Taivalkosken kanavan yläpäästä Valamon vieraslaituriin on matkaa noin viitisen meripeninkulmaa. Reitti on kaunis ja matkalla on myös yksi yöpymiseen soveltuva, laiturilla varustettu retkisatamakin.

Valamon vierasaituri tunnetaan oppaissa Papinniemen tai Juurikkasalmen satamana. Laituriin kiinnitytään poijuun tai kyljittäin. Varustukseen kuuluu bajamaja tasoinen käymälä, roskis, septityhjennys, vesipiste ja tulisija.

Vesipiste on laiturilla, mutta hanan päässä on vain metrin verran letkua, joten vesi tankataan kannuun veneen tankin sijaan. Tulisija on asiallinen ja mukavana pikkulisänä sekä rannassa että laiturilla on pöytä-penkkiyhdistelmiä.

Valamon luostarille on matkaa nelisensataa metriä. Me saavuimme paikalle illalla, ja painelimme uteliaina suoraan luostarille. Alue on siisti, mutta rakennukset Kerimäen ja Heinäveden puukirkkojen fyysisen mahtavuuden jälkeen ulkoa pieniä ja vaatimattoman näköisiä.

Luostarin kirkkosali onkin sitten hillittyä ulkopuolta koristeellisempi ja rekvisiittana on aarteiksi kuvattua esineistöä, jota on hinguttu Venäjällä jopa palautettavaksi. Turha toivo, Valamosta vakuutetaan.

Luostarin alueelta löytyy satunnaiselle vierailijoille lähinnä matkamuistomyymälä sekä ravintola Trapesa. Me astuimme ravintolan ovista sisään illalla juuri iltatee-kattauksen alkaessa.

Siitä muodostuikin koko reissumme kulinaristinen kohokohta. Venäläistyyliset kaali- ja lohipiirakat, suolakurkut tönköllä mutta juuri ja juuri juoksevalla hunajalla ja smetanalla sekä iso lasi maukasta teetä hunajan tai hillon kera. Päälle hedelmiä, kuivakakkuja, keksejä ja konvehteja. Kaikki vähän hämärässä, kynttilän valoon katetussa salissa. Melkein maagista.

Trapesaan palasimme seuraavana päivänä lounaalle, mutta silloin tunnelma olikin jo mennyt. Iltateen erityinen tunnelma oli muuttunut meluisaksi massaruokailuksi. Keskiverto ABC:n lounaskattaus on parempi.

Ruon päälle lapset laskettiin irti ravintolan takana olevalle leikkipihalle, josta palaute oli positiivista. Vanhemmille tarttui matkaan pullot Valamon omaa viiniä. Ainakin viini- ja karviaismarjoista tehty valkoviini todettiin erittäin maukkaaksi.