MerisairausOireet ja parannuskeinot
Merisairaudesta puhutaan yleisemmin matkapahoinvointina, mutta mistä pohjimmiltaan on kyse, ja mitä asialle voi tehdä?
Merisairaus alkaa kalpeudesta, haukottelusta ja väsymyksestä. Tähän tuntemukseen voi samastua kokenutkin veneilijä pitkän talvitauon jälkeen.
Seuraavat oireet liittyvät yleensä pahoinvointiin ja oksentamiseen. Sydän alkaa tykyttää ja tuskanhikeä pukkaa. Syljeneritys lisääntyy.
Oksentaminen voi helpottaa oloa hetkeksi, mutta migreenin kaltainen päänsärky, apatia, ripuli, rintakipu ja heikotus merkitsevät vakavampaa merisairautta.
Aivojen sopeutumishäiriö
Tieteellinen lääkäriyhdistys (Duodecim 2011) tiivistää merisairauden ytimen:
”Liikepahoinvointi on passiivisten, erityisesti rytmisesti toistuvien liikkeiden aiheuttamasta sisäkorvan (eli tasapainoelimen) ärsytystilasta johtuva oireyhtymä. Kyseessä on harha-aistimus liikkeestä, jonka aiheuttaa sisäkorvan kaarikäytävien, silmien ja asentoaistin antamasta ristiriitaisesta informaatiosta johtuva sopeutumis- eli adaptaatiohäiriö aivoissa.”
Merisairaudessa on kyse siitä, että keho pysyy veneessä paikallaan, mutta ympäristö eli vene keinuu aallokossa.
Merisairas venekunnassa vaatii huolta ja huomiota. Vakavasti merisairas harvoin pystyy osallistumaan veneilyssä vaadittaviin tehtäviin, jolloin puhutaan myös turvallisuudesta.
Merisairaaksi tulevat helpoimmin lapset ja naiset. Lapsilla syy juontuu aivojen villistä muovautuvuudesta ja tottumattomuudesta tasapainoaistin ja aistitun liikkeen ristiriitaan. Aikuisilla naisilla on löydetty korrelaatiosuhde kuukautisten tai raskauden ja merisairauden välille.
Kolmannes aikuisista kärsii merisairaudesta jossain muodossa, vakavasta viisi prosenttia väestöstä.
Merisairaudesta voi kärsiä ihmisten lisäksi myös lemmikkieläimet. Oireilun ehkäisyyn tai lieventämiseen on tarjolla keinoja ja lääkkeitä, muttei patenttiratkaisua.
Parannuskeinot ja lääkkeet
Jos merisairasta väsyttää, hänen kannattaa käydä lepoasentoon veneen peräpäähän, missä heiluu vähiten. Tai sitten voi osallistua veneen ohjaamiseen tai matkanteon tarkkailuun, mutta ei missään tapauksessa lukemiseen tai muuhun tasapainokokemuksen ja katseen välistä ristiriitaa korostavaan puuhaan.
Veneen ohjaaminen auttaa aivoja ymmärtämään kehon liikettä. Aktiivinen vuorovaikutus muun miehistön kanssa ja lämpimänä pysytteleminen voivat vähentää merisairauden oireita. Pahoinvointi voi laueta myös voimakkaista hajuista, joita kannattaa välttää.
Verensokerin riittävä taso on hyväksi, samoin katseen kiinnittäminen horisonttiin.
Pahoinvointiin auttavat tutkimusten mukaan kontrolloitu hengitystahti tai musiikin kuuntelu, mutta vanhojen uskomusten mukaisia luonnonlääkkeitä, kuten inkivääriä, ei ole todettu toimiviksi.
Merisairauden oireita voi helpottaa apteekista saatavat lääkkeet. Esimerkiksi skopolamiinilaastari kiinnitetään ihoon noin kuusi tuntia ennen myrskyä tai aallokon alkamista. Antihistamiinit näyttäisivät olevan skopolamiinin veroisia.
Merisairauteen taipuvaisuuden geneettinen periytyvyys on todistettu, mutta veneilijä voi opetella vähitellen eroon kroonisestakin merisairaudesta siedättämällä eli veneilemällä enemmän. Valtaosa ihmisistä tottuu aivoihin tulevan informaation konfliktiin ajan kuluessa, joka voi olla muutamasta tunnista pariin päivään.
