Mercury Marine esitteli Düsseldorfin venemessuilla tammikuussa uusimmat version pitkään mallistossa vaikuttaneesta 4,2-litraisesta dieselmoottorista. Uusin 4.2L on saatavana 270- ja 320-hevosvoiman tehoisena ja sekä sisäperämoottori- että sisämoottoriversiona. Vetolaitevaihtoehtoina ovat tutut Bravo I, Bravo II ja Bravo III, turbodieselin väännölle mitoitettuina X- tai XR-versioina. Sisämoottoriversio on koplattu ZF:n 68-, 68 A- tai 68 IV-merivaihteeseen.
Tärkein muutos aiempaan on EU:n huvivenedirektiivin viimeisimmän RCD II -päästönormin vaatimusten mukaisuus, mikä onkin EU-alueella edellytys kuluttajamyynnille. Viime vuodet 4.2L on ollut myynnissä vain ammattikäyttöön, mihin riittää RCD I -päästörajan alitus. Ympäristön kannalta hyvä asia on myös uusien 4.2L-moottorien toimivuus tavallisen dieselin ohella hiukkas-, typpi- ja hiilidioksidipäästöjä jyrkästi leikkaavalla HVO-biopolttoaineella.
Teknisesti merkittävin päivitys on saatu hallintalaiteteknologiaan, jossa uudet 4.2L-moottorit ovat nyt yhteensopivia Mercury Marinen Next Gen SmartCraft DTS -hallintalaiteteknologian kanssa.
Siihen kuuluu muun muassa sisäperämoottorien pariasennuksiin saatavilla oleva, tuulenpuuskat, aallokon, virtaukset ja muut häiriötekijät huomioon ottava ja niiden vaikutuksia eliminoiva JPS Precision Joystick -sauvaohjausjärjestelmä. Joystick-hallintalaite on saatavilla myös yksimoottoriasennuksiin, joko järjestelmään integroidulla keulapotkurilla tai ilman.
Moottorin vaihtoja ajatellen uusi 4.2L voidaan varustaa myös edellisen sukupolven SmartCraft 2.2 -arkkitehtuurilla, jos asennuskohteena olevassa veneessä on jo sellainen.
Perustekniikaltaan RCD II -sukupolven 4.2L-mallit eivät juurikaan poikkea edeltäjistään. 270-hevosvoimaisen version maksimi vääntö on 600 newtonmetriä ja kulutus täydellä kaasulla 60 litraa tunnissa. Tehokkaampi 320 hv versio vääntää väkevimmillään 700 newtonmetriä ja kuluttaa 72 litraa tunnissa. Molemmissa versioissa huippuvääntö saavutetaan 2 600 r/min käyntinopeudella, maksimikierrosluvun ollessa 3 800 r/min. Polttoaineen annostelusta huolehtii common rail -yhteispaineruiskutus.
Keveys parantaa 4.2L:n suorituskykyä. Pelkän moottorin paino on 460 kiloa, mikä tekee siitä noin sata kiloa pääkilpailija Volvo Pentan teholtaan vastaavia D4-moottoreita kevyemmän. Tänä päivänä yhä kiinnostavampi arvo on laturin teho, joka 4.2L:ssä on 110 ampeeria. Se tarkoittaa runsasta latauskapasiteettia elektroniikan, lisävarusteiden ja sähkölaitteiden lataamiseen ja pyörittämiseen.
Uusiin ja käytettyihin veneisiin
Vaikka Mercury Diesel tarjoaa 4.2L RCD II -malleja venevalmistajille uusien veneiden ensiasennusmoottoreiksi, löytynee niiden päämarkkina kuitenkin käytettyjen veneiden repower-puolelta. Varsinkin Euroopassa on runsaasti yli 20 vuotta vanhoja moottorinvaihtoikään tulevia dieselveneitä, joiden moottorin (tai moottorien) uusimiseen D4.2L tarjoaa kustannustehokkaan vaihtoehdon. 270-hevosvoimaisen sisäperämoottoriversion hinnat alkavat Bravo I X -vetolaitteella varustettuna 65 000 ja tehokkaamman 320-hevosvoimaisen 70 000 eurosta.
Jo pelkästään italialaisen VM Motorin suunnittelema ja valmistama 4,2-litrainen dieselmoottori on ollut käytössä jo pitkään ja käynyt Mercuryn mallistossa läpi monta kehitysvaihetta ja mallinimeä. Se esiteltiin 1990-luvun alussa 220 hevosvoiman tehoisena MerCruiser D254 Turbo AC -nimellä. Mallinimi viesti aikoinaan moottorin iskutilavuudesta kuutiotuumissa (cid) ilmaistuna sekä turboahtimen ja ahtoilman jäähdyttimen olemassaolosta (aftercooler).
D254:sta seurasi D4.2L ja sen sähköisellä polttoaineen suoraruiskutuksella varustettu D4.2L D-Tronic, joka nosti tehon 250:een ja myöhemmin jo 300 hevosvoimaan. Vuonna 2002 Mercury Marine ja Cummins perustivat yhteisyrityksen, minkä myötä moottori nimettiin Cummins MerCruiser Diesel QSD 4.2:ksi. CMD-aikakauteen osuu myös polttoainejärjestelmän päivittyminen common rail -yhteispaineruiskutukseen ja tehojen nousu 320 ja 350 hevosvoimaan. CMD-yhteistyö purettiin vuonna 2011, mistä lähtien Mercury Marinen dieselmoottorit on tunnettu nykyisellä Mercury Diesel nimellä.
