Seisaaltaankin ajaminen onnistuu hyvin, joskin sohvan istuinosan etureuna ylös nostettuna saattaa hieman painaa takareisiin. Ohjaamossa ergonomia on muuten hyvällä mallilla: istuimeen kotiutuu nopeasti ja tärkeimmät hallintalaitteet ovat käden ulottuvilla.
Yamarin 59 SC & BR – Perinteisempi BR
59 BR:n ohjaamo edustaa suomalaisesta näkökulmasta perinteisempää muotoilua. Kipparilla ja apukuskilla on erilliset kuppipenkit ja niiden edessä omat pulpetit tuulilasin takana. Iso ja korkea tuulilasi jatkuu melko pitkälle perään, tarjoten suojaa viimalta myös kulmasohvalla istuville matkustajille.
Ohjaamossa kaikki on niin kuin pitääkin: Niin ratti kuin kaukohallintalaitekin ovat hyvällä etäisyydellä ja korkeudella. Istuimien säätömahdollisuuden ansiosta eri kokoiset kipparit löytänevät mukavan ajoasennon. Apukuskin puolen pulpetin hanskalokerossa on latausmahdollisuus. Molempien pulpettien sisällä on lisäksi isommat säilytystilat. Kuskin paikalta on hyvä näkyvyys kaikkiin suuntiin.
BR:n penkit voi pyöräyttää taaksepäin, jolloin perän avotilasta tulee pöydällä varustettuna varsin mukava sosiaalinen tila, vaikkapa eväsretkiä ajatellen. Penkkien istuinten etuosat voidaan kipata ylös offshore-asentoon. Kallistetut tuet jalkojen alla tulevat tarpeeseen jyrkissä käännöksissä.
Vaikka kulkuväylä pulpettien välissä keulassa on kapeahko, mahtuu BR:ssäkin liikkumaan keulaan melko sutjakasti. Aukon ovimekanismi, jossa tuulilasin luukku aukeaa ulos- ja tummaksi sävytetty ovi sisäänpäin, toimii hyvin.
Yamarin 59 SC & BR – Hiljaista ja ennakoitavaa
Numeroisen valossa 59 SC:n ja 59 BR:n ainoa ero on painossa, jota SC:lle on kertynyt 70 kiloa enemmän. Painoero ei vaikuta merkittävästi sen paremmin suorituskykyyn, ajo-ominaisuuksiin kuin kulutukseenkaan, vaikka tarkka kuski sen ajotuntumassa huomaakin.
Molemmissa testiveneissä oli tehosuositusalueen ylärekisteriin sijoittuva 115-hevosvoimainen Yamaha. Ajettavuudeltaan molemmat veneet ovat mainioita, ja 115-hevosvoimaiset Yamahat sopivat niihin kuin nenä päähän. Ajo-ominaisuuksiltaan veneet sietäisivät enemmänkin tehoja, pienemmällä koneella taas osa ajonautinnosta jäisi oletettavasti uupumaan.
Uppoumanopeuksilla 598:t pysyvät toivotussa kurssissa, eivätkä pahemmin kiemurtele. Kun kaasukahvan painaa pohjaan sekä SC että BR ampaisevat kevyesti liukukynnyksen yli, ja kiihdyttävät pehmeästi kohti 35 solmua.
Yhden hengen kuormalla ja moottori ylöstrimmattuna digitaalit pysähtyvät maksimikierroksilla ajettaessa 37 solmun tietämille.
Sekä runko- että moottoriäänet yltyvät luonnollisesti huippunopeutta kohti, mutta eipä niitä kaasu pohjassakaan voi liian häiritseviksi moittia. Ohjaamoon kantautuva Yamahan hienostunut murina kuulostaa itse asiassa varsin miellyttävältä.
SC:n ohjaamoon kantautuu kenties hieman enemmän viimasta ja aallokosta muodostuvia ääniä kuin BR:ssä, mutta ei melua siltikään ole liikaa. Yamarin on tehnyt erinomaisen työn etenkin runkomelun kohdalla, sillä pohjasta kulkeutuvaa ylimääräistä kohinaa ja pauketta on sangen vähän. Huonosti kiinni olevista elementeistä ja varusteista lähtevää häiritsevää nitinää tai resonointia ei ilmene millään kierrosluvuilla.
Veneiden armeliaat luonteet korostuvat pienessä sivuaallokossa. Ajoittaiset asiaan kuuluvat palteisiin osuvat tömähdykset ovat vaimeita ja pehmeitä. Kumpikaan malli ei liiemmin nojaa tuleen. Ja mikä parasta: kumpikaan SC eikä BR ylidramatisoi pieniä ajovirheitä, vaan molemmat veneet korjaavat kuin itsestään takaisin oikealle kurssille.
Anteeksiantavuus näkyy myös tiukemmassa mutkittelussa, jossa veneet tottelevat herkästi hydraulista ohjausta. Pito pysyy hyvänä moottori melko ylös trimmattunakin. Jyrkät väistöliikkeet kulkevat kuin kiskoilla, eikä vauhti sakkaa.
Kulutus on miellyttävän alhaisella tasolla. Taloudellisin liukunopeusalue asettuu 20 solmun molemmille puolille, jolloin bensaa kuluu 0,7 öitraa meripeninkulmalla. 25–30 solmun alueella menee vain desilitra enemmän, eikä huippunopeudellakaan kulutus nouse kuin 1,1 litraa meripeninkulmalla.
Yamarin 59 SC & BR – Paketit kuntoon
Ajotuntumaltaan massiivisempi 59 BR on kaksikosta tasapainoisempi, eikä oikein edes kaipaa lisävarusteena myytäviä trimmitasoja, mutta 59 SC:ssä ne voivat olla hyvä lisä, erityisesti jos tietää kuskaavansa säännöllisesti suurempaa matkustajamäärää. Jos matkassa on maksimimäärä, eli kuusi henkilöä, SC:ssä istuu heistä neljä styyrpuurin laidalla.
Ilman tilpehöörejä SC:n saa omakseen Yamahan F115 LB:llä varustettuna 42 500 euron valtakunnallisella kampanjahinnalla. BR:stä saa pulittaa tasan tonnin enemmän.
Lyhyeltä mutta ytimekkäältä lisävarustelistalta kannattaa ainakin valita kipparin puolen tuulilasinpyyhin sekä ajokuomu, sillä ilman niitä voi olla hankala selviytyä joskus niin oikukkaassa Suomen suvessa. Molemmat sisältyvät Comfort-pakettiin (1 500 €). Sivuhuomautuksena todettakoon, että SC:n kuomun pystyttäminen edellyttää hieman enemmän askartelua kuin BR:n.
Jos haluaa lisää herkkuja, voi ruksata Premium-paketin, johon kuuluvat SC:ssä (2 250 €) peräkuomun ja tuulilasinpyyhkimen lisäksi pulpetin suojahuppu, pöytä, stereo ja vesihiihtokaari. BR:n Premium-pakettiin (2 500 €) kuuluu Comfort-varusteiden lisäksi myös apukuskin paikan tuulilasinpyyhin, stereot, pöytä ja vesihiihtokaari. Toki esimerkiksi vesihiihtokaaren (485 €) ja pöydän (605 €) voi ostaa erikseenkin. Manuaaliset trimmitasot kustantavat 1 250 euroa.
Molemmat 59:t ovat vakiona varustetut kymmentuumaisilla Yamarin Q -älynäytöillä, joissa on vakiona Navionicsin elektroniset navigointikartat. Radio on integroitu järjestelmään. Valinnaisena lisävarusteena Q:ta voi täydentää kaikuluotaimella tai kalakaiulla, kaukosäätimellä ja mobiililaitteiden suoratoistolla.
