Saksalainen Hanse-konserni tunnetaan ehkä parhaiten Hanse-, Dehler- ja Moody-purjeveneistään, mutta sillä on jo pitkään ollut hallussaan myös Fjord- ja Sealine-moottorivenemerkit. Enempäänkin on ollut kiinnostusta, sillä saksalaiskonserni oli tiettävästi neuvotteluissa mukana niin Bella-Veneiden kuin Sea Rayn ostamisesta. Kiinnostus laajentaa tarjontaa etenkin perämoottoriveneisiin on siis ollut olemassa.
Kun kauppoja ei syntynyt, Hanse ilmeisesti päätti perustaa itse kokonaan uuden venemerkin, Ryckin. Nimi lainattiin joelta, jonka varrella Hansen pääkonttori sijaitsee. Ryckin kohdalla esimerkkiä on varmasti otettu Suomesta ja Axoparin menestykseekkäästä lanseerauksesta markkinoille. Ensimmäisen mallin kokoluokkakin on sama kuin Axoparilla aikoinaan, 28 jalkaa.
Teräväkeulaiset ja -linjaiset T-top-veneet ovat olleet maailmalla jo tovin suosittuja. Varsinkin Välimeri on niitä tulvillaan. Trendi on ”valunut” tuttuun tapaan huipulta alaspäin: ensimmäisenä kirveskeulaisen, T-top-katoksella ja kompaktilla kajuutalla varustetun jumbokokoisen luksuspäiväristeilijän loi Wally.
Hanse-konserni kuuluu myös T-top-muodin aikaisiin omaksujiin Fjordeilla, joita pidetään yhtenä luksusluokan T-top-veneiden esikuvista. Oletettavasti imagollisista syistä Hanse ei kuitenkaan halunnut laajentaa Fjord-mallistoa alaspäin, vaan pitää sen omissa sfääreissään.
Tässä kuvaan astuu Ryck ja sen ensimmäinen malli 280, joka Suomen markkinoilla saa vastaansa etenkin Nimbuksen T8:n ja T9:n, Axopar 28:n sekä tuoreen kotimaisen Quarken 27:n.
Ryck 280 – Tilaa koon mukaisesti
Suomalaisittain Ryck 280:stä voi luonnehtia isoksi, keulakajuutalliseksi päiväristeilijäksi. Perusmalli on kajuuttaa lukuun ottamatta kokonaan avoin, eikä siihen saa kojelaudan ja ohjaamon erillisistuimet peittävää suojahuppua kummallisempaa ajokuomu- tai satamapeitevarustusta. Avotila on täysin paljas ja kajuutta erillistä toilettia lukuun ottamatta kalustamaton tavaratila.
Karsittu lähtökohta mahdollistaa Ryckin varustelun käyttötarkoituksen mukaan, mutta aika vaikea sitä on ainakaan Suomessa nähdä pelkistettynä kala- tai yhteysveneenä. Otetaan siis heti alkuun mukaan T-top-katos, ulkotilojen pehmusteet sekä kalustettu ja verhoiltu kajuutta.
Sen jälkeen kajuutassa voi todeta olevan yllättävänkin hyvän oltavat. Erillisestä toiletista huolimatta tilaa riittää hyvän kokoiselle V-vuoteelle sekä paapuurin laidalla olevalle hylly-, kaappi- ja laskutilaa tarjoavalle lipastolle. Seisomakorkeutta ei tietenkään ole, mutta korkeutta on sen verran, ettei kajuutassa liikkuminen ahdista isokokoisempaakaan.
Toiletti on tilavanpuoleinen, mutta kalusteiden suhteutus hiukan erikoinen: pesuallas ja allaskaappi on iso, wc-istuin pieni ja hiukan ahtaassa välissä.
Vaikka kajuutta on pariskunnan viikonlopun viettoa ajatellen toimiva, on tilojen pääpaino daycruiserien tapaan ulkotiloissa. Ryckissä ne ovat huomattavan väljät.
280:n kansi on niin sanotusti ympärikäveltävä eli molemmilla laidoilla on tasapuolisen leveät ja syvät kulkukannet. Keula on hyödynnetty nykytyylin mukaisesti rauhallisen ajon aikana tai paikallaan ollessa käytettäväksi sopivana loikoilutilana. Kanteen ja patjaan on muotoiltu myös selkänojaa, joten muitakin kuin ihan oikoisena olevia asentoja on tarjolla.
Taka-avotilan pääkaluste on tilava kulmasohva, joka jatkuu yhtenäisenä poikittaisestä peräsohvasta paapuurin laidalle pitkittäin. Peräselkänojan saa joko kiinteänä tai lisävarusteena alas vaakatasoon taittuvana. Listalta löytyy luonnollisesti myös luontevasti sohvan ääreen asettuva puupöytä, joka alas laskettuna ja patjalla täydennettynä laajentaa osaltaan sohvasta muodostuvaa aurinkotasoa.
Ohjaamon erillisistuimet saa käännettyä ympäri sohvaryhmää kohti, mutta ne jäävät muuta oleskelutilaa ylemmäs. Pentterimoduulin valitseminen poistaa ohjaamon penkkien kääntömahdollisuuden, sillä kokkauskieleke tulee istuimien taakse. Varustukseen kuuluu pesualas ja vesipiste sekä valinnan mukaan joko grilli tai kaksiliekkinen liesi, molemmat kaasukäyttöisiä.
Ainakin ilman pentterimoduulia Ryckin avotila on kiitettävän kokoinen. Koosta ja toimivasta suunnittelusta kielii sekin, että vaikka keulassa, ohjaamossa ja kulmasohvalla olisi täysi miehitys päällä, on Ryckin kaikki kulkuväylät sujuvasti käytettävissä.
Veneeseen nouseminen ja poistuminen tapahtuu sujuvimmin perästä, jossa on moottorin molemmilla puolilla erinomaisen kookkaat ja tasaiset uimatasot. Moottorin ja peräpenkin väliin jää luonteva kulkuväylä laidalta toiselle. Uimatasolta avotilaan pääsee vaivattomimmin styyrpuurin puolen leveää väylää pitkin, johon pienten lasten kanssa veneilevät saattavat kaivata porttia.
Ankkuriboksi löytyy vain keulasta, mutta se on todella tilava. Perään jää kaipaamaan lähinnä helppokäyttöisiä köysilaatikoita ja paljon luonnonsatamissa vieraileva kenties myös peräankkurivinssiä. Sen jälkiasennukseen paapuurin laidalle vaikuttaisi olevan tilaa. Taka-avotilan varsinaiset säilytystilat löytyvä sohvan uumenista ja kahden turkkiluukun alta löytyvistä kookkaista tavaratiloista.
Keula on erittäin voimakkaasti muotoiltu, joka joissakin tilanteissa saattaa jopa hankaloittaa arkea. Rungon kärjen yli kurottava, pitkä ja kapea ankannokan ja ankkuritelineen yhdistelmä ratkaisee niistä osan.
Kulkemisen kannalta ulokkeen ja keulakaiteiden malli ja mitoitus on haastava. Esimerkiksi matalalta laiturilta ankannokalle on ihan turha yrittää, kun kaiteistakaan ei ole mitään apua. Käytännössä keulasta kulku vaatiikin juuri oikean korkuisen rannan tai laiturin.
Ryck 280 – Porrasteorian alkeet
Ryckin ratin taakse kotiutuu varsin sujuvasti. Kuskin penkki ja sen myötä istuma-asento on verrattain korkealla, joten päähallintalaitteiden ergonomia on varsin hyvin kohdillaan sekä istuen että seisten ajettaessa. Sopivan ajo-asennon löytämisessä auttaa tilttiratti sekä hyvät jalka- ja polvitilat, joiden ansiosta penkin saa istuttaessa riittävän eteen.
Ohjaamon viimansuoja on hyvä, T-topiin liittyvän ajohyttikuomun etuosan eli sprayhoodin kera erinomainen. Harmillisesti sprayhood on turhan löysä ja sivuilta umpinainen, joten vähääkään vauhdikkaammassa ajossa se lepattaa häiritsevästi ja haittaa merkittävästi näkyvyyttä etuviistoon ja sivuille. Kuomun seinämät on suhteellisen näppärä avata ja sulkea, mutta liki 5 000 euron hinnalla luulisi saavan muiltakin osin loppuun saakka koeponnistetun tuotteen.
Kojelaudan alareunassa on istuma-asentoon kuuluva jalkatuki, joka puolestaan saisi olla syvempi, jotta tuelle mahtuisi jalkaterä muutenkin kuin vain varvastellen. Viereiselle apukuskin paikalle jää kaipaamaan jalkatuen lisäksi myös kiinnipitomahdollisuutta.
Ryck 280 varustetaan nykytyylin mukaisesti aina perämoottorilla. Hanse on katsonut yhden riittävän, tehovaihtoehdot ovat 250, 300 tai 350 hevosvoimaa. Tehdasasennumoottorit tulevat Mercurylta, mutta valtavirrasta poiketen Ryckin saa tilattua myös ilman moottoria, mikä jättää moottorimerkin valinnan jälleenmyyjän tai kuluttajan päätettäväksi.
Huomiota herättävän kirveskeulan lisäksi Rycin pohjassa on kaksi muodikasta porrasta. Niiden tarkoituksena on ohjata ilmaa pohjan ja veden väliin, ja siten pienentää kulkuvastusta.
Porraspohjaveneet tapaavat asettua aika luonnostaa kulkemaan tukevasti ja tasapainoisessa asennossa portaiden varaan, ja niin tekee myös Ryck. Koska portaat ovat melko edessä, on Ryckin vesilinja liukunopeuksilla varsin pitkä.
Mukavuuden kannalta koeajopäivän nousevan tuulen nostattavassa terävässä aallokossa pitkä vesilinja oli vain hyvä asia, sillä Ryckin veitsenterävän keula leikkaa vasta-aallokkoakin varsin mukavasti, eikä sivu- tai myötäaallokkokaan aiheuta mainittavia hankaluuksia. Haastavimmat suunnat ovat sivuvastainen ja -myötäinen, jotka saavat Ryckin vähän pärskimään ja hakemaan suuntaansa.
Oikeastaan vasta-aallokkoa lukuun ottamatta kaikkiin muihin ajosuuntiin ajettaessa aktiivisen kuskin peukalo ryhtyy hamuilemaan moottoritrimmin nappulaa kulkuasennon hienosäätämiseksi, mutta Ryckin reagointi moottorin kallistuskulman säätämiseen on tahmeaa ja vähäistä, mikä on porraspohjaveneille melko tyypillistä. Mutta poikkeuksiakin on.
Toisaalta juuri veitsenterävän, aaltoja pitkällä vesilinjalla halkovan keulan ja kulkuvastusta pienentävän porraspohjan kombinaatio on se, minkä nimeen mykypäivänä vannotaan, kun halutaan saada aikaiseksi mukava, suorituskykyine ja sen myötä myös kohtuullisen taloudellinen kokonaisuus. Mutta viimeksi mainittuun tarvitaan vauhtia ja melko tarkkaa trimmaamista aivan potkurin pidon rajamaille. Se taas herkistää kaarrosominaisuuksia, joissa potkuri karkaa herkästi ventiloimaan.
Ryckissä nopeusvaade näkyy siinä, että tehokkaimmalla, 350-hevosvoimaisella Mercurylla ja 17-tuumaisella potkurilla varustettuna paketin taloudellisin liukunopeusalue asettuu varsin korkealle, 27–33 solmun alueelle. Erityisen taloudellista meno ei tosin silloinkaan ole, sillä bensaa palaa 1,7 litraa meripeninkulmalla. Alle kahdessa litrassa kulutus pysyy laajalla, 20–40 solmun alueella.
Mutta yhtälailla laaja on myös epätaloudellinen liukukynnysalue. Vaikka Ryck asettuu portaiden varaan ja luontevaan kulkuasentoon jo selvästi alle 15 solmun nopeudessa, on kulutus lähes kovimmillaan. 8–16 solmun nopeusalueella bensaa palaa 2,3–2,6 litraa meripeninkulmalla eli käytännössä yhtä paljon kuin kaasu pohjassa 42–45 solmua paahtaessa.
Tiettyyn pisteeseen saakka vauhti parantaa siis pohjan ”ilmavoitelua”. Mutta porraspohja ei poista sitä seikkaa, että uppoumanopeus on myös liukuvarunkoisen porraspohjaveneen taloudellisin etenemistapa. 5–6 solmun runkonopeudella Ryck kuluttaa 1,1 litraa meripeninkulmalla.
Melua Ryckissä on tarpeettoman paljon, vaikka Mercuryn kuusisylinterinen ja mekaanisesti ahdettu Verado tiedetään poikkeuksellisen pehmeäkäyntiseksi moottoriksi. Silti äänenpaine yltää Ryckin matkanopeuksilla jo 85 desibeliin ja ylikin, kun parhaissa kilpailijoissa ollaan jopa alle 80 desibelin lukemissa. Aallokkoajossa myös runkoääniä kantautuu satunnaisesti kuultavaksi.
Ryckin kohdalla voisi olla eduksi vielä hienosäätää moottorin rikausta. Lopputulos on toki koeajetun kaltaisenakin toimiva, mutta tuumaa-paria suurempinousuinen potkuri ja moottorin asentaminen yhden pulttivälin alemmas saattaisi parantaa trimmattavuutta ja potkurin kaarrospitoa sekä alentaa melutasoa, ilman että saavutetuista suoritusarvoista tarvitsisi juurikaan tinkiä.
Ryck 280 – Isomman tilat, pienemmän hinta
Ryckin on tarkoitus saavuttaa kansansuosiota ja yltää sarjatuotantomaisiin valmistusmääriin, joten Hanse on asemoinut sen tarkasti pääkilpailijoiden kanssa samalle viivalle. Ryckin tavoin myös Axopar 28 Openin, Dromeas D28 WA:n, Nimbus T8:n ja Quarken 27 Openin hinnat alkavat vakiovarustein ja 300-hevosvoimaisella koneella varustettuna lähes yksimielisesti hieman reilusta 100 000 eurosta.
Se on toki vasta lähtötaso. Kun mukaan valitaan päivä- ja viikonloppuretkiveneilyssä tarvittavat perusmukavuudet, kuten T-top ja vähintään satamapeite tai suojahuput, ulko-oleskelutilojen kalusteet ja pehmusteet, vesi-wc, makeavesijärjestelmä ja uimatason suihku, maasähkö, jääkaappi, lämmityslaite, trimmitasot, keulapotkuri, tiikkiturkki, vetokaari ja vähintään yksi kookas monitoiminäyttö sekä merkkikohtaiset lisävarustelistalle jätetyt välttämättömyydet, ollaan yhä varsin yhtenäisesti noin 150 000 euron pakettihinnoissa.
Ryckin selkeä vahvuus on koko ja tilat. Esimerkiksi Nimbukseen verrattuna Ryck vastaa tiloiltaan pikemminkin paljon kalliimpaa T9:ä (jonka hinnat alkavat reilusta 170 000 eurosta), kuin saman hintaluokan T8:a. Dromeas on tiloiltaan Nimbuksen luokkaa. Quarken laittaan Ryckin tilavertailussa jo tiukemmalle, mutta siitä puuttuu styyrpuurin puolen kulkukansi sekä kajuutasta wc:n ovi ja seinät.
Axopar on tilaratkaisultaan ryhmän oudoin lintu. Siinä on matala takakajuutta ja etutoiletti, mikä ei ole kaikissa tapauksissa huono yhdistelmä, mutta esimerkiksi yöinen vessakäynti vaatii siis pientä reippailu ulkotiloissa. Axoparin kulkuväylät ovat ahtaat, kuten myös kapeaan keulaan sijoitettu seurustelutila. Ajettavuudeltaan Axopar on sen sijaan yhdessä Nimbus T8:n kanssa tämän ryhmän parasta A-luokkaa.
Ryck 280 on tarkan suunnitellusti ajan hermolla. Se on näyttävä modernin muotoilulinjan edustaja, jossa on väljästi tilaa viihtyä ja viettää laatuaikaa vesillä, mikä monille onkin retkiveneilyn pääpointti. Suoritusarvojen ja ajettavuuden viimeisten kymmenysten metsästäjille on muitakin vaihtoehtoja.
Ryckillä ei ole uutena tulokkaana takanaan Nimbuksen premium-mainetta tai Axoparin menestyshuumaa, mutta tuotteena se on sekä ominaisuuksiltaan että laatuvaikutelmaltaan tukevasti pääkilpailijoiden kanssa samalla viivalla.
