Iron-nimi juontuu Järnbröderna-yrityksestä, jonka nimissä ruotsalaiset Petersonin veljekset harjoittavat venekauppaa ja -valmistusta. Edustukseen kuuluu Brig-kumiveneet sekä omaa tuotantoa olevat Ironit. Selvyyden vuoksi mainittakoon että Ironit on tehty kokonaan lujitemuovista.
Iron-mallisto lanseerattiin markkinoille alkuvuodesta 2019 ensin Göteborgin ja sen jälkeen Tukholman venemessuilla. Suomessa veneet näytettiin ensimmäistä kertaa viime syksynä Uivassa.
Mallistoon kuuluu kolme kokoa, 647, 707 ja 767, jotka kaikki rakentuvat samalle perustalle. Rungon leveys ja muoto on yhteinen, vain pituus muuttuu. Saman leveyden ansiosta myös kalusteissa on paljon yhtäläisyyksiä, muun muassa ohjauspulpetti ja penkit ovat yhteisiä. Rakenteellisesti muottien määrä on pidetty minimissä.
Ironien muotoilu kerää huomiota ja imee katseita. Design on syntynyt Ted Mannerfeltin kynästä. Oman Ironin voi valita kolmesta väristä, jotka ovat valkoinen, harmaa ja musta. Kahdessa jälkimmäisessä kuosissa ilme on häivehävittäjät mieleen tuovan stealth-muotoilun ansiosta jopa militanttinen. Valkoisena preesens on huomattavasti hillitympi ja hienostuneempi.
Muotoiluun kuuluu orgaanisena osana keulan ja laitojen paksu törmäyssuoja, joka vie ajatuksia hieman rib-veneiden suuntaan. Ironin lisukkeet ovat kuitenkin umpikumia, ilmaa niissä ei ole.
Runkomuoto on sikäli perinteinen, että keularanka on erittäin loiva ja vesilinja siten kokonaispituuteen nähden melko lyhyt. Rungossa ei ole myöskään portaita, vaan Ironeissa luotetaan perinteisiin hyveisiin: syvään ja suoraan v-pohjaan, jonka pohjakulma on perässä peräti 23 astetta.
Pohjamuodon ja ulkonäön perusteella Iron on helppo määrittää vauhtiveneeksi, jolla menohalujen ei pitäisi hyytyä heti ensimmäiseen kuoppaan.
Koeajoon valikoitui keskimmäinen eli 707. Sen moottorivalikoima alkaa 150:stä ja yltää 225 hevosvoimaan. Moottoriksi saa Evinruden tai Mercuryn. Evinrude on sikäli sopiva, että sen koneet ovat teholuokissaan väkeviä ja niiden muotoilu ja värikombinaatiot sopivat aika lailla täydellisesti Ironien ilmeeseen. Se tuskin on ihan vahinko.
Koeajoyksilöön oli pultattu Evinruden ”isolohko” eli H-sarjan 200-hevosvoimaimen niin sanottu High Output -versio. Sen 3,4 litrainen V6 antaa käyttöön tiettävästi kymmenisen prosenttia enemmän tehoa kuin mallimerkinnän numerot lupaa. On aika lentää.
Ulkonäkö lupaa, ominaisuudet pitää
Kerrotaan heti alkuun, että 50 solmua menee rikki. Käytännön suorituskykyä on vaikeampi ilmaista yhdellä luvulla, mutta sitäkin Ironissa riittää.
707 painaa vain vähän yli tuhat kiloa, joten vauhdikkaasta aallokkoajosata tulee Ironin suorituskyvyllä väistämättä ilmavaa. Se ei haittaa, sillä 707 irtoaa aallonharjalta loikkaan tasapainoisesti ja laskeutuu pehmeästi, kuten oheinen kuvasarja näyttää.
Kaasua vähän hölläämällä ripeä matka-ajo onnistuu vielä metriä lähentelevässä aallokossa mukavasti, vaikka vauhtia on yhä 30–40 solmua. Loikkiminen rauhoittuu ja syvä v-pohja halkoo aaltoja tehokkaasti. Sisälahtien ja saarten suojassa vallitsevassa lyhyessä aallokossa kuoppia ei enää oikein edes huomaa, kun Ironilla paahtaa aaltojen harjalla.
Sivuaallokossa Iron nojaa tuulee, mutta syvä pohjamuoto ja suhteellisen korkeat laidat huomioiden kuitenkin yllättävän vähän. Silti on erikoista, ettei trimmitasoja tarjota edes tehdaslisävarusteena. Perinteisen keulamuotoilun ansiosta suuntavakaus on sivuttaisessa hyvä. Keula ei leikkaa tai ohjaudu hermostuneesti sivulle edes alatrimmillä ajaessa.
Kaarroskäytös on 35 solmuun saakka sivistynyttä ja kääntösäde voi olla tarvittaessa tiukkakin. Äärirajoille vietynä rungon pito loppuu ja kaarroskäytöksestä tulee levotonta poukkoilua.
Huimasta suorituskyvystä huolimatta kulutus on hyvin kohtuullista. 25 solmun nopeudella palaa 0,8 litraa meripeninkulmalla, litran raja menee rikki kymmenen solmua kovemmassa vauhdissa. Suurimmillaan kulutus on 1,3–1,4 litraa meripeninkulmalla sekä 10 solmun tutumassa ilmenevällä liukukynnyksellä että huippunopeuden tuntumassa.
Äänitaso on tavanomaisilla liukunopeuksilla asiallisesti 80 desibelin tienoilla, mutta äityy yli 40 solmun nopeuksissa meteliksi. Matalilla käyntinopeuksilla Evinrude ääntelee nelitahtikilpailijoitaan selvästi kuuluvammin.
Lukittu tilaratkaisu
Ironin tilaratkaisu rakentuu keskipulpetin ympärille. Penkit on sijoitettu samoin veneen keskilinjalle, mikä jättää molemmat laidat koko veneen mitalta kulkuväyliksi. Kalustusta on sen verran, ettei tyhjää lattiapinta-alaa ole liikoja. Käytön kärki on siis istumapaikoissa ja veneessä oleskelussa eli yhteys- ja päiväretkikäytössä pikemmin kuin vaikkapa kalastuksessa tai kuorman kuljettamisessa.
Istumapaikkoja on peräti neljässä rivissä. Etummainen rivi on pulpetin edessä, sillä keulapiikkiä ei ole tarkoitettu istumiseen. Ohjaamon paripenkin selkäpuolella on perää kohti istuttava paripenkki, joka muodostaa peräsohvan kanssa luontevan, joskin jalkatiloiltaan melko niukan oleskelutilan. Väliin saa lisävarusteena ympättyä pöydän. Niin ikään lisävarusteena hankittava aurinkotaso muodostuu keulaan.
Pulpetin ja laitojen välissä oleva reilun 30 sentin kulkuväylä ei ole erityisen väljä, mutta kohtuullisen sujuva kuitenkin. Laidat ovat suojaavan korkeat, mutta tarttumakaiteita ei ole sen enempää pienellä keulakannella, varalaitojen päällä kuin tuulilasin kehyksessäkään. Ne eivät selvästikään kuulu Ironin designiin.
Tilaville uimatasoille on helppo astua peräsohvan molemmilta puolilta, mutta puolen vaihtaminen edellyttää joko pitkää harppausta tai astumista moottorikaivon pohjalle, koska astinlautaa ei ole. Perässä on molemmilla puolilla asialliset ankkurilaatikot.
Muutenkin tavaratiloja on riittoisasti, mistä pitää huolen etenkin pulpetin sisällä oleva suuri säilytystila. Sitä lastataan pulpetin etupuolelta suuresta luukusta ja suhteellisen sujuvasti. Myös keulatuhdon sivulle aukeavan ison luukun alta löytyy säilytystilaa. Kolmas tavartila on peräsohvan alla, mutta se kärsii hiukan ahtaasta toimintaympäristöstä ja niukasti patjojen kera aukeavasta luukusta. Pientavaratiloja ilmenee rajallisesti lähinnä kuuden mukitelineen muodossa. Pulpetissa on sentään kannellinen hansikaslokero sekä tilava avokaukalo kojelaudan päällä.
Ajoasennon mielekkyys riippuu kuskin mitoista, sillä mitään säädettävyyttä ei ole. 188 senttiselle ajoasento osoittautui yllättävänkin hyväksi, sillä ratti ja kaasukahva tulevat sopivasti tykö vaikka jaloille riittää tilaa ja tukea. Nojaustukea halutessa paripenkin istuinosat voi nostaa pystyyn.
Kaasunkäytön kannalta lähes pystysuoraan pintaan asennettu kaasukahva vaatii tottumista, eikä tuntuma ole etenkään vapaata ja pakkia hakiessa kaikkein selkein, vaikka sinänsä Evinruden sähköistä kaukohallintalaitetta on täsmällistä käyttää. Gussin ralliratista voi puristaa tiukastikin.
Perinteiset mittarit on korvattu moottorin näytöllä, joka on sijoitettu ratin kanssa linjaan. Karttaplotterille on sommiteltu kojelaudasta symmetrisen keskeinen paikka, jolloin se käyttö onnistuu kuskin lisäksi myös kartturilta. Tuulilasi suojaa kohtuullisen hyvin ajoviimalta, muttei ole tummasta sävytyksestä ja vaalean kojelaudan pintojen heijastumisesta johtuen näkyvyyden kannalta optimaalinen.
Iron ei ole ihan jokapojan vene, eikä se sellaiseksi pyrikään. Se on ajamiseen vihkiytyneen ja siitä nauttivan menopeli, jonka ominaisuudet riittävät myös käytännössä poikkeuksellisesta suorituskyvystä nauttimiseen, myös arkiolosuhteissa.
Suomen markkinoilla Ironin kanssa saman seitsemän metrisen urheilullisen keskipulpettiveneen konseptin jakaa oikeastaan vain Nordkapp Enduro 705, mutta yhtä hyvin Ironissa on ainesta rib-venettä tilavammaksi tai alumiinirunkoista bowrideria persoonallisemmaksi vaihtoehdoksi.
