Kansainvälinen Itämeripäivä– Miten Itämeri voi tänään, Juha Nurminen?
Tänään vietetään kansainvälistä Itämeripäivää. Koska uuden merkkipäivän taustalla on John Nurmisen Säätiö, päätimme kysyä Itämeren tilasta suoraan järjestön perustajalta ja voimahahmolta Juha Nurmiselta.
Vuonna 1992 perustetun säätiön alkuperäisenä tarkoituksena on ollut merikulttuurin ja -historian taltioiminen ja levittäminen. Vuosituhannen vaihteen tienoilla Nurminen alkoi aprikoida, voisiko jo vakiintuneen aseman saavuttaneen säätiön toimintaa valjastaa myös Itämeren suojeluun.
– Idea sai oikeastaan alkunsa eräänä kauniina kesäpäivänä ollessamme poikani kanssa veneilemässä. Ajelimme sisäsaaristossa, kun poikani ihmetteli runsasta leväkukintoa vedessä. Vakuutin hänelle, että vesi olisi kirkkaampaa avomerellä ja käänsin keulan etelään. Ajoimme tovin ulospäin vain todetaksemme meren samanlaiseksi puuroksi kuin sisempänäkin. Tuolloin aloin vakavasti miettiä, että asialle pitäisi todella tehdä jotain, Nurminen muistelee.
Päästöjen tilkitseminen
Osapuilleen 20 vuotta myöhemmin John Nurmisen Säätiö on aloittanut 40 Itämeren suojeluun liittyvää projektia, joista 25 on saatettu menestyksekkäästi maaliin. Esimerkkeinä mieleenpainuvista projekteista Nurminen mainitsee Pietarin jätevesipuhdistamon nykyaikaistamisen ja Luga-joen varrella sijaitsevan Kingiseppin lannoitetehtaan jättimäisen fosforipäästön tilkitsemisen.
– Tilanne on sikäli hyvä, että jätevedenpuhdistamot ympäri Itämerta alkavat olla melko hyvässä kunnossa. Toki muutama puhdistamo vaatii vielä huomiota, mutta kaiken kaikkiaan niiden asema on merkittävästi parempi kuin 30 vuotta sitten, Suomenlahden fosforikuormasta on saatu pois 75%, tätä voidaan pitää eräänlaisena mertensuojelun maailmanennätyksenä, Nurminen jatkaa.
Kipsiä ja lannoitetta
Jätevesipuhdistamojen saralla saavutetun paremman tilanteen ansiosta järjestö kohdistaa nykyisin katseensa sisämaahan. Itämeren suurin kuormittaja ja rehevöitymisen polttoaine on fosfori ja sitä on aikojen saatossa levitetty, ja levitetään yhä, melko surutta Suomen pelloille.
– Yksi tärkeimmistä fokusalueista on maatalouden päästöt ja siinä erityisesti lupaava keino peltojen kipsikäsittely.Pelloille levitettävä kipsi sitoo tehokkaasti maaperän kasvien käyttöön fosforia ja estää sen kulkeutumisen vesistöihin. Menetelmä on varsin kustannustehokas koska raaka-aine eli kipsi on Siilinjärven apatiittitehtaalla syntyvää, täysin puhdasta, teollisuusjätettä. Lisäksi sitä voidaan levittää pelloille samalla kalustolla, jolla levitetään kalkkia.
Peltojen kipsikäsittelyä koeponnistettiin säätiön omassa Vantaanjoen hankkeessa. Nyt kipsiä levitetään Lounas-Suomessa herkkään Saaristomereen viettävillä pelloilla.
– Toinen asia johon toivon laajempaa keskustelua, on lannoitekierrätys. Ajatuksena on, että kotieläintuotannossa syntyvä lantaylijäämä siirretään ravinnealijäämäisille alueille kasvintuotantoon. Tämäkin on pitkälle logistinen kysymys. Nurmisen Säätiö vetää tätä lantakierrätyspilottia Satakunnassa, Nurminen jatkaa.
Viime vuosikymmeninä on siis saatu paljon aikaan. Mutta onko tehtävä suoritettu? Kuinka Itämeri voi tänään?
– On selvä ettei Itämeri vieläkään voi hyvin. Mertamme kuormittaa vielä kauan menneiden vuosikymmenten fosforit matalan meren pohjasedimenteissä. Toipumisaika terveeksi arvioidaan sukupolvissa. En kuitenkaan näe syytä vaipua epätoivoon, sillä tilanne on huomattavasti parempi kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Meidän kaikkien on vain sitkeästi jatkettava työtä Itämeremme puolesta. Itämerta rehevöittävää ravinnekuormaa voidaan vielä oikeilla toimenpiteillä tehokkaasti vähentää, Nurminen päättää.
