Yamarin 67 Day Cruiser (2022–) – Bulevardisportti

Miten kulkee?

Ohjaamon paripenkki on alle seitsemän metristen DC-veneiden luokassa melko originelli ratkaisu, johon Yamarin päätyi jo edeltävässä 68 DC:ssä. Ratkaisu ei ole ihan ongelmaton, mutta voi olla seurankaipuisen tai yhdessä veneilevän pariskunnan mieleen.

Istumamukavuudeltaan ja tukevuudeltaan 67 DC:n paripenkki ei ole kuskin kannalta katsottuna erillisistuimen veroinen, muttei huonokaan. Penkin säätäminen on hiukan kuppipenkkiä työläämpää, vaikka etäisyyssäätöä ja ylös nostettavaa etureunaa kummallisempaa ei olekaan tarjolla.

Ajoasento on tyköistuva, eikä ergonomiassa ole suurempaa huomauttamista. Lähinnä kaasukädellä on hiukan ahdasta, eikä kyynärnojaa ole. 16-tuumaisen Q-näytön (10” vakiona) sisältävä kojelauta on sen verran korkea, että lyhytselkäiset kuljettajat joutunevat turvautumaan korkeampaan, ylös nostettuun istuimen etureunaan tukeutuvaan ajoasentoon.

Hallintalaitteista ratti ja keulapotkuri ovat luontevasti vasemman käden operoitavissa, oikealle jää kaasukahvan lisäksi trimmitasojen ja tuulilasinpyyhkimien kytkimet sekä joystick.

Yhden moottorin joytsick-järjestelmä ei luonnollisesti osaa kaikkia kaksi- tai monimoottorijärjestelmien temppuja, mutta kun käyttölogiikkaan tottuu, saa joystickilla veneen käännettyä ahtaassa paikassa nopeammin ja ennen kaikkea vaivattomammin 360 astetta ympäri kuin perinteisin menetelmin rattia ja vaihteita kaksin käsin vekslaamalla.

Lisäksi HelmMaster-joystickiin sisältyy perämoottoriveneissä harvinaisempi autopilottitoiminto ja jatkossa siihen saa integroitua myös portaattomasti toimivan keulapotkurin. 

67 DC:n tehokkaimman moottorivaihtoehdon mukana tulee aina Yamahan moottoriin integroitu DES-sähköohjaus. Kokemukset siitä ovat tuntuman, keveyden ja tarkkuuden osalta erittäin positiivisia, joskin koeajoveneen kohdalla ohjauksen välitys oli asetettu aivan liian hitaaksi. 

V6-voimaa on tarjolla myös 225-hevosvoimaisen Yamahan muodossa, joka tulee sähköisellä kaukohallintalaitteella varustettuna, mutta perinteisen hydrauliohjauksen kera. Lähtötason muodostavat nelisylinteriset 150- ja 200-hevosvoimaiset vaihtoehdot.

Kokeilimme 67 DC:tä myös 150-hevosvoimaisella hinnat alkaen -moottorilla, ja paketin voi vahvistaa aivan toimivaksi. 36 solmun huippunopeus on sinänsä aivan riittävä, ja vene taittaa mukisematta matkaa 18–28 solmun nopeusalueella, kohtuullisella 1,1 litran meripeninkulmakohtaisella kulutuksella. 

Sähäkkyyttä liukuun nousuihin ja sporttisempaa tuntumaa kaipaavalle V6 on kuitenkin oikea valinta. Huippunopeutta tulee lähes 10 solmua lisää, mikä mahdollistaa kolmosella alkavat matkanopeudet. Bensakin alkaa tosin silloin maistumaan: 30–35 solmun nopeudella kulutus nousee jo 1,5–1,8 litraan meripeninkulmalla. Tavanomaisemmassa 20–25 solmun marssissa 250-hevosvoimaisella V6:lla varustettu 67 DC kuluttaa kohtuulliset 1,2 litraa meripeninkulmalla. Matkanopeuksilla tehokkaampi kone ei ole siis juurikaan perusmallia janoisempi.

Edes tehokkaimmalla koneella 67 DC ei ole ajotuntumaltaan mitenkään erityisen sporttinen tai kihelmöivä. Siltikin ratin takana viihtyy, mutta pikemminkin suoraviivaisen selkeiden ominaisuuksien ja helposti omaksuttavan ajettavuuden ansiosta. Esimerkiksi trimmaustuntuma on perinteisellä tavalla varsin looginen. Moottorin trimmaaminen ylös nostaa keulaa ja lyhentää vesilinjaa, mikä on helppo havainnoida.

Vasta- ja sivuaallokossa 67 DC on mukavimmillaan, kun keulaa trimmaa ylös melko maltillisesti. Alatrimmistä huolimatta kulku säilyy kuivana. Korkea tuulilasi ja pitkät sivulasit tekevät sekä ohjaamosta että matkustamosta suojaisan. Myötäisessä ja tyynessä konetta voi trimmata ylös reilummin, jolloin kulku kevenee. 

Kaarroskäytös on neutraalia. Kallistuminen on kohtuullista ja tapahtuu rauhallisesti ja luontevasti. Väistökokeissa hallittavuus säilyy hyvänä vielä huippunopeuden tuntumassakin: potkuri pitää otteensa ja vene kääntyy sinne, minne käsketään.

Uppoumanopeuksilla 67 DC:n kiemurtelu on vähäistä, ja liukunopeuksilla suuntavakaus on lähtökohtaisesti moitteeton. Etuviistosta tulevat puuskat tosin tarttuvat aika hanakasti runkoon ja saavat liukunopeuksilla keulasuunnan heilahtamaan. 

Melutaso on pääosin miellyttävällä tasolla. Runkoäänet ovat lähtökohtaisesti vaimeat, joskin palteisiin osuessa aallot aiheuttavat tavanomaista pauketta. Moottorimelu on kohtuullista, mikä tarkoittaa uppoumanopeuksilla alle 70 desibelin ja matkanopeuksilla 75–80 desibelin lukemia. Pidemmän päälle haitalliselle eli yli 85 desibelin tasolle melu nousee vasta huippunopeudella. 

Äänimaailman ikävin piirre on Yamahan V6-moottoreille tyypillinen sävyn muutos 3 700 r/min käyntinopeuden kohdalla, keskellä luontevaa matkanopeusaluetta. Ongelma on hyvin paikallinen ja kyseistä käyntinopeutta oppii nopeasti välttämään.

Mainos

Kuvat