Ockelbo B25 CAB (2022–) – Jykevä jyrä

Miten kulkee?

Yksi Norjan vuonoilla, Tukholman saaristossa tai Saaristomeren sokkeloissa sukkuloivia yhteysveneilijöitä yhdistävä tekijä on se, etteivät he liiku vesillä maisemia ihaillakseen vaan siirtyäkseen paikasta A paikkaan B. Ja se saisi tapahtua mieluiten mahdollisimman mukavasti ja nopeasti, säässä kuin säässä. Tämä perustoive on luonut nopeille ja merikelpoisille yhteysveneille ainakin venealan suhdanneherkkyys huomioiden varsin vakaat, yhteispohjoismaiset markkinat.

Ockelbo B25 CAB solahtaan kategoriaan sujuvasti. Se on nopea ja merikelpoinen, joten suorituskykyä pystyy hyödyntämään, vaikka aallokko vähän nousisikin.

B25:n alusta saakka ohjaushyttiveneeseen suunnitellussa rungossa on verrattain leveät palteet. Niiden ansiosta vene on vakaa sekä ajossa että paikallaan, ja varsin tunnoton kuormalle. Suoraan ajettaessa ajettavuus on tasapainoista ja kaarroksissa kallistelu lähtökohtaisesti vähäistä.  

B25:n balanssi on hyvä sekä pituus- että leveyssuunnassa, mikä tekee olosuhteisiin otollisimman kulkuasennon ja sopivimpien ajolinjojen löytämisestä trimmaamalla ja ohjaamalla vaivatonta. Trimmaamisen voi täysin ulkoistaa, sillä Zipwaken automaattitrimmit ovat vakiovaruste ja Mercury-moottorien mukana tulee ActiveTrim-moottoritrimmiavustin.

Runko halkoo vielä metristä lähentelevää terävää sisäväylien aallokkoa varsin mukavasti, eikä etenemisestä tule liian lennokasta edes 35–40 solmun nopeuksilla. Vasta avomerelta tuleva suurempi maininki alkaa lähettää Ockelbota ilmalentoihin, jotka pakottavat laskemaan nopeutta. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa kaivata Anytecin mainiota Öhlinsin iskunvaimentimella varustettua tuolin jalkaa. Sitä ei ole kummassakaan koeajoveneessä, mutta lisävarustelistalta se löytyy.

Kaarroskäytös on sivistynyttä ja kallistelu vähäistä noin 30 solmuun saakka, mutta sitä suuremmissa nopeuksissa kuljettajalta vaaditaan hallintaa ja harkintaa, jotta matkustajat pysyvät tyytyväisinä. Vauhdikkaissa ääritilanneväistökokeissa Ockelbon käytös käy levottoman puoleiseksi. Tiukassa kaarroksessa potkurin pito säilyy ja sisäpuolen palle kantaa, mutta luisu päättyy melko äkisti, jolloin g-voimat pääsevät valloilleen. Ohjaamon kuppipenkeillä vielä pysyy, mutta matkustajia käy jo sääliksi.

Ohjaamon ergonomia on hyvää ja harkittua. Esimerkiksi jalkatuki on upotettu luontevasti kojelaudan alle poteroon eikä vain pulpetin reunaan ja hallintalaitteet on jaettu loogisesti vasemman ja oikean käden ulottuville. Näkyvyys eteen ja sivuille on hyvä, mutta tuulilasin ja oven karmeista muodostuu enemmän esteitä etuviistoon keskisektoriin suuntaan tähyillessä.

Tehoa on tarjolla 225–300 hevosvoimaa, ja Ockelbon tapauksessa perämoottorimerkin voi valita melko vapaasti. Suomessa jälleenmyyjät tarjoavat venettä ainakin Hondan, Mercuryn, Yamahan tai Suzukin koneilla.

Koeajoon saatiin varustelultaan liki identtiset 225-hevosvoimaisella Yamahalla ja 300-hevosvoimaisella Mercury Veradolla varustetut yksilöt, joista tosin ensin mainittu kantoi kattokuormana Thulen telineeseen kiinnitettyä kajakkia ja maastopyörää.

Molemmat ääripäät ovat Ockelbohon luontevia vaihtoehtoja. Huippunopeudessa keskinäistä eroa on viitisen solmua, millä tuskin on suurta merkitystä. Kulutus jää taloudellisimmalla liukunopeudella molemmilla vauhtivarat huomioiden hyvinkin kohtuulliseen 1,3 litraan meripeninkulmalla, mutta Yamahalla se tarkoittaa melko tarkkaan 22 solmun marssivauhtia, Mercurylla taasen 22–30 solmun nopeusaluetta. Jos maiseman haluaa vaihtuvan 30 solmun matkanopeudella, on tehokkaampi Mercury pienitehoisempaa Yamahaa pari desilitraa meripeninkulmalla taloudellisempi.

Melutasossa koeajetun B25-parin ero on vielä selkeämmin Mercuryn hyväksi. Se on selvästi Yamahaa hiljaisempi, ja 76 desibelin lukema 20–30 solmun matkanopeusalueella on tavallisten koppiveneiden sarjassa jopa kiitettävän hyvä lukema. Yksi B25:n pääkilpailijoista ei vain ole tavallinen, sillä rungosta eristetyllä hytillä varustettu Arronet 24’5 Surprise on vielä selvästi Ockelbotakin hiljaisempi vene.

Mainos

Kuvat