Beneteau-konsernin brändiviidakko on etenkin isojen moottoriveneiden osalta tiheä ja suunnistus edellyttää liki sumeaa logiikkaa. Tällä haavaa näyttää siltä, että ylellisin brändi on Monte Carlo Yachts, MCY. Nimestä huolimatta ranskalainen omistaja puhuu siitä italialaisena venemerkkinä. Malliston kokohaitari on 65–105 jalkaa (20–30 m), viimeisimmät uutuudet ovat malliston kolme pienintä, MCY 66, 70 ja 76.
Beneteaun moottorivenemalliston huipulla on Monte Carlo -mallisarja, jonka nykyiseen mallisukupolveen kuuluu 14-, 15- ja 16-metriset mallit Monte Carlo 4, 5 ja 6.
Konsernisisar Jeanneau on puolestaan kasvattanut entisestä mallisarjan nimestä Prestigestä itsenäisen, erittäin hyvin menestyneen tuotemerkin, joka tunnustetaan yläohjaamollisten flybridge-veneiden markkinajohtajaksi. Prestige-mallisto kattaa kokoluokat 42–75 jalkaa.
Konsernipalettiin kuuluu, että suurimmat Prestige-mallit valmistetaan MCY:n tehtaalla italiassa ja samalta Ranskan tuotantolaitokselta valmistuu sulassa sovussa keskenään kilpailevia Monte Carlo- ja Prestige-malleja.
Syksyllä esiteltävä Monte Carlo 52 korvaa Beneteaun moottorivenemalliston yläpäässä nykyisen Monte Carlon 5:n. Mitat kasvavat aika selvästi, sillä uusi MC 52 on edeltäjäänsä yli metrin pidempi ja reilut 30 senttiä leveämpi. Kasvaneista mitoista huolimatta paino on noussut vain noin 750 kilolla.
Tekniikasta ensimmäinen tiedote ja sen mukana julkistetut kuvat eivät kerro vielä muuta kuin sen, että moottorien teho siirtyy veteen aivan rungon perään pohjan läpi asennettujen IPS-vetolaitteiden kautta. Maltillinen painonnousu ja informaation puutteellisuus saattavat vihjata siitä, että koneina on edeltäjän tavoin pari Volvo Pentan D6:sia, mutta kenties hiukan entistä tehokkaampina versioina.
Muodoiltaan MC 52 on edeltäjään nähden askel arkisempaan suuntaan. Etenkään keula ei ole enää niin persoonallisen kapea kuin nykyisen sukupolven malleissa, mutta myös ylärakenteen linjat ovat aikaisempaa selkeämmät. Nyt pyritän selvästi miellyttämään entistä enemmän valtavirtaa. Linjauudistuksen on kuitenkin toteuttanut jo edeltävistä Monte Carloista tuttu suunnittelukombo: ulkoasusta on vastannut Nuvolari & Lenard, sisätiloista Andréani.
Sisätiloissa on niin ikään uusi ilme, mutta varsinaista tilaratkaisua on rukattu vain paikoin. Esimerkiksi kansisalongin ja majoituskannen tilajärjestelyt ovat pääpiirteittäin edeltäjän kaltaiset. Se tarkoittaa takapentteriä sekä kolmen makuukajuutan ja kahden toiletin kokonaisuutta, jossa omistajan sviitti on keskiveneessä ja saksivuoteella varustettu vipvieraskajuutta keulassa.
Styyrpuurin laidalla olevassa kolmannessa makuukajuutassa ei tarvitse enää tyytyä kerrosvuoteeseen, vaan käytössä on erillisvuoteet. Omistajankajuutassa on sisään käveltävä vaatehuone sekä superjahtimaisesti vuoteen taakse jatkuva toiletti. Perään saa lisävarusteena yhden hengen miehistöhytin.
Sisätilojen kenties mielenkiintoisin oivallus on pää ja majoituskannen välinen kulkuyhteys, josta haarautuu erilliset portaikot omistajankajuuttaan ja muihin fasiliteetteihin. Ainakin pohjapiirroksissa ja tietokoneluonnoksissa ratkaisu vaikuttaa toimivalta. Oheisen kuvagalleria luonnoksissa sisätiloja on kuvattu sekä vaaleammalla tammi- että tummemmalla pähkinäpuusisustuksella.
Ulkotiloissa suurimmat muutokset ovat kokeneen taka-avotila ja yläohjaamo. Takakannella on tilavalta vaikuttava kulmasohva, mutta keulakannen hyödyntäminen pelkästään maattavana aurinkotasona näyttäisi jääneen nykytrendien mittapuussa vähän piippuun. Sitä paikkaa yläohjaamon uusi, sohvavoittoinen kalustus.