Ihmisen toiminta vaikuttaa Itämeren luontoon monin tavoin. Muun muassa ruoppaukset, meriliikenne, mereen päätyvät ympäristömyrkyt ja roskaantuminen heikentävät Itämeren tilaa. Ihmisen merialueille kohdistamia paineita pyritäänkin vähentämään muun muassa suojelualueilla, joilla luontoarvoihin negatiivisesti vaikuttavaa ihmistoimintaa ohjataan ja rajoitetaan, kertoo Metsähallitus.
Mutta kuinka hyvin eri suojelualueet ja niillä tehtävät toimenpiteet todellisuudessa suojelevat mereisiä lajeja ja luontotyyppejä? Metsähallituksen meriluonnonsuojelutiimi selvitti sitä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamassa Merisuojelu-hankkeessa (TILA2 – Merisuojelun tehostaminen ja huomioon ottaminen).
Luokittelu kolmeen koriin
Hankkeessa kehitettiin uusi menetelmä, jonka avulla suojelualueiden hoidon tehokkuutta pystytään arvioimaan. Menetelmässä tarkasteltavan alueen suojeluarvot luokitellaan kolmeen koriin sen perusteella, onko alueella tunnistettavia tarpeita suorille suojelutoimille ja ovatko toimenpiteet alueella mahdollisia. Jaon perusteena ovat suojeltavat luontoarvot, niihin kohdistuvien paineiden ja uhkien määrä sekä se, voidaanko paineita vähentää tai luontoarvojen tilaa parantaa alueperusteisella suojelulla.
Koreihin luokittelulla selvitettiin, että pilottialueen (Tammisaaren ja Hangon saaristo ja ja Pohjanpitäjänlahden Natura 2000 -alue) laguunien pinta-alasta 65 prosentilla on mahdollista toteuttaa vaikuttavia suojelutoimenpiteitä, kuten ennallistaa ruoppaamalla poistettuja fladojen kynnyksiä. Menetelmä antaa mahdollisuuden tehostaa meriluonnonsuojelua koko pilottialueella.
– Nyt meillä on käytössä työkalu, jonka avulla voimme analysoida koko suojelualueverkoston. Työtä jatketaan Biodiversea-hankkeessa, jossa on tarkoitus tehdä koko Suomen mereisen suojelualueverkoston kattava kunnostussuunnitelma, kertoo Metsähallituksen meritiimin luonnonsuojelupäällikkö Anu Riihimäki.
Huomio nykyisten suojelualueiden puutteisiin
Koreihin luokittelu paljasti, että Itämeren lajien ja luontotyyppien suojelu on tehokkainta valtion suojelualueilla, joilla koko alue kaikkine lajeineen ja luontotyyppeineen on suojelun piirissä. Natura 2000 -alueilla suojellaan ainoastaan Natura 2000 -luontotyyppejä. Pilottialueesta yli puolet jäi luokittelun ulkopuolelle, sillä se ei kuulu mihinkään mereiseen Natura-luontotyyppiin tai luonnonsuojelualueeseen.
– Pilotti paljasti myös sen, miten mereisillä Natura 2000 -alueilla yli puolet alueen pinta-alasta jää kokonaan suoran suojelun ulkopuolelle. Nämä alueet ovat käytännössä suojelematta, vaikka ne nimellisesti sijaitsevat suojelualueella”, Riihimäki jatkaa.
Parhaillaan mietitään, kuinka Suomi aikoo edistää EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden saavuttamista kansallisesti. Sitoumukset on annettava EU:lle tämän vuoden loppuun mennessä. Mereisten suojelualueiden hoidon tehokkuuden arviointi toimiikin apuna muun muassa biodiversiteettistrategian toimeenpanossa ja suojelualueverkoston suunnittelussa. Sen avulla voidaan myös tehostaa olemassa olevien suojelualueiden hallintoa ja tunnistaa suojelualueilta uusia lajien ja luontotyyppien tilaa parantavia toimenpiteitä.
