Kun erityisesti mökki- ja työkäyttöön suunnatut alumiiniveneet alkoivat yleistyä 1990-luvun alkupuolella, keskustelu vilkastui siitä, tuleeko alumiinista vallitseva materiaali veneiden valmistuksessa. 

Jälkikäteen on helppo todeta, että näin ei käynyt. Vaikka alumiiniveneiden voittokulku on jatkunut tähän päivään saakka, lujitemuoviveneet ovat pitäneet pintansa.

Molemmissa materiaaleissa on etunsa. Tämän ovat huomanneet yhä useammat venevalmistajat, jotka 2010-luvun alkupuolelta lähtien ovat innostuneet joukolla yhdistämään lujitemuovikansia alumiinirunkoihin. 

Kontiolahdella majaansa pitävä AMT-Veneet innostui valmistusmateriaalien hybridistä vuonna 2018. Ensimmäinen alumiinirunkoinen malli oli 175 BRf. Uusin alumiini-AMT on sivupulpetilla varustettu 165 Rf, jonka lanseerattiin markkinoille viime elokuussa Helsingin Uivassa venenäyttelyssä yhdessä kokonaan lujitemuovista valmistetun sisarmalli 165 R:n kanssa.

Leveällä sivupulpetilla kalustetut ja peräpenkiltä ajettavat 165 R ja 165 Rf -mallit perustuvat vuodesta 2020 markkinoilla olleisiin 165 BR:ään ja sen alumiinirunkoiseen sisareen 165 BRf:ään. 

Alumiinirunkoisten AMT-mallien tuotantoprosessi on mielenkiintoinen kokonaisuus. Kuten kaikki muutkin AMT-veneiden alumiinirungot, myös 165 BRf:n runko valmistetaan Fasterin tehtaalla Kellokoskella. Rungon muoto ja pohjapellit ovat lainaa Faster-malleista, AMT 165:n kohdalla Faster 495:stä.

Logistisesti järjestely on tehokas, sillä uusia AMT-veneitä Kontiolahdelta noutavat rekat voivat lastata paluukyytiin alumiinirunkoja Kellokoskelta sen sijaan, että ne ajaisivat tyhjinä läpi puolen Suomen. 

R:ssä on AMT:n omaa suunnittelua oleva lujitemuovirunko. Ajo-ominaisuuksiltaan se edustaa luokkansa kirkkainta kärkeä. Se kulkee upean ylväästi ja hiljaisesti lähes kaikissa olosuhteissa.

Rf-sisarmallissa on Faster-sukuinen alumiinirunko. Nousulistaton runko on mukavan pehmeäkulkuinen, mutta sillä on taipumus nojata sivutuuleen.

AMT 165 R ja 165 Rf - Identtisestä kansimuotista

Veneissä on identtisen lujitemuovisen kansimuotin myötä keskenään samanlaiset sisätilat. Kansirakenteen yleisilme on AMT:lle tunnusomaisesti varsin pelkistetty ja hyvällä tavalla särmikäs. Värimaailmaa dominoi valkoinen, jota rikkovat vain muutamat mustat yksityiskohdat, sekä tummanharmaat istuinpehmusteet ja vaaleamman harmaat turkkipinnat. 

Veneeseen on mukava kulkea keulasta. Siitä pitävät huolen riittävän suuri keulataso, ja sen molemmin puolin pultatut tukevat ja riittävän korkeat keulakaiteet. Taso on turkin tapaan päällystetty pehmeällä ja luistamattomalla materiaalilla. Taso toimittaa kaksoisvirkaa pienen, mutta käytännöllisen köysiboksin kantena. Sen avonainen sisäseinä tekee köysien säilytyksestä ja käsittelystä helppoa.

Keulassa on sivupulpettiveneisiin vakiintunut L-sohva, joka kaartuu paapuurin puolen laidalta keulapiikkiin. Matkustusmukavuus on täällä melko hyvällä tasolla. Tosin aivan keulassa istuessa ei parane loikoilla, sillä selkänojaa ei ole nimeksikään, ja se vähä mitä on, koostuu keula-askelman luukun terävähköstä päädystä. Lisää istumatilaa löytyy sivupulpetin edessä olevalta tuhdolta, joka on samalla Abloyn integroidulla lukolla varustettu säilytystila. 

Abloyn lukkoja löytyy myös muista säilytystiloista, ohjauspulpetin edestä ja perätuhdon luukusta. Lukon malli on aivan uusi, ja sen suunnittelussa on etunsa. Ensinnäkin se on pyöreä, joten siihen ei aivan helposti tartu mitään ohi kulkiessa. Toisekseen se on kätevästi operoitavissa yhdellä kädellä. Lisäksi se näyttää tyylikkäältä ja laadukkaalta.  

Nykytrendin mukaisesti mustiksi jauhemaalatut kaiteet kiertävät koko keulan. Heti sivupulpetin edessä olevalla laidan pätkällä on toki aukko astumista varten. Tukeva kaide kiertää myös isoa tuulilasia. 

Tuulilasin takana kaikki on kuten olla pitääkin. Sekä ratti että kaukohallintalaite on sijoitettu niin, että ne sopivat monen kokoisille henkilöille. Hansikaslokeroon mahtuvat kännykät ja aurinkolasit, eikä limu mukitelineissä läiky. Hansikaslokerossa on vakiona 12 voltin pistoke. 

Peräpenkin ergonomia on varsin hyvällä mallilla. Etäisyydet tuntuvat hyvin harkituilta, ja selkänojan pehmuste houkuttelee letkeämpäänkin kruisailuun. Selkänoja kätkee sisäänsä kuomun ja sen kaaret. Tosin testiveneissä ei kuomuja ollut, eikä sellaisia välttämättä sivupulpettiveneisiin kannata hankkiakaan. Bowridereissa kuomujen kanssa säätäminen on helpompaa. 

Ergonominen ajattelu jatkuu pulpetin lattiatasolla, mistä löytyy tarpeeksi suuri ja pitkä kallistettu jalkatuki. Sen ansiosta kuski ei irtoa liukuun jyrkemmissäkään mutkissa. 

AMT 165 R ja 165 Rf - Innovatiivista ajattelua

Veneiden sisätilojen suurin yllätys paljastuu ratin ja jalkatuen välimaastosta. AMT:n suunnittelutiimi on nimittäin ennakkoluulottomasti siirtänyt veneen akun perinteiseltä paikaltaan – perätuhdon säilytystilan paapuurin kulmasta – ohjauskonsolin edessä olevaan säilytystilaan. Samalla veneen päävirtakytkin on sijoitettu ratin alle. 

Aluksi innovatiivinen ajattelu herättää ihastusta. Ratkaisun edut ovat ilmeiset: enää ei tarvitse peräpää pystyssä raivata ahtaasti pakattuja tyynyjä ja muuta sälää pois alta, jotta pääsee käsiksi päävirtakytkimeen. Ilman akkua tyynyille on runsaasti säilytystilaa. Nyt pehmusteet sujahtavat tilaan siististi ilman, että niitä täytyy taitella ja runnoa puoliväkisin paikalleen. Säilytystilan alla on 60 litran kiinteä polttoainetankki.

Päävirtakytkimen uusi sijainti vaikuttaa erittäin hyvältä. Tämän kokoluokan veneessä virran kytkeminen päälle ja pois ohjaamossa istuen on uusi ja miellyttävä kokemus. Päävirtakytkimen vieressä sulakkeet ovat hyvässä järjestyksessä ja jauhesammutin siististi niputettuna omaan lokeroonsa. Mutta herättääpä akun uusi lokaatio kysymyksenkin. Palatkaamme siihen koeajojen jälkeen. 

Ihastusta herättävät myös muutamat muut älykkäät ja laadukkaasti toteutetut yksityiskohdat. Esimerkiksi tyhjennysaukon metalliritilässä on CNC:llä työstetty AMT-logo. Moottoritilan molemmin puolin on tilaa tassutella, ja paapuurin puolella olevan liukuestolla päällystetyn pinnan uumenissa on boksi ankkurille ja sen tykötarpeille. 

Tukevat uimatikkaat – jotka eivät ole sitä rimpulaa kasettimallia – on kaiteiden tapaan jauhemaalattu mattamustiksi. Bensatankin korkki on lukon takana omassa pienessä lokerossaan, josta löytyy myös polttoainesuodatin. Moottorikaivo on helppo pitää siistinä, mikä on tärkeää veneen yleisilmeen kannalta.   

AMT 165 R ja 165 Rf - Ketterää ajettavuutta

Kun sisustus on tsekattu – ja hyväksi todettu – on aika suunnata ulapalle selvittämään, kuinka sisarukset pärjäävät tositoimissa. Kannattaa muistaa, että AMT:n tapauksessa mallipari on rungoiltaan erilainen. 165 R:n lujitemuovirunko on AMT:n omaa käsialaa ja varustettu nousulistoilla. Rf:ssä on Fasterin sukua oleva nousulistaton alumiinirunko.

Ensimmäisenä vuorossa on 165 Rf. Jo ensi metreistä alkaen on selvä, että tämä vene ei ajo-ominaisuuksiensa puolesta sen suurempia yllätyksiä tarjoa. Satamamanööverit sujuvat muitta mutkitta pienessä sivutuulessakin. Vene tottelee hyvin ohjausta ja kääntyy näppärästi pienessä tilassa niin eteenpäin ajettaessa kuin peruuttaessakin. 

Jos mahdollista, lujitemuovirunkoinen 165 R on satamamanöövereissä jopa sisartaan ketterämpi. Vene kääntyy hyvin pienellä säteellä sekä eteen- että taaksepäin, ja sen hallittavuus ahtaassa paikassa on huippuluokkaa. 

Tehoalueen (50–70 hv) ylärajan 70-hevosvoimainen Yamaha tuntuu varsin passelilta koneelta 165 Rf:lle. Kahden henkilön kuormalla vene nousee vaivattomasti liukukynnyksen yli ja asettuu mukavaan, noin 16 solmun liukunopeuteen. Kun kaukohallintalaitteen kahvaa tökkii ujosti eteenpäin, kone tottelee kiltisti ja kiihdyttää veneen 20 solmun paremmalle puolelle. 

Taloudellisin liukunopeus löytyykin juuri 20 solmun tuntumasta, moottorin käyntinopeuden ollessa 4 000 ja 4 500 kierroksen välimaastossa, jolloin kulutukseksi saadaan maltilliset 0,6 litraa meripeninkulmalta. 25 solmun vertailunopeudella bensaa palaa 0,65 litraa ja lähes 32 solmun huippunopeutta ajaessa hieman yli 0,7 litraa meripeninkulmalla. 

Konevaihtoehdoista keskimmäisellä eli 60-hevosvoimaisella Yamahalla varustettu 165 R paljastaa todellisen luonteensa sen noustessa liukuun. Vene hypähtää iloisesti liukukynnyksen yli ja kirmaa vaivattomasti varsin miellyttävään noin 20 solmun vauhtiin. 20 solmun tienoilla 165 R kuluttaa hieman vähemmän kuin 70-hevosvoimaisella koneella varustettu Rf-sisarmalli. Vauhdin noustessa pienempi kone muuttuu kuitenkin janoisemmaksi, ja 32 solmussa menekki on noin 0,75 litraa meripeninkulmalla. 

Isossa kuvassa molempien mallien meno on varsin sujuvaa, eikä tärinää tai resonointia ole havaittavissa. Moottorin äänet eivät ole ohjaamossa häiritseviä, eikä runkoäänetkään vaivaa tyynellä kelillä. Aallokossa ajettaessa tilanne muuttuu ja runkoäänet tulevat kuuluviin varsinkin 165 Rf:ssä. 165 R sen sijaan hiipii kuin villasukissa melko terävässäkin aallokossa. 

Muuten 165 Rf:n nousulistaton runko, joka on omimmillaan järvien ja saariston sisäselkien lyhyessä ja terävässä aallokossa, tarjoaa mukavat kyydit. Ajo-ominaisuuksiensa puolesta sen heikoin lenkki paljastuu sivuvastaiseen ajettaessa. Vene nojaa ajoittain melko paljonkin sivutuuleen, mikä saa toisinaan rungon laskeutumaan aallonharjalta hieman kömpelösti. Toinen pieni miinus tulee siitä, että moottorikaivo kaivautuu veteen varsin nopeasti, jos joutuu peruuttamaan yhtään reippaammin.

165 R:n ajaminen on hauskempaa kuin pussillinen apinoita.  Se ei toisin kuin sisarensa ole moksiskaan sivutuulista, vaan tanssii vakaasti ja tasapainoisessa asennossa läpi puhurien ja tyrskyjen. Rungon nousulistojen ansiosta se selvittää myös tiukemmat kaarrokset 165 Rf:ää paremmin. 

Huomionarvoista on myös se, ettei 165 R ole turhan tarkka moottoritrimmin säädölle liu'ussa. Tätä ei suinkaan pidä tulkita moitteena, sillä veneen kulkuasento on vain luonnostaan niin hyvä, ettei se juuri säätöä kaipaakaan. Ei ole liioiteltua sanoa, että ajoilon puolesta 165 R on luokkansa terävintä kärkeä. Ainoan selkeän miinuksen 165 R saa siitä, että se sisarensa tavoin kaivautuu helposti veteen peruuttaessa.  

Akun sijoitus osoittautui hyväksi ratkaisuksi vielä koeajojenkin jälkeen. Alkuperäinen huoli oli, että kuljettajan ja akun yhteispaino saattaisi kallistaa venettä liiaksi styyrpuurin puolelle, mutta koeajojen aikana kävi ilmi, ettei näin tapahdu.

AMT 165 R ja 165 Rf - Runsas varustelu

Kun lisävarustelistalta ruksaa keulan aurinko/heittotason (890 €), saa AMT:n malliparista – ja erityisesti alumiinirunkoisesta Rf:stä – oivalliset kalaveneet. Vakiovarusteisiin lukeutuva keulan ledivalo pidentää kautta pitkälle syysiltoihin. Vakioherkkuihin kuuluvat myös kojelautaan integroitu Garminin 9-tuuman monitoiminäyttö, integroidut Abloy lukot, Soft Deck -turkkipinnoite ja tavanomaista kattavampi varkausturvavalmius: mukana on tyyppihyväksytty lukituslenkki keulassa, Securmark-turvamerkintä sekä Yamahan Y-COP-ajonestolaite.

Vaikka 165 R ja Rf ovat hyvin toistensa kaltaisia, niiden suora vertaileminen ei olisi reilua. Eikä kysymys kuulukaan kumpi kaksikosta on parempi, vaan kumpi on sopivampi. Molemmat veneet ansaitsevat paikkansa Suomen myydyimmässä segmentissä. 

165 Rf on ajoittaisesta sivutuulialttiudestaan huolimatta erinomainen ja ajettavuudeltaan mukavuuspainotteinen, melko huoltovapaa vene, jolla voi ajaa pitkiä kausia. Lujitemuovinen 165 R on puolestaan pirteä kuljettajan vene, joka näyttää tyylikkäältä ja saa haluamaan kiertämään mökin lähisaaria vain ajamisen ilosta. Lisäksi sen saa hankittua selvästi hopeakylkistä sisarmallia halvemmalla.