Tutkan käyttöTulkitse tutkaa
Tutka on näppärä navigointiväline, mutta sen sujuva käyttö vaatii oikeat säädöt ja perustietämystä laitteen toiminnasta.
Käymme tässä läpi tärkeimmät tutkan käyttämiseen liittyvät oleelliset perustiedot ja -taidot.
Keulalinjan kohdistus
Keulalinja pitää kohdistaa siten, että se osoittaa tutkan ruudulla suoraan ylös. Kun tutkan antenni asennetaan, suuntaus voi heittää helposti muutaman asteen tai enemmänkin.
Jos kohdistus on pielessä, tutkan kuva ei täsmää ympäristön kanssa.
Kohdistus on helpointa tehdä siten, että tutkakuva näytetään omana kerroksena elektronisen kartan päällä. Etsi selkeä ja kova rantaviiva tai kiinteä kohde ja varmista, että tutkamaali täsmää kartan kanssa. Tarkista tämä muutamassa eri kohteessa.
Kuvan suuntaus
Seuraavaksi kannattaa tarkistaa, että tutkakuva piirtyy ruudulle sopivassa asennossa. Yleisiä suuntauksia ovat kulkusuunta, pohjoinen tai kurssi ylös.
Kulkusuunta tarkoittaa veneen keulalinjaa. Pohjoinen ylös lukitsee kuvan pohjoinen ylöspäin. Kurssi tarkoittaa veneen kulkemaa kurssia maan suhteen. Tämä on varsin lähellä keulalinjaa.
Kun tutkakerroksen asettaa kartan päälle, suuntaus asettuu automaattisesti samaksi kuin kartan.
Kantama (range)
Jotta tutkan näkymästä olisi mitään hyötyä, sen kantama tulee valita oikein.
Saaristossa ja ahtailla väylillä tutkanäkymä avautuu parhaiten riittävän lyhyillä kantamilla. Avomerellä missä kohteetkin ovat kaukana, pitemmät kantamat toimivat parhaiten.
Nyrkkisääntönä voi käyttää 1,5 mpk kantamaa saaristossa tai rannan tuntumassa, 3 mpk avomerellä vilkkaiden laivaväylien lähellä ja 6 mpk avomerellä, mutta käytännössä kantamaa pitäisi vaihdella säännöllisesti lähelle ja kauas.
Tutkaa pitää siis säätää jatkuvasti, jotta saat siitä eniten irti. Joissakin tutkissa ruudun voi jakaa kahteen ikkunaan. Toiseen voi valita pitkän kantaman ja toiseen lyhyen.
Vahvistus (gain)
Useissa tutkissa on automaattinen vahvistuksen säätö tai vahvistukselle on erilaisia moodeja. 95 % ajasta automatiikka toimii hyvin.
Vahvistussäätö toimii vähän kuin vhf:n kohinasalpa. Kun sen kääntää minimille, radiosta ei kuulu mitään. Kun sen kääntää täysille, keskustelun lisäksi voimistuu kohina, joka lopulta nousee hallitsevaksi elementiksi.
Tutkan vahvistuksen säädössä on löydettävä kultainen keskitie, jolloin ruudulle ei tule turhia maaleja, mutta silti kaikki todelliset kohteet ovat näkyvissä. Vahvistusta säätämällä voi onnistua näkemään pienetkin maalit, kuten kalapyydysten merkit.
Tutkakuvan vahvistuksen säädössä on löydettävä kultainen keskitie.
Välkkeiden vaimentimet
Jos merenkäynti on kova ja tutkan ruutu varsinkin tuulen puolella tulee täyteen pieniä heijastuksia, jotka ilmestyvät ja häviävät nopeasti, säädä aaltovälkkeen vaimennin avomerimoodiin tai lisää sen vaimennusta käsin sen verran, että välke häviää.
Rankat sadekuurot voivat kauempaa näkyä tutkan ruudulla massiivisena rantaa muistuttavana kohteena, mutta se voi myös estää tutkaa havaitsemasta sateessa olevan kohteen.
Sadevälkkeen vaimentimella ruudulta voi vähentää tutkasäteen heijastuksia sadepisaroista, ja jäljelle jäävät vain todelliset kohteet.
Etäisyysrenkaat (Variable range markers eli vrm)
Jos pidät etäisyysrenkaita jatkuvasti näkyvissä, pystyt nopeasti arvioimaan ruudulta eri kohteiden etäisyyksiä. Mutta jos haluat tietää jonkin kohteen täsmällisen etäisyyden, voit ottaa käyttöön säädettävän etäisyysrenkaan.
Marpa (Mini Automatic Radar Plotting Aid)
Marpaa käytetään siten, että kohdistin asetetaan halutun kohteen päälle ja pyydetään tutkaa seuraamaan sitä. Kun tutka on lukkiutunut siihen, se laskee kohteen suhteellisen liikkumisen perusteella sen nopeuden, kulkusuunnan ja lähimmän sivuutuspisteen (cpa, closest point of approach) sekä ajan tähän pisteeseen.
Tutkan voi asettaa hälyttämään, jos kohde muuttuu vaaralliseksi. Kohteelle voi myös asettaa kulkuvektorin, joka osoittaa sen sijainnin määrätyn ajan kuluttua.
Suuntimalinja (Electronic bearing line eli ebl)
Elektroninen suuntimalinja on hyödyllinen työkalu törmäyksen ehkäisemisessä. Suuntimaviivan voi sijoittaa liikkuvan kohteen päälle. Jos kohde lähestyy venettäsi ebl-linjaa pitkin, olette törmäyskurssilla.
Ebl:llä voidaan määrittää myös tarkka sijainti, kun sitä käytetään yhdessä vrm:n kanssa. Niiden avulla voi mitata etäisyyden ja suuntiman selkeästä kartalle merkitystä kohteesta, ja näiden tietojen avulla pystyt sijoittamaan veneesi tarkasti paperikartalle.
Vahtialueet ja hälytykset
Tutkalle voi määritellä vahtialueen, joka liipaisee hälytyksen, jos sen sisäpuolelle tulee kohde. Säädettävä alue voi olla sektorin tai ympyrän muotoinen.
Vahtialueet ovat erityisen hyödyllisiä, kun veneilet yksin. Tutka on melkein yhtä hyvä tähystäjä kuin toinen silmäpari, kun keskityt veneen ajamiseen.
Antennin hajasäteily
Jos olet joskus ajanut hyvin lähellä suurta laivaa, tutkan ruudulla kohde on saattanut kiertyä veneesi ympärille.
Sakeassa sumussa tämä voi tuntua epämiellyttävältä, sillä kuvasta ei pysty näkemään laivan sijaintia, ja matalasti jyrisevän äänen suuntaa on mahdoton aistia.
Kuvaa voi saada selkeämmäksi vähentämällä vahvistusta tai säätämällä aaltovälkkeen vaimennusta. Jos veneessä on ais, se kertoo oleelliset tiedot laivasta.
Kiertyvän tutkamaalin syynä on antennista kapean pääsignaalin lisäksi lähtevä hajasäteily.
Hajasäteily on yleensä niin heikkoa ja kohdistamatonta, ettei se näy kuvassa mitenkään, mutta hyvin lähellä oleva massiivinen kohde voi saada aikaan kuvan mukaisen heijastuksen.
Tämän kuvan hetkellä olimme parin kaapelinmitan päässä autolautasta.
Kuvan suuntaus
Seuraavaksi kannattaa tarkistaa, että tutkakuva piirtyy ruudulle sopivassa asennossa. Yleisiä suuntauksia ovat kulkusuunta, pohjoinen tai kurssi ylös.
Kulkusuunta tarkoittaa veneen keulalinjaa. Pohjoinen ylös lukitsee kuvan pohjoinen ylöspäin. Kurssi tarkoittaa veneen kulkemaa kurssia maan suhteen. Tämä on varsin lähellä keulalinjaa.
Kun tutkakerroksen asettaa kartan päälle, suuntaus asettuu automaattisesti samaksi kuin kartan.
