Kilpisaari kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Venäjän rajaa hipovien saarten ketjuun. Muut ovat Suuri-Pisi, Lanskeri, Ulko-Tammio ja Koivusaari. Kilpisaari on pyöreähkö ja sen halkaisija on vähän yli kilometri. Haapasaari siintää noin kolmen meripeninkulman päässä lännessä.
Venäjän raja on hieman edempänä etelän ja kaakon suunnassa. Saarella on sen verran kokoa, että luonnosta löytyy monipuolisuutta. Puusto on pääasiassa vanhoja mäntyjä – rannassa kippuraisia. Kalliollakin on korkeutta näköalatornin verran. Täältä voi kiikaroida vaikka Suursaaren tai Somerin suuntaan.
Rantautua voi itärannan korkeaan kallioon, jossa on muutamia kiinnitysrenkaita. Saaren retkeilypalvelut eli infotaulu, nuotiopaikka, ruokailupöytä ja huussi ovat rantautumispaikasta parisataa metriä pohjoiseen. Infopisteen läheisyydessä voi myös leiriytyä, sillä maasto on tasaista hiekkaa.
Kartasta katsoen näyttää, että länsirannan kallioniemille voisi myös yrittää rantautua, mutta se jäi läntisen tuulen takia kokeilematta.
Kilpisaari oli osa Pietari Suuren merilinnoitusketjua, joka perustettiin 1900-luvun alussa suojaamaan Pietaria, kun Venäjä oli menettänyt Itämeren laivastonsa Tsushiman meritaistelussa. Kilpisaareen rakennettiin nelitykkinen 152/45 C-patteri, iso laituri ja jopa neljäkymmentä rakennusta, kun kaikki huussitkin lasketaan.
Lastauslaituri sijaitsi betonipylväiden päällä saaren koillisrannan keskivaiheilla. Betoniset perustukset ovat yhä jäljellä. Laiturilta kulki tie eteläisen niemen tuntumaan, jossa olivat tykkipatterit. Linnoituksen jäänteitä on edelleen havaittavissa.
Saarikierros:
Idän rantautumiskalliolta infopisteelle voi harrastaa parkouria kiveltä toiselle hyppien. Siitä pohjoiseen on hiekkaranta, jossa urheilusuorituksen jälkeisen hien voi huuhdella. Sen jälkeen voi uskaliaasti lähteä etsimään entistä tieuraa laiturilta etelän kallioiden suuntaan. Uran kohdalla kasvaa nykyään metsää. Tien päätyttyä voi jatkaa eteläisen niemen hienoille kallioille. Lopuksi voi palata itärantaa myöten veneelle.
