Axopar 29 XC Cross Cabin (2024–)– Trendsetterin uusin painos

Mitä uutta?

Venemallit ovat perinteisesti olleet elinkaareltaan melko pitkäikäisiä, eikä kymmenen vuoden malli-ikä ole vieläkään harvinaisuus. Mutta varsinkin suurten valmistajien kohdalla mallistojen uusiutumistahti on vuosi vuodelta kiristynyt.

Axoparin sykli on poikkeuksellisen tiivis, sillä kymmenessä vuodessa alkuperäinen vuonna 2014 esitelty 28 on uudistettu kertaalleen täysin (2018), ja nyt 29:n myötä on jo kolmannen mallisukupolven aika. 28:ja ehdittiin valmistaa kymmenessä vuodessa kunnioitettavat 2 700 kappaletta. Ihan pielessä konsepti ei siis voi olla.

Ulkomuodoltaan 29 XC on täysin uusi. Sekä rungon että kansirakenteen muodoissa on hienoja yksityiskohtia, jotka ovat vuoroin pyöreitä tai teräviä ja kuperia tai koveria. Vastakkaisuuksista muodostuu kuitenkin eheä kokonaisuus, joka onnistuu samaan aikaan näyttämään täysin uudelta, mutta myös tunnistettavan Axoparilta.

Alkuperäinen Axopar 28 oli poikkeuksellisen matalalaitainen vene, mutta tilanne on sittemmin muuttunut. Jo ensimmäisen malliuudistuksen aikana varalaitakorkeus kasvoi ja sama on jatkunut myös 29:ssa. Sivukannet ovat nyt ympärikuljettaville veneille tyypilliseen tapaan syvällä laitojen suojassa ja leveydeltään passelit.

Axoparin muotokieleen kuuluu oleellisena osana pysty ja poikkeuksellisen terävä keula. Se on vahvasti läsnä myös 29:ssä, vaikka sen etuavotila on selvästi aiempaa leveämpi ja myös lattialtaan korkeammalla. Vaikka 29:n ulkoasua ja muotoilua silmäillessä entistä leveämpää keulaa ei juurikaan huomaa, noteeraa sen veneestä käsin hyvin, varsinkin jos omaa tuntumaa edeltävään 28:aan. Tilaa on sekä kulkemiseen että oleskeluun entistä enemmän.

Etuavotilan vakiokalustukseen kuuluu kansirakenteeseen integroidut paljaat penkit, joista toinen on poikittain tuulilasin edessä, ja toinen taittuu ylösalaisin olevaa L-kirjainta muistuttaen keulasta paapuurin laidalle. Oleskeltavuus valitaan kahdesta lisävarustelistan sohvapaketista.

Noin 4 000 euron L-sohva-paketti tuo istumapaikkoihin pehmusteet ja tukevan, kahdella jalalla seisovan pöydän, mutta jättää styyrpuurin sivun auki keulaan ja keulasta kulkemista varten. Noin 1 500 euron lisäinvestoinnilla saa U-sohva-paketin, joka lisää kokonaisuuteen styyrpuurin laitasohvan, laitakaiteisiin kiinnitettävät selkänojat sekä U-sohvan pöytälevyn kanssa yhtenäiseksi aurinkotasoksi laajentavat täytepatjat. 

Edeltävän Axopar 28:n ehkäpä merkittävin ero useimpiin kilpailijoihin on varsinaisen keulakajuutan puute. Keulakajuutan sijaan 28:ssa on syvä laitojen etuavotila ja ohjauspulpetin uumeniin sijoitettu wc-komero, johon käydään etuavotilaan aukeavasta luukusta. 

Sama periaate on yhä 29:ssä, mutta wc-komero on kasvanut Multi Cabin -nimityksen saaneeksi minikajuutaksi, jonka jalkopääty työntyy korotetun etuavotilan turkin alle. Vakiona kyse on tyhjästä tavaratilasta, johon voi lisävarustelistalta valita käsi- tai sähkökäyttöisen vesi-wc:n sekä paremman valaistuksen, verhoilun ja vuodepatjat tuovan paketin.

Makuukajuuttana keulasoppi on pieni, mutta lisävarusteena saatavan takakajuutan kera Axopar 29 on tarkasti määriteltynä luokkansa ainoa vene, johon saa kahden erillisen makuukajuutan tilaratkaisun.

Axopar 28 muodosti Mercuryn uudella 300-hevosvoimaisella V8-perämoottorilla varustettuna poikkeuksellisen hyvin yhteensopivan parin, eikä "match made in heavenia" ole haluttu rikkoa. Siksi 29 on kasvanut mitoiltaan ja massoiltaan melko maltillisesti, ja kasvua on pyritty kompensoimaan tarkalla painonhallinnalla ja kokonaan uuden rungon ominaisuuksia tarkasti optimoimalla.

Vaikka 29 XC painaa 28 C:n reilun 2 000 kilon sijaan 2 800 kiloa ilman moottoria, on se yhä nopea ja suorituskykyynsä nähden kokoluokassaan taloudellinen vene – ja tulee yhä aivan hyvin toimeen Mercuryn 300-hevosvoimaisen "perusmoottorin" voimin. Silti Axopar odottaa myynnin keskittyvän Mercuryn uusimpiin V10-moottoreihin ja etenkin sen 350-hevosvoimaiseen versioon. 

Muutoin sukupolven vaihdos on tuonut numeroiden valossa kasvua vain niukasti. Maltillisesti kasvaneita ulkomittoja oleellisemmat muutokset ovat entistä leveämmät sivuliukuovet, joista kulkee sujuvasti myös ohjaushytin takapenkille sekä 400 litraan kasvanut polttoainetankki.

Miten kulkee?

Alkuperäinen Axopar 28 erottui massasta heti ensisilmäyksellä vahvalla muotoilullaan. Mutta pinnan alla kyti paljon muutakin, kuten alusta saakka perämoottorin ehdoilla suunniteltu, teräväkeulainen ja kahdella portaalla varustettu runko. Yhtälö osoittautui erinomaiseksi, ja jo ensimmäisen sukupolven 28 nosti perämoottorillisten ohjaushyttiveneiden suorituskyvyn ja ajettavuuden aivan uudelle tasolle. 

Sen jälkeen tilanne on vain parantunut. Toisen mallisukupolven 28 nosti rimaa entisestään, ja on jopa hieman hämmästyttävää, että 29 pystyy tekemään sen taas.

Rehdisti sanottuna viimeisin 28 ei jättänyt paljonkaan sijaa toiveille. Jos jotain, niin se voisi tietyissä tilanteissa olla vielä vähän kuivempi ja sivumyötäisessä vähän vähemmän altis keulan tarttumiselle aaltoon sekä reagoida selkeämmin moottoritrimmin säätöön. Ja 29 korjaa oikeastaan kaikki kyseiset kohdat.

En sano, etteikö 29:kin keulan saisi joissakin tilanteissa leikkaamaan (oikeastaan kaikki veneet saa), mutta koeajon perusteella voi hyvin sanoa, että 29 on taas edeltäjiään hiukan anteeksiantavampi ja leveämmän keulan ansiosta myös kuivempi. Koeajopäivän puolimetrisestä aallokosta ei löytynyt kohtaa tai ajotapaa, jossa keula olisi saatu leikkaamaan tai tuotettua roiskeita tuulilasille.

Myös trimmattavuuteen on tullut selvä parannus, mikä osaltaan selittää myös entistä kuivempaa ja suuntavakaampaa etenemistä. Moottorin ylöstrimmaaminen liukunopeuksilla on parantanut polttoainetaloutta ennenkin, mutta veneen kulkuasentoon sillä ei juurikaan ole ollut vaikutusta. 29:ssa on. 

Vaikka kulkuasento on yhä varsin horisontaalinen, saa moottorin trimmaaminen ylös 29:n kantamaan keulaansa entistä korkeammalla, mikä parantaa kulkuominaisuuksia etenkin juuri myötäaallokkoon ja sivumyötäiseen ajettaessa.

Terävääkin vasta-aallokkoa 29 halkoo silti yhä veistenterävien edeltäjiensä veroisesti. Tässä Axoparit erottuivat edukseen jo aiemmin. 

Sivuaallokossa kulku on vakaata ja aallokosta johtuvat kallistumiset hyvin pieniä, eikä sivutuuleen nojaamista juurikaan esiinny. Ylhäältä katsottuna muodoltaan silitysrautamainen runko on luonnostaa hyvin stabiili. Yksi seuraus asiasta on, että kun trimmitasoja tarvitaan oikaisemaan kulkuasentoa, saa niitä käyttää reilusti ennen kuin vene reagoi.

Myös kaarroksissa – varsinkin liukunopeuksilla, missä rungon noste on voimissaan – Axopar kallistuu hallitun hillitysti, mutta kuitenkin siinä määrin, että tuntuma on luonteva. Kokonaisuuden viimeistelee erinomainen ohjautuvuus ja tunnokas ohjaus.

Loppujen lopuksi eniten tarkkuuta ajamiseen vaati uppoumanopeuksilla liikkuminen. Edeltäjiensä tavoin, vaikkei ehkä aivan yhtä suurissa määrin, 29 tarvitsee isoja peräaaltoja kohdatessa kaasua, jottei keulakantta tule kylvettäneeksi. Axoparin kirveskeula pikemminkin halkoo kuin nousee aallolle.

Pitkä vesilinja pitää huolen siitä, että 29 kulkee uppoumanopeuksilla miellyttävästi luotisuoraan, mutta kaikkein ketterin kääntyjä se ei ole. Vaikka hyvä suuntavakaus ja vähäinen rekaus helpottavat laituripaikalle ajoa, on keulapotkuri silti elämänlaatua parantava valinta lisävarustelistalta.

Koeajoveneet oli varustettu Mercuryn uudella 400-hevosvoimaisella V10:llä (Wet Bar) ja kahdella 200-hevosvoimaisella V6:lla (Aft Cabin), joten omakohtaisia kokemuksia 300-hevosvoimaisesta "vakiopaketista" tai Axoparin odotusten mukaan suosituimmaksi nousevasta 350-hevosvoimaisesta V10:stä ei ole. Tehtyjen suorituskykymittausten perusteella 29:n pitäisi kuitenkin olla 300 hv V8:llakin yli 40 solmun ja 350 hv V10:llä noin 45 solmun vene.

400-hevosvoimainen V10 vei 29:n parhaimmillaan lähes 49 solmun huippunopeuteen, taloudellisimman liukunopeusalueen alkaessa 25 solmusta ja kantaen aina 32 solmuun saakka. Tuolloin kulutus asettuu 1,7–1,8 litraa meripeninkulmalla. Se ei ole varsinaisesti vähäinen, mutta kaikki huomioiden varsin kohtuullinen ja ennen kaikkea hyvin kilpailukykyinen lukema.

Kahdella 200-hevosvoimaisella V6:lla varustettuna 29 hyökkää paikaltaan ja kaarroksen jälkeisestä montusta ylös liukuun selvästi yksimoottorista mutta saman tehoista verrokkia nopeammin. Huippunopeus jää kahden moottorin vedenvastuksesta huolimatta vain kolme kymmenystä yksimoottorisesta ja saman tehoisesta verrokista.

Kulutus ei kahdesta moottorista huolimatta juurikaan kasva: huippunopeudella meripeninkulmalla palaa kaksi desilitraa enemmän, 25–32 solmun taloudellisimmalla liukunopeusalueella ero jää alle desilitraan. Kuuden solmun puhtaalla uppoumanopeudella yksimoottorinen kuluttaa vähemmän (1,3 l/mpk) kuin kaksimoottorinen (1,6 l/mpk), mutta reippaammalla 40 solmun liukunopeudella tilanne kääntyy päinvastaiseksi: kaksi V6:sta haukkaa 2,0 litraa kun yksi V10 imee 2,4 litraa meripeninkulmalla.

Melutasossa 29 XC ei yllä aivan haamusuoritukseen, vaikka sivistyneesti käyvien Mercuryjen murina onkin hyvin hillittyä. 25 solmun vertailunopeudella yksimoottorisen yksilön äänenpaineeksi mitattiin 75 ja kasimoottorisen 74 desibeliä, mitkä sinänsä ovat kiitettävän alhaisia lukemia. Runkoääniä 29:ssä esiintyy kuitenkin ehkäpä jopa edeltäjää enemmän. Varsinaiseksi häiriöksi niistäkään ei kuitenkaan ole.

Axopar osaa tehdä tyylikkään selkeitä kojelautoja, ja sellainen on myös 29:ssä. Kojelaudan keskiössä on peilikiiltävä mittaripaneeli, mihin ei toki enää nykypäivänä tule mieleenkään asentaa mittareita, vaan mieluummin rivi mahdollisimman suuria kosketusnäyttöjä. 

Spartalaiseen tapaan se ensimmäinenkin hankitaan 29:iin lisävarusteena, ja on kooltaan 12-tuumainen. Vielä luontevampi ratkaisu on kaivaa kuvetta tuplasti, jolloin toisen näytön voi valjastaa navigointiin ja toisen datanäytöksi tai tiukoissa paikossa navigoida molemmilla ruuduilla mutta eri zoomeilla. 

Ajoasento on entistä tasaveroisempi kompromissi istuma- ja penkkiin nojautuvan seisoma-asennon välillä. 

Istuttaessa penkin saa riittävän lähelle, jotta kädet osuvat luontevasti ratille ja kaasukahvalle. Kosketusnäytölle joutuu toki vähän kurottamaan. Kun ajoasento on ylävartalon puolesta kohdillaan, on jaloilla jo hiukan ahdasta: kojelaudan alla oleva jalkatuki tulee turhan korkealle ja polvet kärkkyvät kontaktia kojelaudan kulmaan.

Seisten ajaessa yli 185 cm pituisilla katon reunat alkavat hiukan peittää näkyvyyttä, mikäli ajoasennon haluaa pitää ryhdikkäänä ja päähallintalaitteet nopeisiinkin ohjausliikkeisiin sopivan lähellä.  Matalampaan seisoma-asentoon tarvittaisiin ripaus lisää varvastilaa, jolloin penkkiin olisi luontevampaa nojata loivemmassa kulmassa. Lisäjalkatila kojelaudan alla olisi taas pois suoraan keulakajuutan mitoista.

Lievistä justeeraustoiveista huolimatta 29:n ohjaamon ergonomia on vahvasti positiivisen puolella, ja mahdollistaa täysimääräisesti veneen erinomaisista ajo-ominaisuuksista nauttimisen.

Kuvat

Kojelautanäkymässä huomio kiinnittyy yhtenäiseen ja kiiltävään "mittaripaneeliin", joka saa kahden 12-tuumaisen monitoiminäytön kombon näyttämään lähes pieneltä. Simradilta ei saa enää kahta näyttöä yhden ja saman lasin alle, vaan kyse on kahdesta erillisestä näytöstä.

Axopar onnistui tekemään ohjaushyttiversioista seksikkäitä ja haluttavia päiväristeilijöitä myös etelänvesillä, mutta ei 29 XC kavahda yhteysajoa Suomen talvessakaan. Sen menestys ei jää ainakaan erinomaisesta ajettavuudesta kiinni.

Kojelautaan on muotoiltu käytännöllinen kaukalo pientavaroille.

Kaksi 200-hevosvoimaista V6:ta tuuppaavat 29 XC:n sähäkästi liikkeelle ja tuovat ajoon lisävakautta. Takaikkuna tarjoaa lähes panoraamanäkymät.

Mahtuuko mukaan?

Vaikka etuavotila on 29:ssä aiempaa tilavampi, ei sitä ainakaan koeajoveneiden täydellä U-sohva-paketilla voi mainostaa kovinkaan avaraksi. Tällä kalustemäärällä sujuvan keulan kautta kulkemisen edellytyksenä on käytännössä pöydän irrottaminen paikaltaan, mikä helpottaa oleellisesti myös keulan säilytystiloilla asiaointia.

Toisaalta tarjolla on poikkeuksellisen runsas ja yhtenäinen oleskelutila pöydän ääressä, jollaista ei pääkilpailijoista löydy. Istumapaikkoja on periaatteessa jopa kahdeksalle, mutta sellaista määrää keulaan on vaikea kuvitella. Luontevampi pääluku on kolmen ja viiden välissä.

Näppärä oivallus on mahdollisuus asettaa pöytä kahteen eri paikkaan, joko keulan U-sohvan keskelle tai lähemmäs poikittaista sohvaa.

Kyseinen sohva on suurimmilta osin osa keulakajuutan ylös tuulilasin eteen aukeavaa luukkua. Etuavotilan tavoin myös testiveneiden keulakajuutat on varustettu kaikella mitä mukaan saa.

Lopputuloksena on kahdelle aikuiselle vuodemitoiltaan riittävä, mutta muuten sangen tiivistunnelmainen makuukajuutta, jossa wc-istuin on keskellä vuodetta patjojen alla. Majoitus- ja wc-käyttö ei siis samaan aikaan onnistu. Ja yhä edelleen kannattaa huomioida, ettei 29 XC:n pääkajuutasta eli ohjaushytistä ole suoraa yhteyttä keulakajuuttaan/vessaan, van sinne kuljetaan ulkokautta – satoi tai paistoi.

Wc-tilana edeltävän 28:n komero toimi oikeastaan yllättävänkin hyvin. Sinne oli suhteellisen helppoa laskeutua, pytyllä mahtui istumaan hyvin ja seinustalla oli käyttökelpoisen kokoinen käsienpesuallas säilytystiloineen.

Uudessa 29:ssä on suurempi tila, mutta ainakin vuodepatjoilla varustettuna wc:ssä asiointi on entistä hankalampaa: kulkeminen on kankeampaa, tavaroille ja pytyllä istumiseen on vähemmän tilaa ja käsipesulle pääsee vasta kun nousee pois wc-istuimelta, sulkee wc-istuimen suojakannen ja avaa sinänsä näppärän, seinästä auki taittuvan pesualtaan.

Takakansi on vakiona täysin kalustamaton tyhjä tila, joka on pientä kynnystä lukuun ottamatta perästä uimatasoille täysin avoin. Se on varmasti vesiharrasteiden kannalta mieluisaa, mutta tekee vaikkapa yhteysvenekäytössä kansitavaran kuljettamisesta riskialtista, kun takeita kuorman kyydissä pysymisestä ei ole.

Umpinaisia säilytystiloja toki on: molemmissa peräkulmissa on päältä ladattavat lepuutin- ja köysiboksit ja turkkiluukkujen alta löytyy ruuma, joka itse asiassa ulottuu aina ohjaushyttiin ja sen peräpenkin alle saakka.

Taka-avotilaa aletaan täyttää lisävarustelista joko-tai-periaatteella. Koeajoveneistä toiseen oli valittu ohjaushytin takaseinustaa vasten tuleva Wet Bar -optio eli ulkopentteri, toiseen Aft Cabin eli matalalinjainen parivuoteella varustettu takakajuutta. Eräänlaisena puolivälin vaihtoehtona on Multistorage, joka tarkoittaa kalustamatonta ja verhoilematonta, valtavaksi tavaratilaksi valjastettua takakajuuttaa. Wet Bar ja Aft Cabin/Multistorage -optioita ei voi yhdistää toisiinsa.

Wet Bar -versiossa takakannelle jää mukavasti touhu- ja liikkumatilaa, jota moottorin (tai moottorien) molemmille sivuille kurottavat uimatasot luontevasti täydentävät. Kesäkeittiössä tai vesileikeissä touhuamista voi seurailla peräkulmien säilytystilojen kansien päälle saatavilla istuinpehmusteilla notkuen.

Ulkopentterin varustukseen kuuluvat vesipiste ja päältä ladattava jääkaappi, jonka kanteen on kiinnitetty näppärästi irrotettava leikkuulauta. Kokonaisuutta täydentää kaappi- ja laskutila, joka huutaa liettä tai sähkögrilliä. Kumpaakaan ei vielä lisävarustelistalta löydy, mutta joku ratkaisu on epäilemättä tulossa. Isommissa Axopareissa on nähty ratkaisu, jossa ulkopentteri grilleineen on sovitettu jompaankumpaan peräkulman lepuutinlaatikkoon. Jää nähtäväksi, tuleeko jotain vastaavaa tarjolle myös 29:iin.

Takakajuutta syökin sitten käytännössä koko takakannen vapaan pinta-alan. Sen ympärille jää vain kulkuväylä, joka on sen verran kapea, ettei kohdattaessa ohittaminen onnistu kuin toisen peruuttamalla ja väistämällä joko uimatasolle, ohjaushytin oviaukolle tai takakajuutan katolle. Sen saa valjastettua loikoilutasoksi hankkimalla lisävarustelistalta patjan.

Takakajuuttaan tai tavaratilaan aukeaa perän suuntaan suuri luukku, joka kokonsa puolesta sopisi jouheasti sekä kulkemiseen että suurempienkin tavaroiden lastaamiseen, ellei nosto- ja kulkukorkeus olisi käytännössä kovin suuri.

Ohjaushytin sisäilme on suurten ikkunoiden ansiosta avara. Sekä tuuli- että takalasit ovat kulmista hienosti pyöristettyjä ja tarjoavat ohuiden pystypilarien ansiosta lähes panoraamanäkymät.

Kattoluukku on Axoparille tunnusomaisesti haitarimallinen kangaskattoluukku, mikä takaa maksimaalisen suuren aukon kattoon. Luukku on vakiona käsikäyttöinen ja esimerkiksi Marexin vastaaviin verrattuna melko tahmealiikkeinen. Sähkötoimisuuden saa lisävarusteena.

Ohjaushytin istumajärjestys on edeltäjään nähden ennallaan muodostuen ohjaamon kahdesta erillisistuimesta ja kolmen istuttavasta takapenkistä. 

Takapenkillä istutaan näkyvyyden kannalta mukavasti, mutta sen verran korkealla, että jalat jäävät roikkumaan ilmaan. Jonkinlaista jalkarautaa siis kaivattaisiin, ja sellainen on myös tulossa. Oleellista on, ettei se saisi kuitenkaan haitata hytissä kulkemista. Pitkäjalkainen yltää tukemaan jalat ohjaamon istuinten jalustaa vasten.

Ohjaamon istuimet saa käännettyä hiukan vaivalloisesti ympäri, jolloin ohjaushyttiin muodostuu kasvokkain istuskeltava oleskelutila, jota voi täydentää väliin tulevalla pöydällä. Luontevimmillaan tila onkin kahdelle, jotka voivat nostaa jalat istumasuunnasta riippuen joko peräsohvalle tai ohjaamon istuimille, ja seurata ulkomaailman menoa ohjaushytin tarjoamasta suojasta.

Wet Bar -versiossa takapenkin alle jää kookas avoin tavaratila, joka on yhteydessä matalampaan takakannen alle jäävään ruumaan. Penkin alle on helppo viskoa tavaroita, mutta sinne on myös yhtä helppoa hukata niitä pienempiä nyssäköitä, joita ei ole sen jälkeen enää niin helppoa kaivaa taas esille.

Takakajuuttaan käyntiä varten takapenkin paapuurin puolisko on taitettavissa ylös, minkä jälkeen kulku vuoteelle onkin paljon edeltäjää helpompaa. Vuodemitat ovat jälleen kahdelle aikuisellekin riittävät, mutta tilan arkkumainen muoto ja sijainti "montussa" lattiatasolla saattaa joidenkin kohdalla vähentää sen vetovoimaa majoituskäytössä.

Käytännössä Axoparin takakajuutassa on vuoteen ja katon välissä hyvin senttejä ja sen myötä runsaasti ilmatilaa. Avaruutta parantavat myös kookas takaikkuna ja avoin yhteys ohjaushyttiin. Moni matkaveneen keskikajuutta tai daycruiserin keulakajuutta on matalampi ja pienempi.

Varsinaista pentteriä ohjaushytti ei tarjoa, mutta makeavesijärjestelmän ruksittaminen lisävarustelistalta tuo kuskin penkin alle hanan ja pesualtaan. Sen pariksi apukuskin istuimen alle voi valita päältä täytettävän jääkaapin. 

Sekä pesualtaan että jääkaapin käyttö edellyttää päällä olevan istuimen kippaamista eteen. Ainakin jääkaapin kohdalla tavanomainen ovellinen jääkaappi olisi käytännöllisempi ratkaisu. Kahvin tai perunoiden keittoon ei löydy ratkaisua myöskään ohjaushytin optioista, sillä kiinteästi asennettua liettä ei ole pesualtaan tai jääkaapin yhteyteen saatavilla.

Kuvat

Kookas takaikkuna ja avoin yhteys ohjaushyttiin tuovat takakajuuttaan kaivattua avaruutta.

"Kelluva" takapenkki taittuu pois takakajuuttaan kulun tieltä.

wet Bar -version kesäkeittiöön kuuluu kaappi, laskutilaa, pesuallas ja arkkumallinen jääkaappi, jonka kanteen on integroitu näppärä irrotettava leikkuulauta. Liesi/grilliratkaisu on vielä vahvistamatta, mutta eiköhän sellainenkin ole tasopintaan tulossa.

Keulan kalusteissa ja ankkurilaatikossa on paljon hyvin organisoitua tavaratilaa.

Takakajuutta jättää perään vain kulkuväylät, mutta tuo patjoilla varustettuna mukanaan aurinkotason.

"Peräposkissa" on tilavat säilytyslokerot. Luukun liipaisinsalvat ovat erittäin miellyttävät käyttää. Kannen päällä olevat istuinpehmusteet ovat Axoparille tyypillistä luovaa tilankäyttöä: kun tilaa penkille ei ole, tehdään laidasta istumapaikka.

Iso takaluukku mahdollistaa ulkoilmasta nauttimisen myös takakajuutan suojassa köllötellen.

Ohjaamon istuimet saa käännettyä ympäri kohti takapenkkiä tai takaikkunan tarjoamia maisemia.

Vastinetta rahalle?

Vaikka harkinta rajattaisiin vain 29:n Cross Cabin -malliin, on Axoparin kohdalla monta valintaa ja vertailua tehtävänä. Sen tilaratkaisu-, varuste- ja moottorivaihtoehdot ovat poikkeuksellisen monipuoliset, mikä on oleellinen osa Axoparin seikkailuhenkistä ja uusia käyttötapoja pursuavaa brändimielikuvaa. 

Kaiken perustana on kuitenkin vene, joka on aina jonkinlainen kompromissi eri käyttötapojen ja -tottumusten sekä tilaratkaisujen ja ominaisuuksien välillä. Siksi veneen valintaan ja vertailuun kannattaa suhtautua rationaalisesti, vaikka kaikenlaisia tunteita ja mielikuvia pintaan puskeekin.

Kun kilpailijasuodatin säädetään tiukalle, on Axopar 29 XC:llä selviä vahvuuksia ja joitakin heikkouksiakin. Se sopii mainiosti yhteys- ja kohdeveneilyyn, kunhan hytin suojaan ei tarvitse mahtua viittä henkilöä enempää, eikä erikoisemmille tavarakuljetuksille ole tarvetta. 

Vaikka 29:ssä etuavotilan turkki on taka-avotilan turkkia ja sivukansia korkeammalla, on kansi yhä portaaton, eli kulkukannet viettävät keulasta perää kohti kuljettaessa hienovaraisen loivasti alamäkeen ilman varsinaisia porrasaskelmia. Kulkemisen helppous ja turvallisuus ei käytännössä tasaisesta kannesta poikkea.

Hytin sivuovien kohdalla sisälaitoihin on upotettu askelmat, jotka kylkiparkkitilanteissa helpottavat ja nopeuttavat kulkua laidan yli laiturille. Leveistä sivuovista mahtuu entistä paremmin kulkemaan ohjaamon lisäksi myös takapenkille. Kuskin paikalta on nopeaa ja vaivatonta osallistua rantautumisiin, mikä tekee Axopar 29:n hallinnasta helppoa yksinkin, mikä varmasti passaa sekä yhteys- että retkiveneilijälle.

Ehkäpä parhaimmillaan Axopar 29 XC on päivä- ja viikonloppuretkikäytössä, muttei molemmissa samaan aikaan. Iso ja mukava etuavotila suosii päiväretkikäyttöä, mutta verottaa moniin kilpailijoihin nähden armotta keulakajuutan ja wc:n kokoa. Jo metrin verran lyhyemmät kilpailijat, kuten Nimbus C8, Nordkapp Coupe 830 ja Quarken 27 Cabin pesevät 29 XC:n keulakajuutan ja toiletin koossa. 

Toisaalta Axopariin saa takakajuutan eli luokassaan oikeastaan ainutlaatuisen kahden erillisen makuukajuutan tilaratkaisun, jolloin veneessä yöpyy neljä. Wc- ja pentterifasiliteetit tosin jäävät silloin varsin vaatimattomiksi, ja takakajuutta syö lähes tyystin taka-avotilan. Valintoja, valintoja.

Ajettavuudeltaan 29 on kiistatta eliittiä, ja sen suorituskyky syntyy kilpailijoihin nähden energiatehokkaasti. Eikä mahdollisuus kaksimoottoriasennukseen ole kaikissa kilpailijoissa itsestäänselvyys.

Lähtöhinnaltaan Axopar 29 XC on hyvinkin kilpailukykyisen tuntuinen, mutta jokaisella valinnalla tapaa olla hintansa. Perusvarustelu on siinä määrin askeettinen, ettei se täytä edes yhteysveneen odotuksia. Moottorivalinnoissa maskuliininen V10 puoltaa varmasti paikkansa, mutta siitä pyydetään suhteessa kova hinta. Käytännössä 150 000 euron lähtöhinta nousee valintojen myötä nopeasti 200 000 euron tuntumaan.

Suomen markkinoilla Axopar 29 XC:n mitoiltaan ja konseptiltaan lähimmiksi kilpailijoiksi voi nimetä esimerkiksi Nimbus C9:n ja Nordkapp Coupe 905:n. 300-hevosvoimaisella Mercurylla varustettuna kattavammin vakiovarustellun Nimbuksen hinnat alkavat 200 000 ja Nordkappin 165 000 eurosta, joten Axoparin hintakilpailukyky on luokkansa kärkeä. Valintoja, valintoja.

Kuvat

…ikkunoissa…

Laita-askelmat helpottavat ja nopeuttavat kulkemista kylkiparkkitilanteissa ja pienellä miehistöllä liikuttaessa. Vaikka keulakantta on korotettu, ovat kulkukannet yhä täysin portaattomat.

Perä on täysin avoin, eikä porttia tai laitaa ole saatavilla ainakaan toistaiseksi edes lisävarusteena. Vetokaari ja korkeakaiteiset uimaportaat listalla sen sijaan ovat.

Sähköiset päävirtakytkimet ovat reilun tuhannen euron lisävaruste ja sijoitettu suhteellisen helppokäyttöisesti ohjaamon jalkatilaan.

Haitarikattoluukku aukeaa laajasti ja sen saa myös sähkötoimisena. Kattoteline on muodikas lisävaruste, joka mahdollistaa muun muassa suppilautojen kuljetuksen täytettyinä.

…ja lattioissa.

Axopar ruokkii seikkailunhaluista brändi-imagoaan joka puolella: ovissa…

Keula-ankkuri on "targamaisesti" keulalinjasta vähän sivussa, mikä jättää kulkuväylän paremmin auki. Matalista keulakaiteista ei paljon iloa ole. Sekä keulan että perän köysilaatikoissa on ripustusnarut koilatuille kiinnitysköysille.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Axopar ja Jan Sjölund