Valamon laiturista katsottuna Kuopioon on vielä matkaa, mutta Aquadorin kaltaisella liukuvalla veneellä se on ajettavissa helposti päivässä. Meillä oli aikaa vielä pari päivää, joten ajatuksena oli vielä jatkaa Juojärven maisemissa, vaikka se tarkoittaisikin edestakaista ajamista.

Suunnaksi otettiin Tuusniemi, jonne Valamon laiturista on matkaa noin 20 meripeninkulmaa. Satamaoppaan palvelusymbolit lupailevat Tuusniemeen vierassatamatason kompleksia, mutta Saimaan satamille tyypilliseen tapaan kokonaisuus on paljon repaleisempi.

Kunnan satamassa on kyltillä osoitettuja vieraspaikkoja kaikilla kiinnitystavoilla (aisa, poiju, kylki) ja kaiken kokoisille veneille. Sähkötolpat ja vesipiste (ilman letkua) on vain poijupaikoilla, ja samalta laiturilta löytyy myös septityhjennys.

Ilmoittautuminen tehdään matkailu- ja viihdekeskus Hojo Hojon vastaanotossa muutaman sadan metrin päässä. Sieltä saa avaimen sähkötolppaan sekä sataman lähellä olevan rantamakasiinin siisteihin ja nykyaikaisiin suihku- ja wc-tiloihin. Sen yhteydessä olisi myös grillikota, muta sen lukkoon avain ei sovi.

Hojo Hojon laiturissa on polttoainemyynti, ja campingalueen 70-lukulaiset fasiliteetit ovat myös kunnanrantaan majoittuneiden veneilijöiden käytössä. Kylälle ja lähimpään ruokakauppaan on matkaa noin kilometri.

Sinne meitä ei tällä kertaa vetänyt mikään, joten sen sijaan kuljeskelimme sinänsä ihan viihtyisässä rantapuistossa. Rantamakasiinin vieressä on muun muassa uimaranta, leikkipuisto ja rantalentiskenttä.

Tuusniemen tapahtumatarjonnasta merkittävin on heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettävät Kutujuhlat esiintyjineen ja ohjelmanumeroineen, joita on sekä lapsille että aikuisempaan makuun.

Tuusniemellä aamu aukesi aurinkoisena. Auringonpaistetta onkin kaivattu lähes koko loma. Vähän ironista toki on, että me olimme edellisenä iltana päättäneet päättää Saimaan reissun ja ajaa takaisin Kuopioon palauttamaan veneen.

Käytännössä se tarkoittaisi noin kolmen tunnin ajoa ja reilun tunnin kanavasulkeisia, joten aikaa jäisi vielä ruokatauolle ja uintipysähdykselle. Käytännössä päivään mahtui vielä kolmaskin pysähdys, sillä Palokin kohdalla huomio kiinnittyi rantaan ajettuun höyrylaivanraatoon.

Sen vieressä on vieras- ja laivalaiturit, joten ei kun parkkiin. Nopea googletus paljasti, että kävelymatkan päästä löytyy seppäsuvun Ronttopuisto, persoonallinen kahvila Sauruksen, seppämuseon, ITE-ulkotaidenäyttelyn ja leikkipuiston yhdistelmä, jossa jo paikan omalaatuisuuden takia kannattaa poiketa. Meillä hurahti pari tuntia mukavasti.

Ruokatauko pidettiin Vehmersalmen Millibaarissa, jonka burgerit ovat rehdisti maistuvaa roskaruokaa, mutta kyllä lomaan aina yhden sellaisenkin suo. Laihtua ehtii myöhemminkin.

Uimatauko päivästä Ronttopuistoa ja Heinäveden reitin pohjoispään maisemia ihastellessa unohtui, joten Kuopioon saavuttaessa päätimme poiketa vielä Rauhalahdessa uimassa. Yöksi saavuimmekin sitten "perille" eli takaisin lähtöpaikkaan, Bella Centerin satamaan.

Aamulla edessä on tavaroiden siirto veneestä autoon ja veneen loppusiivous, joten varsinainen Saimaan kierroksen raportointi päättyy tältä erää tähän. Luvassa on kuitenkin vielä yksi kirjoitus, jossa palataan Saimaalle lomareissun loppupäätelmien ja fiilisten muodossa. Se syntyy kuitenkin kotisohvalta, kunhan kokemuksia on saatu pari päivää sulateltua...