Yksi jos toinen sähkövene(valmistaja) haluaa olla merten Tesla, joka mullistaa moottoriveneilyn luvaten ummet ja lammet. Se kuuluu kai kuvaan, mutta ainakaan toistaiseksi oikeastaan yksikään sähkövenevalmistaja ei ole onnistunut tekemään varsinaista läpimurtoa.

Soutuveneissä, purjeveneissä ja hidaskulkuisissa moottoriveneissä sähköpropulsio on kuitenkin jo täysin varteenotettava ja realistinen vaihtoehto, mutta liukuvarunkoisen veneiden liikuttamisessa sähköllä on vielä haasteita.

Perinteisen liukuvarunkoisen veneen kulkuvastus ja energian kulutus on suhteellisen suuri. Veneen etenemistä vedessä voisi verrata ylämäkeen ykkösvaihteella ja korkeilla kierroksilla jurnuttavaan kuorma-autoon.

Sähköpropulsiossa yhtälö on haastavin akulle, johon tarvittava energia varastoidaan. Akkukapasiteetin pitäisi riittää siihen, että sähköveneellä pääsee jonnekin ja vielä takaisinkin. Käytännössä juuri toimintamatka on kuitenkin ollut liukuvarunkoisten sähköveneiden akilleenkantapää.

Candela lähtee ratkaisemaan haastetta vanhalla kulkuvastusta pienentävällä idealla, kantosiivillä. Kun vene nousee kantosiiville foilaamaan niin ettei sen runko koske lainkaan veteen, kulkuvastus ja energiankulutus pienenee oleellisesti. Vene ikään kuin liitää veden päällä.

Jotta Candela nousisi foilaamaan pienten kantosiipien varassa, on veneestä täytynyt tehdä kevyt. Tähän yhtälöön kevyt sähkömoottori sopii hyvin, mutta melko raskas ajoakku ei. Niinpä rungon ja sisustuksen kilokuri on pidetty tiukkana. Valmistusmateriaalina on kauttaaltaan kevyt, mutta vahva ja kallis hiilikuitu.

Hiilikuituvalmis Candela painaakin vain 300 kiloa. Se on todella vähän 7,7 metriä pitkälle ja 2,4 metriä leveälle veneelle. Akku, moottori ja muut varusteet ja lisälaitteet nostavat kokonaispainon kuitenkin 1 300 kiloon. Sekin on toki vielä 300–500 kiloa vastaavankokoista polttoperämoottorilla varustettua perus-bowrideria vähemmän.

Lyhyt mutta innostava kokeilu

Isoin kysymys Candelan tapauksessa tietysti kuuluu, miten se kulkee ja millaista sillä on ajaa?

Candelaa päästiin ensialkuun pikemminkin kokeilemaan kuin testaamaan. Ajo-ohjeistus saatiin ensin tehtaan esittelijän kyydissä, minkä jälkeen ratin taakse pääsi hetkeksi itsekin. Mutta veneellä ei saanut kääntyä liian tiukasti eikä sitä saanut viedä yli puolimetriseen aallokkoon, jollaista olisi kolean sateisena testipäivänä myös ollut tarjolla. 

 

Käytännössä Candelalla ajaminen on hyvin yksinkertaista, eikä se periaatteessa juurikaan poikkea tavallisella veneellä ajamisesta. Hallintalaitteina on tuttuun tapaan ratti, kaasukahva ja monitoiminäyttö. Nopeille moottoriveneille tyypillistä trimmaamista Candela ei vaadi, ja kantosiipien toiminta ja säätyminen on ajon aikana täysin automaattista.

Lähtökiihdytys tehdään nasakassa tuulessa mieluiten vastatuuleen tai sivuvastaiseen. Testiveneessä ilmeni pieniä haasteita, sillä kantosiiville ja toivottuun kulkuasentoon päästiin vasta kolmannella yrityksellä. Tehtaan edustajan mukaan syynä oli ilmeisesti kylmä keli, joka jäykisti ja hidasti takakantosiiven toimintaa ohjaavan hydraulijärjestelmän toimintaa.

Mutta kun liitoon lopulta päästiin, oli tunnelma mykistävä. On melkoisen uskomaton tunne liitää lähes äänettömästi veden pinnan ja aaltojen yläpuolella 25 solmun nopeudella.

Koeajoalueen noin 30 sentin aallokko ei kantosiivillä liitävää Candelaa heiluta lainkaan, joten eteneminen on erittäin mukavaa. Kantosiipien asento säätyy ajon aikana jatkuvasti, joten ne toimivat osaltaan myös ajonvakautusjärjestelmänä. 

Matkustajan paikalla istuu alkuun lähinnä huuli pyöreänä ihmetellen kokemuksen todellisuutta. Ratin takana naama vääntyy väkisinkin virneeseen, sillä veden pinnalla liitely sujuu täysin ilman aaltojen vaikutusta. Ryske, pauke ja roiske loistavat poissaolollaan.

Täysin ongelmatonta foilaus ei kuitenkaan ole, sillä liian tiukka ja hidasvauhtinen mutka saa aikaan äkillisen mahalaskun, kun Candela sakkaa ja mäjähtää veteen. Kantosiiville Candela nousee noin 17 solmun nopeudessa, mutta alle 20 solmun vauhdilla tehtäviin kaarroksiin pitää antaa vähän kaasua lisää, jotta sakkaukselta vältytään.

Kurvailuhalukkuutta rajoittaa myös testiveneen raskas ohjaus. Muutoin Candelan kaarroskäytös on normaaleihin suunnanmuutoksiin tarvittavissa kaarroksissa ihan luontevaa, veneen kallistuessa tavanomaiseen tapaan maltillisesti sisäkaarteeseen. Ajonvakautus rajoittaa kallistuman 12 asteeseen, vaikka kuinka rattia kääntäisi.

Liukuvarunkoisiin moottoriveneisiin tottuneelle Candelan nollakulmaan säädetty pituussuuntainen peruskulkuasento tuntuu sen sijaan erikoiselta, käytännössä siltä kuin vene liitäisi keulaa alhaalla roikottaen. Luontevampi kulkuasento olisi perinteisiä liukuvarunkoisia veneitä mukaileva keula muutaman asteen ylhäällä trimmi.

Uppoumanopeuksilla suurin kiusa on Candelan märkyys. Jo pienet vasta-aallot pärskivät matalan keulan ja tuulilasin yli. Candela on tehty ennemmin kantosiivillä kuin uppoumanopeuksilla kulkijaksi.

Vettä Candela tarvitsee alleen foilatessa reilut puoli metriä. Uppoumanopeudelle ”laskeutuessa” kantosiivet viistävät liki puolentoistametrin syvyydessä. Matalavetiseen satamaan ajoa ajatellen kantosiivet saa nostettua napin painalluksella ylös. Takafoilille ja siihen integroidulle potkurille on lisäksi erillinen traileriasento. 

Maantiekuljetusta ja säilytystä varten Candelalle on kehitetty kustomoitu traileri, joka ei ole ihan halpa (8 000 €.)

Tuttua ja tunnettua perustekniikkaa

Eksoottisen valmistusmateriaalin ja huipputeknisen kantosiipijärjestelmän vastapainoksi sähköpropulsion pääkomponentit eli moottori ja ajoakku ovat saksalaisen Torqeedon ”hyllytavaraa”. 

Moottorina on Deep Blue 50, jota Torqeedo valmistaa sekä sisä- että perämoottoriversiona. Candela on ottanut lähtökohdaksi sisämoottorin, mutta paketoinut sen veneen perään perämoottorin tapaiseen koppaan. Riki on Candelan omaa käsialaa. Moottorin jatkuvaksi tehoksi Torqeedo ilmoittaa 55 kiloeattia eli 75 hevosvoimaa.

Aiemmin kokeillut Torqeedo Deep Bluet eivät ole etenkään perämoottoriversiona olleet täysin hiljaisia, mutta Candelassa paketti toimii juuri niin äänettömästi kuin sähkömoottorilta sopii odottaa.

Torqeedon venekäyttöön muokkaaman litiumioniakun bruttokapasiteetti on 40 kilowattituntia, ja se on peräisin BMW:n i3-sähköautosta. Nettokapasiteetti lienee jonkin verran pienempi.

Candelan huippunopeus on rajoitettu 30 solmuun, mikä osaltaan osoittaa kantosiipien etevyyden. Perinteisistä liukuvarunkoisista veneistä esimerkiksi vastaavan kokoinen ja painoinen Yamarin Cross 75 kulkee 150-hevosvoimaisella polttomoottorilla noin 35 solmun huippunopeutta.

Kantosiipien hyödyntämisen päätavoitteena on kuitenkin Candelan tapauksessa ollut pikemminkin taloudellisuuden eli toimintamatkan kuin suorituskyvyn maksimoiminen.

Valmistaja on markkinoinut Candelaa jopa 50 meripeninkulman toimintamatkalla, mutta sähköautojen tapaan se lienee saavutettavissa vain optimiolosuhteissa. Esimerkiksi koeajolla kulutukseksi muodostui ajotietokoneen mukaan 0,9–1,3 kWh meripeninkulmalla, kun nopeutena oli luontevat 22–25 solmua. 22 solmun nopeutta Candela kulkee ajotietokoneen näytön mukaan noin 20 kilowatin teholla.

Käytännössä virtaa voisi riittää siis jopa noin 40 meripeninkulman kruisailuun. Sekin on liukuvalle, tai liukuvarunkoiselle veneelle tyypillisillä nopeuksilla liikkuvalle sähköveneelle hyvä range.

Tyhjäksi saakka automatiikka ei anna akkua ajaa, vaan kun virta ehtyy, siirtyy Candela ”ontuen kotiin” -asetukseen, mikä mahdollistaa rantaan pääsyn kahdeksan meripeninkulman päästä kolmen solmun nopeudella.

Candela ladataan tavallisesta maasähköpistorasiasta. Latausaika tyhjästä täyteen on noin 12 tuntia. Pikalatausmahdollisuutta laitureilla ei ole, mutta jos joskus tulee, on Candela siihen valmis.

Kallis tulevaisuus

Candelassa on hyvin tilaa kantavuuden mukaiselle kuudelle matkustajalle, joille on veneen tasapainon kannalta määrätyt istumapaikat taka-avotilassa. Tavaroille suljettavia ja kuivia säilytystiloja on sen sijaan verrattain vähän.

Koska painonsäästö on ollut Candelassa tärkeää, on veneen varalaidat matalat ja sisustus sekä varustus pidetty suoraviivaisen yksinkertaisena. Esimerkiksi jääkaappia tai makeavesijärjestelmää Candelasta on turha etsiä. 

Candelan reilun 250 000 euron hinta vie sen suoraan luksusluokkaan. Viimeistelyltään ja laatuvaikutelmaltaan Candela ei ehkä ole hintaluokan mukaisen loistelias, vaan pikemminkin asiallinen. Toisaalta Candelan erikoisuus ja teknillinen edistyksellisyys ovat ominaisuuksia, jotka kaiketi koukuttavat nykypäivän varakkaita innovoijia ja varhaisia omaksujia luksusta enemmän.

Candelan puolesta puhuu tietysti myös ympäristöystävällisyys ja taloudellisuus. Täyssähköveneellä ajaminen on paikallisesti päästötöntä ja Candelan taloudellisuus on epäilemättä huippuluokkaa. 

Taloudellisuuden polttomoottoriverrokeihin nähden noin kolminkertainen hankintahinta tosin torpedoi varsin tehokkaasti. Käyttökuluissa säästettävällä erotuksella Candelan hankintahintaa ei saa perusteltua, vaikka kuinka ajaisi.

Candelan hintaa nostaa sähköpropulsiotekniikan lisäksi sen pioneerihenkinen kehitystyö. Torqeedon moottorin ja akun pakettihinta lienee noin 40 000–50 000 euron luokkaa, mutta automaattisesti säätyvien kantosiipien muotoilu ja toimintaa ohjaavan järjestelmän kehitystyö on vaatinut vuosien panostuksia. Toinen erityisen kallis ratkaisu on hiilikuiturakenne, joka on moninkertaisesti kalliimpi toteuttaa kuin tavallinen lasikuiturakenne. 

Suomen markkinoilla täysin hiilikuiturakenteisia moottoriveneitä ei oikeastaan ole muita kuin englantilaisen Princessin liki miljoonan maksava R35-luksusdaycruiseri, joka edustaa ihan toista genreä. 

On hatunnoston arvoinen suoritus, että Candela-projekti on ylipäätään rohjettu saattaa markkinoille, ja tietyllä tapaa se onkin jokaisen euron arvoinen paketti. Toista samanlaista venettä ei tällä hetkellä markkinoilla yksinkertaisesti ole.