Itämeren tilan talviseuranta– Saaristomerellä mitattiin ennätyskorkeita fosfaattifosforipitoisuuksia
Merentutkimusalus Arandan vuosittaisella talviseurantamatkalla havaittiin, että Itämeren pääaltaalla on edelleen happiongelmia ja pintakerroksen fosfaattifosforipitoisuudet ovat korkeita.
Suomenlahdella happitilanne oli kohtalaisen hyvä mutta pintakerroksen fosfaattifosforipitoisuus korkeampi kuin koskaan viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana. Myös Saaristomerellä ravinnepitoisuudet olivat tavanomaista korkeampia.
Suomenlahdella pintakerroksen suolaisuus oli noussut ennätyskorkealle ja valtaosassa mittausasemia fosfaattifosforipitoisuudet olivat seurantahistorian suurimmat. Ennätyksellisiä fosfaattifosforipitoisuuksia mitattiin nyt huomattavasti laajemmalla alueella kuin viime vuonna. Fosfaattifosforinpitoisuuden nousun syynä ovat Itämeren pääaltaalta Suomenlahdelle kulkeutuneet ravinnerikkaat vesimassat ja niiden sekoittuminen. Toisaalta vesikerrosten sekoittuminen parantaa syvän veden happitilaa, ja hapen niukkuutta tavattiinkin vain Suomenlahden suualueella.
Saaristomerelle virrannut ravinteikasta vettä
Saaristomerellä mitatut liuenneen typen ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat paikoin ennätyskorkeita talvikauden lukemiksi. Poikkeuksellisen korkeat pitoisuudet johtuivat todennäköisesti Suomenlahdelta Saaristomerelle virranneesta ravinteikkaasta vedestä.
Selkämerellä syvänteiden happipitoisuus on alentunut ja syväveden ravinnepitoisuudet ovat paikoin korkeita. Selkämeren ravinnepitoisuuksien nousu alkoi 2000-luvun alussa ja jatkuu edelleen.
Merenkurkussa ja Perämerellä ravinne- ja happitilanne olivat tavanomaisella talvisella tasolla.
Itämeren pääaltaan happitilanne oli edelleen heikko. Pääaltaan luoteisosa oli voimakkaasti kerrostunut ja vesi oli hapetonta yli 60 metrin syvyydessä. Altaan koillisreunalla hapetonta vettä havaittiin vasta 90–95 metrin alapuolella. Pintakerroksen fosfaattifosforipitoisuus oli korkeampi kuin tavanomaisena talvena, mikä johtuu todennäköisesti myrskyjen aiheuttamasta vesimassojen sekoittumisesta.
Melua ja haitallisia aineita
Arandan talviseurantamatka kohdistui Suomenlahdelle, Saaristomerelle, Itämeren pääaltaan pohjoisosaan, Ahvenanmerelle, Selkämerelle, Merenkurkkuun ja Perämerelle. Matkalla kerättiin tietoja ravinne- ja happitilanteen lisäksi muun muassa haitallisista kemikaaleista ja vedenalaisesta melusta.
Meluseurannan perusteella matalataajuinen melu on lisääntynyt Suomenlahdella ja pohjoisella Itämeren pääaltaalla. Matalataajuinen melu aiheuttaa stressiä muun muassa kaloille ja simpukoille ja häiritsee eliöitä, jotka käyttävät ääntä viestinnässä ja saalistuksessa.
Haitallisten aineiden seurannassa pintavedessä todettiin vain hyvin vähän öljyä. Öljypitoisuudet ovat pysyneet edelleen raja-arvon 1 mikrogramma litrassa alapuolella. Pinnoiteaineina käytettäviä fluoriyhdisteitä kertyy keskisellä Selkämerellä pohjalle selvästi enemmän kuin muilla Suomen Itämeren seuranta-asemilla. Itäisellä Suomenlahdella pohjalle kertyy polykloorattuja dioksiineja ja furaaneja muita alueita enemmän.
Seuraavalle seurantamatkalleen Aranda lähtee huhtikuun 16. päivänä. Matkalla seurataan muun muassa kasviplanktonin kevätkukinnan edistymistä.
