Onni onnettomuudessa oli, että tämä tapahtui keskellä kirkasta päivää, eikä tuulta ollut edes 10 metriä sekunnissa. Ensimmäistä kertaa kisassa mukana oleva australialainen Alex Gough oli purjeenvaihdon yhteydessä veneen sivusta työntyvällä sivurikillä ilman turvavaljasta ja pelastusliiviä, kun tappaja-aalto pyyhkäisi miehen mennessään.
Kippari David Witt oli tapahtumahetkellä ruorissa, ja hän kertoi Alexin lentäneen kyydistä kuin hevonen. Siis ei kovin hyvin.
Seitsemän minuutin kuluttua hyväkuntoinen Gough kiipesi itse takaisin kannelle veteen lasketun köyden avulla. Isopurje oli koko ajan ylhäällä, mutta vauhtia jarrutettiin Goughin kohdalla moottorilla. Scallywag pääsi vaihtamaan pelastusstatuksen kilpailustatukseksi välittömästi tilanteen jälkeen.
Oheiselta videolta näkee, kuinka vaikea miehistön on havaita veteen pudonnut. Yöllä, kovemmassa kelissä tai kylmässä vedessä tilanne olisi voinut päättyä onnettomasti.
Gough sätti itseään pelottavan tilanteen jälkeen. Turvavarusteiden käytöstä ei voi tinkiä, ja kippari Witt säesti, että tämä oli konkreettinen muistutus meren armottomuudesta.
Scallywag menetti tilanteessa muutaman meripeninkulman, mutta niitä oli varastossa sen verran, että se piti johtopaikkansa.
Scallywag repii etumatkaa
Veneet olivat tuossa vaiheessa läpäisseet hermoja raastavan Doldrums-korkeapainealueen, missä veneiden vauhti vaihteli 0:sta 15:een solmuun. Rankkaa katsella paikallaan kelluvasta veneestä, kun toinen plaanaa viereisellä kaistalla ohi, ja kohta osat vaihtuvat.
Veneet etenivät Doldrumeille leveänä rintamana. Pistetaulukon kärjessä olevat veneet suuntasivat itäisintä reittiä kohti pohjoista, mikä näytti olevan lyhin väylä pasaatituulten alueelle, mutta viimeiseksi jäänyt Scallywag tuli läntisintä ja lyhintä reittiä.
Lopulta itäisempi sijainti ei palkinnut paremmilla tuulilla. Scallywagia lukuun ottamatta kaikki muut veneet ajoivat pläkään, jonka Scallywag pääsi kiertämään etelän kautta. 12.1. se purjehti vuorokaudessa 205 mpk, kun länttä kohti kääntyneen Mapfren lokiin kertyi vain 99. Pohjoisempana purjehtineet Vestas, Dongfeng ja AkzoNobel tulivat myös hyvää vauhtia, mutta joutuivat antautumaan Scallywagille.
Toinen Scallywagin spurtti on päällä juuri nyt 15.1. kun kaikki veneet ovat ryhmittyneet etelämmäs, tällä kertaa lähes jonoon. Scallywagin kaula kakkosena tulevaan Vestakseen on nyt 75 mpk ja viimeisinä oleviin Bruneliin ja Turn the Tide on Plasticsiin jo yli 200 mpk.
Matka Hong Kongiin kestää vielä kolmesta viiteen vuorokautta.
