Itämeren ravinnetilanne on pitkälti ennallaan, mikä ylläpitää sinileväkukintojen esiintymiselle otollisia olosuhteita. Talven aikana tapahtunut vesimassojen sekoittuminen on tuonut pintakerroksiin runsaasti fosforia, erityisesti Suomenlahdella. Selkämerellä fosforipitoisuudet ovat kasvaneet tasaisesti 2000-luvulta lähtien, mikä on tehnyt alueen kukintariskistä pitkäkestoisen.
Keväällä kasviplanktonin kukinta käytti lähes kaiken typen pintakerroksista, mutta fosforia jäi runsaasti jäljelle. Fosforipitoinen vesi ja sinilevien kyky sitoa typpeä ilmakehästä antavat niille kilpailuedun muihin levälajeihin verrattuna.
Kukintojen riskiä seurataan laajasti
Ympäristökeskuksen mukaan sinilevälautat alkavat yleensä muodostua juhannuksen jälkeen, jos sää on lämmin, aurinkoinen ja vähätuulinen. Toisaalta pohjoisenpuoleiset tuulet voivat nostaa fosforipitoista syvävettä pintaan ja edesauttaa kukintojen syntyä.
Arvio kukintariskistä perustuu useiden tahojen aineistoihin, kuten SYKEn, SMHI:n ja ELY-keskusten seurantoihin, satelliittikuviin ja Alg@line-mittauksiin. Ennusteet tuotetaan yhdistämällä tilastollisia ja koneoppimiseen perustuvia malleja.
Sinilevätilanteesta tiedotetaan viikoittain juhannusviikosta alkaen, 19.6.–7.8.2025. Tiedotteet julkaistaan torstaisin klo 13. Seuranta jatkuu kuitenkin koko kesän ajan syyskuun loppuun saakka, ja havainnot ovat nähtävissä JärviMeriwikin karttapalvelussa.
