Nordkapp Airborne 7 (2021–)– Skandinaaviribbi

Norjalainen Nordkapp laajentaa rib-veneisiin Airborne-mallisarjalla, jonka ensimmäinen koko on 7. Se tuo ribin entistä varteenotettavammaksi vaihtoehdoksi, kun hakusessa on päiväretki- tai yhteysvene pohjoismaisiin olosuhteisiin.

Viheltää! Jos oltaisiin armeijassa, niin nyt pitäisi mennä eikä meinata. Viheltää-huudolla koulutetaan hakeutumaan vikkelästi suojaan, koska ammus on osumassa lähelle. Norjalaisen Nordkappin ensimmäisessä rib-veneessä on voimaa ja vaarallisuutta uhkuvaa tummanharmaata militantti-ilmettä. Moottorin käynnistys vain vahvistaa vaikutelman: Mercuryn yli 200-hevosvoimainen ProXS-sporttimalli käynnistyy vihaisesti tiuskahtaen ja syvältä kaikilla kahdeksalla sylinterillään kurnuttaen.

Liikkeellelähtö jopa vähän jännittää, mutta käynnistyksen jälkeen alkutoimet käyvät sujuvasti: vaihde kytkeytyy sulavasti, ohjaus on luontevan kevyt ja vene irtoaa laiturista hallitusti. Lisää kaasua ja Airborne sujahtaa kevyesti ja huomaamatta liukuun. Vauhdissa meno alkaa tuntua hyvinkin herraskaiselta, kun korkea keula tekee syvän mutta mukavan pehmeän joustoliikkeen ja halkoo isotkin aallot erinomaisen vaivatta, ilman pauketta ja ryskettä.

Nordkapp on tehnyt Airborne 7:n rungosta tarkoituksella muista rib-veneistä poikkeavan. Se halusi ajotuntumaan samaa sporttisuutta, mitä löytyy merkin lujitemuovi- ja alumiinirunkoisista normimalleista. Airbornessa on monia muita rib-veneitä korkeampi lujitemuovirunko, jossa on pohjan lisäksi kaistale palteista ylös nousevia laitojakin. 

Korkean rungon myötä myös kellukkeina toimivat ilmatäytteiset ponttonit ovat ylempänä vedestä. Ratkaisun ansiosta ajotuntuma muistuttaa hyvällä tavalla syvällä V-pohjalla varustettuja, kauttaaltaan kovarunkoisia veneitä. 

Paikallaan ollessa ponttonit tuovat Airbornelle vakautta. Syvällä V-rungolla varustettujen veneiden tapaan Airborne noteeraa selvästi jo yhden henkilön liikkumisen laidalla, mutta kallistuminen stoppaa ponttonin osuessa loiskahtaen veteen. 

Ajossa ponttonien olemassaoloa ei alkuun oikein edes noteeraa, mutta aaltoja pehmeästi halkova runko kerää ajatuksissa kiitosta. Ponttonien tehtäväksi jää lähinnä hillitä ja ohjata roiskeita sivuille. 

Kovemmassa aallokkoajossa ponttonitkin alkavat jo osallistua aaltojen iskujen vaimentamiseen, minkä ansiosta Airborne 7 kuuluu ehdottomasti alle seitsemän metristen avoveneiden luokassa keliveneiden kärkipäähän. Vauhdinpitoa ei ihan heti alkuun tarvitse hillitä, vaikka aallokko nousisi. Vielä metrisessä aallokossa eteneminen on kovillakin nopeuksilla eleettömän mukavaa.

Sen sijaan kovavauhtisista kaarroksista on hyvä varoitella matkustajia, sillä liikevoimat käyvät helposti rajuiksi. G-voimia kasvattaa jyrkissäkin mutkissa jatkuva rungon ja potkurin loppumaton pito. Lisäksi Airborne 7 kallistuu kaarroksissa varsin määrätietoisesti aina ponttonin varaan saakka, mikä saattaa tuntua satunnaisesta matkustajasta yllättävältä tai epämiellyttävältä.

Vauhtia ja vaihtoehtoja

Vauhdin hurmasta nauttiville Airborne 7 on oikea valinta. Jo koeajoveneen 200-hevosvoimainen kone riittää yli 47 solmun huippunopeuteen, ja halutessa tehoja voi vielä kasvattaa 50:llä. Varsinaista tarvetta sille ei ole, eikä käytännön suorituskykyyn isomman koneen valitsemisella ole juurikaan vaikutusta. 

Taloudellisimmillaan Airborne 7:lla pääsee meripeninkulman alle litralla myös liukunopeuksilla. Siihen ylletään laajalla, noin 20–30 solmun nopeusalueella. Melua samalla nopeusalueella on avoveneille melko tyypilliseen tapaan noin 80 desibeliä. Runko- tai rakenneääniä ei juurikaan erotu. Huippunopeudella kulutus nousee 1,6 litraan meripeninkulmalla ja desibelit haitallisen rajan tuntumaan muttei sen yli.

Vaikka moottorivalikoiman tehoalue on vain 50 hevosvoiman laajuinen, on vaihtoehtoja viisi, joten pari sanaa niistäkin. Vaihtoehtoja on moottoripartneri Mercuryn kolmesta mallisarjasta. FourStroke-vakiomallistosta mukana on 200- ja 225-hevosvoimaiset V6-vaihtoehdot. Ne on varustettu ulkoisella hydrauliohjauksella ja sähköisellä DTS-kaukohallintalaitteella. 

200- ja 250-hevosvoimaiset ProXS-sporttimallit ovat nimellistehoaan vähän tehokkaampia (laki sallii 10 prosentin poikkeaman ilmoitetusta nimellistehosta) ja tuunattu suorituskyky mielessä. Hallintalaitteet ovat vastaavat kuin FourStroke-vaihtoehdoissa. Oleellista on, että jo 200-hevosvoimainen ProXS rakentuu 4,6-litraiselle V8-alustalle, joten tehon lisäksi etenkin vääntöä riittää rutkasti enemmän kuin 200-hevosvoimaisessa FourStroke V6:ssa. 

Kolmas mallisarja ja viides vaihtoehto on 250-hevosvoimainen Verado, jossa on sama 4,6-litrainen V8-perusrakenne kuin ProXS:ssä. Hienostuneen Veradon valtteina on sähköhydraulinen ohjaustehostin ja erityinen AMS-ripustus, joka vaimentaa tuntuvasti moottorin värähtelyn ja melun siirtymistä veneen rakenteisiin.

Moottorivalintaa voi tehdä huoletta, sillä teknisesti ja ominaisuuksiltaan kaikki vaihtoehdot ovat Airborneen hyvinkin sopivia. Toisaalta myös hinnat ovat pakettihintojen suuruusluokka huomioiden melko tiiviissä nipussa. Moottorivalinta on Airborne 7:n kohdalla hienosäätöä.

Monin paikoin lokalisoitu

Ribit ovat esimerkiksi Välimerellä ja Brittein saarilla suuressa suosiossa, koska ne soveltuvat hyvin myös avomerikäyttöön. Pohjoismaissa ja varsinkin Suomessa huviveneribien suosio on jäänyt suhteellisen vähäiseksi.

Yhtenä syynä siihen on varmasti monien ribien epäsopivuus suomalaiseen veneilytapaan. Esimerkiksi täkäläisittäin arvostettu keulasta veneeseen kulkeminen on monissa korkeakeulaisissa ribeissä käytännössä mahdotonta ja paksut ponttonit verottavat sisätiloja. Suojaa ei yleensä liiemmin ole ja suurelle kantavuudelle tai avomeriominaisuuksille on täällä vain harvoin käyttöä. 

Nordkapp on kiinnittänyt Airbornea miettiessään moniin näistä asioista huomiota. Siinä on esimerkiksi epätavanomaisen suuri keulataso, joka helpottaa kulkua, kunhan ranta tai laituri on sopivan korkea. Keulakaiteita ei ”sentään” ole, joten askellus kysyy tasapainoa eikä matalalta laiturilta keulatasolle nouseminen onnistu ilman tikkaita tai portaita.

Perässä tilanne on helpompi, sillä uimatasolle on mahdollista astua sekä sivuilta että suoraan perästä, ja askellus edelleen avotilan puolelle on sujuvaa. Koska kulkuväylät ovat kunnossa, ei ponttonien päälle Airbornessa tarvitse astua, vaikka mahdollista se onkin.

Kulkuyhteydet toimivat sujuvasti myös veneessä, kunhan liikkujia ei ole montaa yhtä aikaa. Pääkulkuväylä keulasta perään on paapuurin laidalla, jossa pulpetinkin pystyy ohittamaan ponttonin sisäpuolella turkilla askellen.

Airborne 7 tulee aina valmiiksi kalustettuna. Tilaratkaisu on mietitty etenkin yhteys- ja päiväretkikäyttöön sopivaksi, joten matkustamisen lisäksi tilat soveltuvat myös pienimuotoiseen veneessä oleskeluun. Muunneltavuutta ei tosin juurikaan ole, vaan esimerkiksi perässä istutaan enemmän matkustamo- kuin oleskelutilamaisesti aina kahdessa rivissä peräkkäin.

Ribien tapaan ponttonit verottavat Airbornessa merkittävän osan varsinkin sisäleveydestä. Airbornen sisäleveys on ohjaamossa ja perässä 165–170 senttiä eli samaa luokkaa kuin viisimetrisissä tavallisissa pulpettiveneissä. Jos verrokiksi otetaan esimerkiksi oman leirin pituuteensa nähden solakka ja ulkomitoiltaan yli 20 senttiä Airbornea kapeampi Nordkapp Enduro 705, on siinä selvästi väljemmät sisätilat. 6,5–7-metristen ribien luokassa Airborne 7:n tilat taas tuntuvat toimivilta ja hyvinkin kilpailukykyisiltä.

Kuskin paikalla Airbornessa on luontevinta seistä penkin ylös nostettuun istuinosaan nojaten. Silloin myös hallintalaitteet osuvat parhaiten käsille. 

Hallintalaitteiden tavoin myös penkki on kiinteä, joten istuma-asennosta on tehty seisoma-asennon ergonomiaa palvelevasti tavanomaista korkeampi ja ryhdikkäämpi. Pystympi istuma-asento tehostaa myös jonkin verran pituussuunnan tilankäyttöä. Pientä kompromissin makua istuma-asennossa silti on: leveästä jalkatuesta huolimatta ajoasento jää yhtä aikaa huteraksi ja hieman ahtaaksi.

Ison pulpetin ja tuulilasin antama viimansuoja on ribiksi poikkeuksellisen hyvä, eikä vauhti saa silmiä valumaan edes seisten ajaessa. Ribien luokassa liki ainutlaatuista on kuomutalli ja ajokuomu, joka koostuu tuulilasin jatkeeksi tulevasta sprayhoodista ja siihen liitettävistä sivu- ja takaseinämistä. Kompakti ajokuomu kattaa vain ohjaamon, mutta sekin useimmiten riittää. 

Ajokuomun lisäksi Airbornen lisävarustelistalta löytyy tuttuja päiväretkiveneiden vaihtoehtoja jääkaapista, pöytään, vesihiihtokaareen ja uimatason suihkuun. Rantautumiskäsiteltävyyttä voi parantaa sekä keulapotkurilla että sähköisellä peräankkurivinssillä.

Pääosin optiot on kasattu Highline ja Highline+ -paketteihin, joista tavallisen tärkeimmät varusteet ovat Garminin kaikuplotteri, jääkaappi, audiojärjestelmä sekä ohjaamon satamapeitot. Plussa lisää muun muassa ajokuomun, aurinkopatjan, vetokaaren, ledivalaistuksen sekä perän ponttonien päälle tulevat lujitemuoviset laitatasot askelmineen ja niiden hyödyntämistä vaikeuttavine kaiteineen.

Highline+ -paketin myötä koeajoveneen hinta hipoo 90 000 euroa, mikä ei ole ihan vähän. Omasta leiristä mainitun Enduro 705:n hinnat alkavat noin 10 000 euroa ja sen alumiinirunkoisen RS-version hinnat noin 5 000 euroa Airbornea alempaa. RS:n kanssa samaa hintaluokkaa ja keliä pelkäämätöntä, seikkailullisen suorituskykyistä genreä edustaa myös XO:n DFNDR 8.

Rib-veneiden luokassa Airborne 7 on hinnaltaan selvästi kalliimpi kuin esimerkiksi Suomen markkinat omineen Brigin vastaavan kokoinen Eagle 6.7 (200 hv moottorilla alkaen 52 000 €), mutta aikalailla samoissa kuin Highfieldin alumiinirunkoinen Sport 700 tai ranskalaisen Zodiacin seitsemän metriset vaihtoehdot. 

Nordkappin otanta rib-aiheeseen on kuitenkin sen verran hyvin jalostunut, että pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna Airborne 7:n hinnalle on katetta. Siksi se näyttäytyy mielenkiintoisena vaihtoehtona paitsi muille ribeille, myös suoristuskykyisiksi keliveneiksi oriontuneille, kokonaan kovarunkoisille avoveneille.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Fredrik Eriksson ja Jan Sjölund
• Video: Fredrik Eriksson ja Eeva Hjorth-Hois