Finnmaster T9 (2022–) – Mukavasti massiivinen

Miten kulkee?

Liukuvarunkoisissa veneissä tuijotetaan joskus turhankin korostuneesti pohjan V-kulman perässä kertovaa astelukua. Muuttuvakulmaisella V-rungolla varustetuissa veneissä yhtä oleellista on se, kuinka pohjakulma syvenee keulaa kohti, millaiset palteet ja nousulistat rungossa on sekä veneen massa.

T9:ssä perän V-kulma on "vain" 17,5 astetta (esimerkiksi T8:ssa se on 21 astetta), mutta muuttujat kohtaavat erittäin onnistuneesti. Ensimmäiselle koeajopäivälle Finnmasterin kotivesille Kokkolaan saatiin kunnon puhuri, jossa aallonkorkeus oli jo Kokkolan sataman edustalla metrin–puolentoista luokkaa. Noin 200 kiloa ylipainoinen protovene oli kelissä kuin kotonaan.

Kulkuasennoltaan ja trimmattavuudeltaan T9 on perinteinen. Rungolla on selkeä liukukynnys, joka näillä tehoilla ylittyy kuitenkin sähäkästi parissa sekunnissa. Liukunopeuksilla kulkuasento asettuu tukevasti rungon takaosan varaan, keula sopivasti ja hiukan ylväästi koholla. Moottorien trimmaus ylös tai alas vaikuttaa selkeästi keulan asentoon lyhentäen tai pidentäen vesilinjaa.

Keula tekee työnsä mainiosti ja halkoo aallokkoa tehokkaasti. Aallokkoajossa keulan liikeradat ovat hyvällä tavalla suuret. Se tekee isojenkin aaltojen kohtaamisesta miellyttävän pehmeää, kun liike ei pysähdy äkkitärskähdykseen. Myös roiskeet pysyvät hyvin veneen ulkopuolella, ainoastaan aallokossa tehdyissä hidasvauhtisissa kaarroksissa tuulilasille saatiin muutama pisara.

Moottoritrimmien apuna on vakiona Zipwaken automaattiset trimmilevyt. Niiden avulla keulaa saa painettua vieläkin tehokkaammin aaltoihin, jos tarve vaatii. 

Automatiikka toimii hyvin ja nopeasti, kunhan järjestelmän asetukset ja kalibrointi on kohdallaan. Manuaalikäyttökin onnistuu, vaikka T9:ssä käyttöpaneelin asemointi ei sitä suosi eikä Zipwaken säätörullien käyttö ole perinteisten keinukytkimien tai joystick-vivun veroista.

Kaarroksiin T9 taittuu hanakasti mutta hyvätapaisesti. Kallistuminen tapahtuu hallitusti, eikä rungossa ilmene leikkaustaipumusta tai muita yllätyksiä hätäisemmissä tai vauhdikkaammissa väistökokeissakaan.

Yamahan sähköohjaus tuntuu kurvaillessa erityisen hyvältä. Ohjausvaste- ja -tunto säilyy kaikissa tilanteissa erittäin tarkkana ja prikulleen samana.

Suorituskyky on varmasti riittävällä tasolla, vaikka protoveneestä muutama solmu ehkä uupuukin. Jo yli neljään litraan meripeninkulmalla nouseva kulutus pitänee huolen siitä, että huippunopeuskokeilut jäävät harvoiksi ja lyhytkestoisiksi. 

Taloudellisin liukunopeusalue alkaa vasta 25 solmun tuntumasta ja jatkuu aina 32–33 solmuun. Silloin kulutus asettuu 2,5–2,8 litraan meripeninkulmalla. Lukema on janoisan puolella, ja tekee reilun 400 litran tankista alimitoitetun. Toimintasäteeksi muodostuu vaatimattomat 150 meripeninkulmaa.

Melutaso on huippunopeuksia lukuun ottamatta korvien sietämällä tasolla. 77–78 desibelin moottorimelu matkanopeuksilla ei ole vielä haamulukemia, mutta tekee yhdessä vähäisten runkoäänien kanssa matkustamisesta mukavaa.

Kuskilla valitettavaa on vielä vähemmän. Ohjaamon erillisistuimet näyttävät erinomaisilta, ja myös ovat sitä. Istuma-asento on mukava mutta myös hyvin vartaloa tukeva. Istuinosan ylösnostettavan etureunan koko ja selkänojan korkeus riittävät myös mukavaan korkeampaan istuma-asentoon. 

Massiivinen tuulilasi suojaa hyvin ajoviimalta ja tuulelta, myös sivuilta. Näkyvyys on silti hyvä ja ohjaamon ergonomia muutenkin kunnossa. Vasen käsi lepää luontevasti ratilla, oikealle kädelle on puolestaan kyynärnoja ja tekemistä kaasukahvojen, trimmien, keulapotkurin, joystickin ja plotterin käyttelyssä. 

Aivan kyynärnojan vieressä on plotterin kaukohallintapaneeli, joten kosketusnäytölle ei enää tarvitse kurotella. Tuulilasinpyyhkimien kytkimet sen sijaan saisivat olla muusta ratin vasemmalla puolella olevasta painonappirivistöstä selkeästi erillään. 

Mainos

Kuvat