Heinävedeltä Kermanrannasta lähdettäessä edessä on kuitenkin vielä yksi Heinäveden reittiin kuuluva sulku, Karvio.
Juojärvelle kulkiessa se toimii ikään kuin lämmittelynä, sillä Varistaipaleen kanavassa on neljä ja Taivalkosken kanavassa kaksi kammiota. Myös korkeuserot ovat ihan eri luokkaa kuin Heinäveden reitin kanavissa: Varistaipeleen sulutuksessa noustaan liki 15 metriä ja Taivalkosken kanavassakin viitisen metriä. Heinäveden reitin suluissa korkeuserot ovat 0,5–2,5 metrin luokkaa.
Toiminta monikammioisissa suluissa on kuitenkin sujuvaa, vaikka kiinnittymisten määrä sulusta toiseen siirryttäessä kertautuu. Virtaukset suluissa eivät ole kuitenkaan lainkaan niin voimakkaita kuin korkeuseroista ja yläporteista kuohuvista laskuvesistä voisi kuvitella, joten kammion reunoilla roikkuvista köysistä on loppujen lopuksi aika vaivatonta pidellä kiinni.
Oikeastaan hankalimmaksi asiaksi osoittautui suluissa korkealla oleva ylävesi, jonka nousee lähes sulun seinämien tasolle. Esimerkiksi veneen keulakannelta kiinnipitoköyteen on siis vaikeaa tai mahdotonta yltää ilman puoshakaa.
Toinen vinkki syntyy lepuuttimien asettelusta. Niitä tarvitaan kyljelle sekä ylemmäs että alemmas. Alemmat suojaavat sulkuun ylävedellä kiinnittyessä, ylemmät sulutuksen aikana.
Aikaa Heinäveden reitiltä Juojärvelle nousuun kannattaa varata pari tuntia. Jos muuta liikennettä ei ole, sujuu sulutus selvästi nopeammin.
Alaspäin sulutus on kaikin tavoin vielä ylöspäin kulkuakin jouheampaa ja nopeampaa. Ainakin meille jäi sellainen tuntuma, että alaspäin mentäessä olimme pikahississä, eikä kiinnipitoköysistä silti tarvinnut pitää kiinni kuin nimeksi.
Varistaipaleen kanavan yhteydessä on maksuton kanavamuseo, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa. Museon kuviin ja tarinoihin tutustuessa ei voi kuin arvostaen ihmetellä sitä sisukkuutta, minkä ansiosta isojakin asioita saatiin aikanaan tehtyä.
