Matkaa Koivuluotoon on Haminasta alle 20, Haapasaaresta 6 ja Ulko-Tammiosta 3,5 meripeninkulmaa. Valtakunnan raja kulkee noin viiden meripeninkulman päässä. Nimensä saari on aikoinaan saanut, ei niin yllättävästi, saaren koivuisesta puustosta, jonka nyttemmin on vallannut havupuut, männyt ja katajat.
Siinä missä monet asutut saaristokohteet tunnetaan ja vetävät puoleensa idylllisellä kylämaisemalla ja palveluilla, on Koivuluodossa vaihteleva luonto keskellä avomerta sen todellinen vetovoimatekijä. Joissakin kohdin voi vain ihmetellä, miten luonto on osannut luoda niin harmonisen asetelman kivistä ja kallioista juuri kyseiseen aavaan maisemaan.
Rantautumispaikka itärannalla
Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa on noin sata saarta, mutta niistä vain seitsemään on mahdollista nousta maihin. Koivuluoto on yksi niistä. Rantautuminen onnistuu itäpuolen jyrkästi veteen laskeutuville kallioille ankkurikiinnityksellä. Paikan voi havaita mereltä käsin pelastusrenkaan puisesta telineestä. Kallioon on laitettu useita kiinnityslenkkejä valmiiksi.
Syväystä on noin kaksi metriä, joten köliveneelläkin rantautuminen onnistuu. Kiinnityspaikan sijainnin voi tarkistaa etukäteen esimerkiksi retkipaikka.fi -verkkosivuilta. satamapaikka ei ole varsinkaan idän- ja etelänpuoleisilla tuulilla suojainen, joten sääennusteet on hyvä tarkistaa etukäteen ennen Koivuluodolle lähtöä.
Retkeilijän palvelut
Saaressa on useampikin tulentekopaikka, polttopuita on retkeilijöille valmiina. Myös autiotuvan lähellä oleva kuivakäymälä on veneilijöiden käytössä. Saaressa voi myös telttailla sille osoitetussa paikassa. Juomavettä Koivusaaresta ei ole saatavilla.
Kansallispuistossa noudatetaan roskattoman retkeilyn periaatetta, se minkä tuot tullessasi, viet myös mennessäsi. Tutustu muutenkin kansallispuiston ohjeisiin Luontoon.fi -verkkosivuilta.
Luonto voimakkaasti läsnä
Koivuluodon luonnon vaihtelevuus ja avarat maisemat tekevät siitä kiinnostavan vierailukohteen. Kauniilla kesäsäällä näkyvyys kantaa pitkälle Someron tutkatorneille ja Suursaareen saakka.
Saarta kiertäessä kokee hyvinkin vaihtelevaa maastoa. Valmista polkua saaressa ei ole ja onkin hyvä varautua kiipeämään kivien päälle ja hyppäämään railojen yli. Pohjoisosan ”pirunpelto” muistuttaa Saaristomeren Jurmon rantoja. Länsi- ja etelärantojen kalliot laskeutuvat loivasti mereen, kuten alueelle tyypillistä on. Itärannalla kalliot ovat korkeammat ja koillisosassa kuljetaan niittymaisemassa.
Saaren todellisia asukkaita ovat merilinnut ja monet uhanalaiset hyönteislajit. Keväisin arktika tuo mahtavan luontonäytelmän ihasteltavaksi miljoonien lintujen lentäessä ohi kohti pesimäalueita. Hylkeitäkin voi nähdä. Suuri osa Suomenlahden hyljekannasta on asettunut Venäjän puoleiselle rajalle.
Nähtävyytenä kalaputkat
Koivuluodon lumon täydentää jäljellä olevat kalaputkat. Saari on ollut jo keskiajalla talvisaikaan kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta. Se oli kaukana lähimmistä asutuista saarista ja kalastajien suojaksi tuulelta saareen vedettiin jäitä pitkin jalaksilla olevia, pieniä kalaputkia. Niissä myös yövyttiin ja pidettiin suojaa huonolla kelillä. Parhaimmillaan Koivuluodolla tiedetään olleen toistasataa kalaputkaa.
Moottoriveneiden yleistyttyä kalaputkien merkitys väheni, mutta edelleen Koivuluodossa on noita pieniä, viehättäviä majoja yhä muutama yksityisessä käytössä.
Koivuluodossa toimi myös pitkään Meripelastusseuran tukikohta, kunnes saaresta tuli osa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa. Nykyään tukikohta toimii Metsähallituksen ylläpitämänä autiotupana, joka on retkeilijöiden käytössä.
